Tiedotuksia loppusuoralle

Derrickerian loppusuora siis avautui marraskuun alussa. Tulevien muutamien kuukausien aikana ilmestyvät viimeiset jaksoesittelyt, minkä jälkeen ruuvaan kannen Derrickerian kirstun päälle arviolta tammikuun puoliväliin mennessä.

Yksittäisiä uutistekstejä saattaa silti tarvittaessa ilmestyä kannenruuvauksen jälkeenkin. Samoin ilmoitan blogissani heti saadessani tuoretta tietoa Saksalaiset huippudekkarit -dvd-sarjan käynnistymisestä.

Sitten vielä tiedotuksia viihdykkeeksi marraskuisiin iltoihin:

• Legendaarinen Rikospaikalla (Tatort) -sarja pyörii parhaillaan TV2:lla torstain myöhäisilloissa. Joulukuun 1. päivänä klo 22.35 nähdään vihdoin odotettu jakso Borowskin tango (2009), jossa komisario Borowski seikkailee Suomen Ilomantsissa. Jakson ohjaajakin on Suomessa varttunut Hannu Salonen. (=> Laaja esittely esitysrupeamasta TV2:n kotisivuilla. TV-maailma-lehdestä 47/2011 (s. 25) löytyy Kaisu Tervosen laatima teksti "Krimi saapuu Ilomantsiin" jaksoon liittyen.) 
• Derrick-keräilysarjan 12. dvd-kokonaisuus ilmestyy Saksassa joulukuun 2. päivänä, minkä myötä päästään jo jaksoon 180 asti. Sen jälkeen enää 101 jaksoa kokoelmalootiin sullomatta!
• Olen tehnyt tärkeän lisäyksen jaksoesittelyitteni tunnistekenttään: miltei kaikkien jaksojen yhteydestä löytyy tunniste jakson ohjaajasta, mikä mahdollistaa saman ohjaajan aikaansaannosten vertailun keskenään oikeaa tunnistetta klikkaamalla.
• Eräästä syystä olen ottanut ainakin väliaikaisesti käyttöön kommenttien ennakkotarkastuksen. Pahoittelen kommenttienne ilmestymisen viipymistä tämän takia.

117. Isku pimeästä

Aina silloin tällöin käsikirjoittaja Herbert Reinecker tarjoaa meille iltapalaksi derrickin, jonka lumovoima piilee siinä, että jaksossa on poikkeuksellisen kiehtova arvoitus. Tuohon arvoitukseen katsoja haluaa ehdottomasti saada ratkaisun eikä varmasti hae kesken lähetyksen korvaavaa viihdykettä esimerkiksi toiselta kanavalta.

Derrickin loppusuoralla esitetyssä jaksossa 236. Saanko esitellä murhaajani (1994) oli tällainen katsojen pihteihinsä ottava arvoitus:

Kertomus alkaa kamarimusiikki-illasta, jossa kameran silmään sattuu osumaan liikemies Stephan Orlac (s. 1931). Orlacissa on pulttiboismaista charmia ja sulavuutta, kun hän polleana tekee itseään tykö Derrickille ja kutsuu tämän luokseen kuulemaan tarinoita ihmeellisestä elämästään. Ylitarkastaja ottaa kutsun mielihyvin vastaan. Seuraavana iltana Orlac sitten esittelee Derrickille suojattinsakin, nuoren ja epävarman liikemieskokelaan, ja kertoo kömpelön tarinansa siitä, miten pelasti tämän aikoinaan itsetuhon kuilusta. Sitten hän pamauttaa vieraalleen profetiansa, että tämä kiittämätön lurjake on murhaava hänet.

Katsoja on koukutettu, varsinkin kun Orlac totta tosiaan saa pian surmansa tuliaseen luodeista. Loppuratkaisu saattaa sitten olla katsojalle hienoinen pettymys, sillä tarkemmin ajatellenhan jutun jujun olisi pitänyt olla mitä ilmeisin alusta asti. Siitä huolimatta katsojan ei tarvitse tuntea itseään petetyksi.

Tänään on vuorossa Isku pimeästä, jossa katsoja sidotaan varsin toisenlaiseen arvoitukseen. Tosin arvoitus ei ole yhtä kirkas, ja sen kutoutumistakin joudutaan odottamaan puolisen tuntia. Osa arvoituksen lumovoimasta saattaa myös laueta turhan nopeaan tahtiin, kun salaisuuksien kantaja uskoutuu Derrickille huomaamatta, että katsojatkin ovat kuulolla.

Ylimääräisenä piristysruiskeena Derrick lähettää jaksossa Harry Kleinin, ikuisen vanhapoika-apulaisensa, mukana terveisiä tämän pikku vaimolle!

Angriff aus dem Dunkel (11:9, 10.8.1984) - Es. to 12.3.2009 klo 12.45

Kuvagalleria

Ute Reinerin ystävätär Conny loukkaantuu pahoin auton töytäistyä häntä ja kuolee matkalla sairaalaan. Teko oli tahallinen ja Ute kertoo Derrickille murhaajan tavoitelleen hänen henkeään. (Yle.fi.)

Ystävykset, pahonninen Babett ja hyväonninen Birgit.

Birgit Doll (s. 1958) paiskii päivät pitkät töitä kirjakaupassa. Yhtenä iltana Birgitin hyvä ystävätär Babett Arens (s. 1957) saapuu piristämään hänen elämäänsä.

Puhelinhäirikkö on vaivannut Birgitiä, ja eiköhän tämä taas satu pirauttamaan, kun pitäisi saattaa Babett autolleen. Tällä kertaa häirikkö esittäytyy Birgitin kirjakauppa-asiakkaaksi, joka olisi halukas tapaamaan lempimyyjänsä nyt heti. Odottaa jo valmiiksi innokkaana talon ulko-ovella.

Ei siellä ketään olekaan… Niinpä Babett lähtee käveleskelemään kohti parkkeerattua autoaan, kunnes…

Varoitus katsojalle! Seuraava näky on niin järkyttävä, että se saa paikalle sattumalta osuneen naapurinkin tarttumaan pulloon ja juomaan itsensä sikahumalaan.

Ai-jai...

... ja tillin-tallin.

… kunnes tyhjyydestä syöksyvä auto tinttaa nuoren naisen katuun. Babett kuolee myöhemmin sairaalassa.

Derrickille Birgit kertoo uskovansa, että auto oli tarkoitettu hänen itsensä eikä suinkaan look-a-like-ystävättären surmaksi. Kuin vahvistukseksi uumoiluille iltainen häirikkö soittaa jälleen ja vaikuttaa ilmeisen hämmästyneeltä, kun myyjätär itse on riittävän ehjässä kunnossa suoriutuakseen puhelimeen.

Niinpä murhayritys uusitaan hetikohta, tällä kertaa Derrickin tarkan silmän seuratessa kovana. Kuka tahtoo pahaa harmittomalle libristille?

Varmuuden vuoksi Harry Klein yöpyy Birgitin luona. Esileikiksi viritellään keskusteluntynkääkin: mikä ihme saa nuoren ja suht kivannäköisen naisen harrastamaan kuivaa ja pölyttynyttä historiaa? Illan lopuksi Harry Klein käy nukkumaan täysissä pukimissa olohuoneen sohvalle, sillä aikaa kun Birgit saa työstää illan traumaattista kokemusta ihan yksinään painajaisissaan omassa sängyssään.

Seuraavana päivänä työpaikalla Birgit bongaa hänelle soittaneen kirjakauppa-asiakkaan. Tuo baskeripää (Konrad Georg) se oli!

Sussun kaa kamarimusakeikalla tai jossain (jaksossa Vaarallista peliä).

Mutta sitten tapahtuu yllätyskäänne, jollaisia sattuu Derrickin 281-osaiseen historiaan arviolta alle tusinan verran: Margot Medicus (s. 1940) – Derrickin kierroksessa oleva sussu – soittaa. Medicus on Derrickin sussuna ennestään tuttu samalta tuotantokaudelta, jaksosta 115 Vaarallista peliä, vaikka pian heille tulee bänksit.

Kuten hyvin tiedämme, Derrick tarvitsee sussujaan vain yhteen tarkoitukseen: tarjoamaan uhan alla eläville asiakkaille turvallisen piilopaikan. Murhayrityksen kohteeksi joutunut Birgit hankaa tällä kerralla suojapaikkaa vastaan mutta suostuu lopulta, kun kerran Derrick lupaa vaalia hänen asuntoaan kuin omaansa – aloittaa katselemalla nuoren naisen valokuva-albumeja ja jatkaa lukemalla kaikki tämän rakkaus- ja muut kirjeet. Katsojallekin tarjotaan maistiaisia kameran ikuistamasta Birgitistä varttumisen eri vaiheissa.

Vähän ennen jakson puoltaväliä Birgit saa pikasähkeen keskussairaalassa kuolemansairaana makaavalta Erland Erlandsenilta, joka tahtoisi tavata nuoren naisen vielä ennen lähtöään. Kuka tämä Erlandsen mahtaa olla? Birgit ei tunne ketään sen nimistä. Siis vierailulle valkotakkien valtakuntaan!

Sairasvuoteessa Birgitiä odottaa vähän Tarmo Mannin näköinen setäihminen, joka koskettaa nuoren naisen kättä lämpimästi mutta pysyy vaiti. Myöhemmin sairas uskoutuu Derrickille hiukan enemmän suhteestaan libristiin, kunhan ylitarkastaja ensin on luvannut vaieta kuin muuri.

Ei kai kuolema vain ole korjannut rakasta veljeä? (Kuva: ZDF.)

On vuoro tutustua Erlandsenin sukuun: elämässä heikohkosti pärjänneeseen veljeen, tämän huiskeaan poikaan ja tuimaan vaimoon, jota Eva Kotthaus esittää oikein raastavan työväenluokkaisesti. Veljessä on jotain hämärää - hän tuntuu jostain syystä jännäävän ihan viulunkielen-pingottuneena, ettei rikas vuodepotilas vain vielä ole päässyt kiepsauttamaan viimeistä ilmaveiviään.

Mikä on yhteys Birgitin kahden murhayrityksen ja ihmeellisen Erlandsenin suvun välillä? Vyyhti alkaa purkautua, kun taloudenhoitajatar tunnistaa kirjakaupassa haahuilleen baskeripään virkaheitoksi notaariksi vuosien takaa.

Isku pimeästä on kerronnaltaan ja ilmeeltään sangen totunnainen Derrick-jakso. Sitä kuitenkin piristää melkoisesti voimakas arvoituksen tuntu, joka syntyy, kun katsoja vedetään mukaan ihmettelemään jonkun intoa listiä viaton libristi ja kuolemaa tekevän herra Erlandsenin toisenlaista intoa saada samainen nainen sairasvuoteensa äärelle. Tämä mysteerioefekti nostaa jakson tusinajaksojen yläpuolelle.

Tosin uudella katsomalla puhtaasti juonellinen koukku ei enää välttämättä saa katsojaa pauloihinsa.

• Seuraava jaksoesittely näkee päivänvalon torstaina 17.11. keski-iltaan mennessä. Siinä meillä on kunnia tutustua erääseen kansainvälisen uran tehneeseen elokuvatähteen ainoassa Derrick-roolissaan.

Alku-Derrick saapuu keskiyön bussilla

Heinäkuun 30. päivänä vuonna 1973 aloitettiin Derrick-sarjan ensimmäisen jakson kuvaukset, mutta kyseessä ei suinkaan ollut seuraavan vuoden lokakuussa ensijaksona esitetty Metsätie vaan jokin aivan muu jakso...

Kolme ensimmäistä tuotantokautta, siis vuosina 1974 - 76 ensiesitetyt 29 jaksoa, kuvattiin melkoisen erilaisessa järjestyksessä kuin mikä esitysjärjestys lopulta oli. Jaksot lähetettiin alkuperäisestä niin poikkeavassa järjestyksessä, että ensimmäisten esityskausien suhteen on hieman hassua puhua "tuotanto"kausista:

Ensimmäinen järjestysluku kertoo sijoittumisen esitysjärjestyksessä, jälkimmäinen kuvausjärjestyksessä. (Esimerkiksi ensimmäisenä esitetty Metsätie siis kuvattiin järjestyksessä neljäntenä jaksona; seitsemäntenä kuvattu Synkkä sunnuntai puolestaan esitettiin vasta kolmannessa tuotantokaudessa 22:ntena.)

Tuotantokausi 1 (1974):

•  1. / 4. Metsätie
•  2. / 8. Johanna
•  3. / 2. Vuosijuhla

Tuotantokausi 2 (1975):

•  4. / 1. Keskiyön bussi
•  5. / 12. Kuolema kiskoilla
•  6. / 10. Kunnian hinta
•  7. / 6. Madeira
•  8. / 14. Väkivallan merkit
•  9. / 5. Ei nimi miestä pahenna?
• 10. / 9. Kiirastuli
• 11. / 3. Panttilainaamo
• 12. / 16. Tavaralähetys
• 13. / 17. Uusi ystävä
• 14. / 13. Murhan jälkeen
• 15. / 20. Viekkaat vorot

Tuotantokausi 3 (1976):

• 16. / 18. Kolibrien kuolema
• 17. / 22. Trumpetistin kuolema
• 18. / 11. Pelko
• 19. / 23. Kuolleet linnut eivät laula
• 20. / 24. Autovarkauksien arvoitus
• 21. / 15. Kalkutta
• 22. / 7. Synkkä sunnuntai
• 23. / 25. Omin päin
• 24. / 19. Uskomaton tyyppi
• 25. / 26. Mies yli laidan
• 26. / 27. Huippujuttu
• 27. / 28. Hasardia
• 28. / 29. Vaikeneva todistaja
• 29. / 21. Italialainen yhteys

Neljännen tuotantokauden alusta lähtien kuvaus- ja esitysjärjestys poikkeavat toisistaan vain vähäisessä määrin.

Eläimellisen raakalaismainen alku-Derrick. (Kuva: ZDF.)

Syitä näin radikaalille järjestysmyllerykselle on useampia.


Ensinnäkin käsikirjoittaja Herbert Reineckerin aloittaessa uuden poliisihahmon varaan rakentuvan krimi-sarjan hän ei vielä ollut luonnostellut Derrickin hahmoa kovinkaan pitkälle. Meidän kaikkien tuntema herrasmies-Derrick oli alkujaksoissa vielä pahasti hakusessa. Itse asiassa ensimmäisenä filmatussa tarinassa ylitarkastajamme näyttäytyy varsin väkivaltaisena kaverina - oikeana paukkunyrkki-Stepinä, jonka rinnalla itse Likainen Harrykin kalpenisi. Esitysjärjestystä oli siis tarpeen sekoittaa, jotta katsojat eivät liian selvästi näkisi raakile-Derrickin kypsymistä kokonaisemmaksi persoonakseen.


Toiseksi sarjan konsepti koki heti ensimetreillä muutoksen, jonka selkeyttämiseksi tarvittiin jälleen esityspakan järjestelyä. Reineckerin tarkoituksena oli alkuaan keskittyä sarjassa rikoksentekijän psykologiaan ja siihen logiikkaan, jolla tämä päätyy tekoonsa. Tuohon konseptiin kuului elimellisenä osana rikollisen paljastaminen katsojalle heti jakson alussa. Pian kuitenkin palattin turvallisempaan perinteiseen formaattiin, jossa katsoja joutuu jännittämään loppukohtaukseen asti rikollisen henkilöllisyyttä.


Lähteet:

• Die Krimihomepage: Derrick.
• "Wege ins Verbrechen", artikkeli Der Spiegelissä 11.6.1973.

Mieleni minun tekevi tutustua tarkemmin vasta kuoriutuneeseen Derrickiin. Ensimmäisenä kuvattu Keskiyön bussi ei kuitenkaan ole katsottavissa esimerkiksi YouTubesta kahta lyhyttä katkelmaa lukuun ottamatta, mutta kyllä kertyneistä aineksista vähintään ennakkoesittely syntyy:

Ennakko: 4. Keskiyön bussi

Mitternachtsbus (2:1, 12.1.1975) - Es. pe 14.9.2007 klo 15.50

Kuvagalleria

Yöbussissa istuu apeana tarjoilijatar, joka oli kuullut lääkäriltään odottavansa lasta. Lapsen isä ei naimisiin halua, mutta tarinan julma jälkinäytös yllättää kaikki.  (Yle.fi.)

Christiane Schröder punaisine puseroineen. (Kuva: ZDF.)

Keskiyön bussi tuo Münchenistä illan tarinan kannalta arvokamaa: Christiane Schröderin (1942 - 1980), joka toimii tarjoilijattarena Werner Kreindlin (1927 - 1992) omistamassa majatalossa keskellä baijerilaista maalaisidylliä.

Christiane on saanut kaupunkikäynnillään kuulla lääkäriltä odottavansa lasta, mistä hän on hiukan suruissaan. Lapsen isä on nimittäin Hartmut Becker (s. 1938), majatalonisäntä Kreindlin poika, joka ei varmasti suostu avioon Christianen kanssa.

Rakastavaiset kohtaavat öisen lammen rannalla, jossa käy ilmeisen selväksi, että isä ei halua syntyvää lasta. Christiane torjuu ajatuksen abortista, ja sananvaihdon lopputuloksena Hartmut hukuttaa tarjoilijattaren lampeen. (Christiane Schröder muuten itse menetti henkensä seitsemän vuotta myöhemmin heittäytymällä San Franciscon Golden Gate Bridgeltä ja hukkumalla.)

Derrick tutustuu surmatyön jälkiin, joitten raakuus tyrmistyttää hänet. Ylitarkastaja alkaa hetikohta epäillä Hartmutia, mutta ennen pidätystä täytyy toki kerätä todistusaineistoa...

Tapaukseen liittyy myös jälkeenjäänyt nuorukainen, Notre Damen kellonsoittaja, joka kiemurtelee ujon ihastuneesti Christianen ympärillä. Tätä poikarukkaa esittää itse Lambert Hamel - 1990-luvun derrickien vakaa ja mahtava yritysjohtaja ja perheenpää. Hänen kömpelön varsamaista jolkotustaan jaksossa on mahdollista todistaa tältä YouTube-videolta, italiaksi dubattuna varmuuden vuoksi.

Lambert-rukka on saanut ristikseen juopottelevan isukin, mutta eivät hänen vastuksensa siihen lopu: majatalonisäntä Kreindl yrittää sälyttää vastuun tarjoilijattarensa kuolemasta hänen harteilleen!

Nuoret ja onnelliset: Derrick ja Harry Klein. (Kuva: ZDF.)

Tutkimusten edetessä ajaudutaan lopulta majatalon biljardihuoneeseen, missä Derrick näkyy painostavan Hartmutia melkoisen röyhkeästi. Tämä YouTube-video näyttää, miten ylitarkastaja kerää vähin erin raivoa sisäänsä ja lopulta hyökkää murhaajan kauluksiin ja mopottaa tätä monin tavoin, kunnes kaiken huipennukseksi kastaa tämän pään tasan tarkkaan samaan lampeen, jossa Christiane joutui kohtaamaan matkansa pään.

Kuka olisi uskonut, että jo pian tästä huligaanista sukeutuu kaikkien arvostama pidättyväisyyden ruumiillistuma, herrasmies kiireestä kantapäähän?

Luulen, että ylitarkastajan pöyristyttävä käytös jakson lopussa on selitettävissä psykologisesti varsin tyydyttävällä tavalla. Nimittäin varmasti Derrick tunsi epävarmuutta jouduttuaan ihan uuteen rooliin ihan uudessa sarjassa. Tämä sielua jäytävä neuvottomuus sitten purkautui hallitsemattomasti aggressiona viatonta näyttelijäkollegaa kohtaan. Toisaalta voisi kuvitella myös, että tuossa vaiheessa sarjan kuvauksia ylitarkastajaa rassasi tieto tulevasta; ehkä hän tunsi jopa vihaa tuottaja Ringelmannia kohtaan, joka oli saanut narratuksi hänet allekirjoittamaan näyttelijäsopimuksen. Ei hitsi! - vielä 24 vuotta ja 280 jaksoa tätä yhtä ja samaa. Becker osui epäonnekseen väärään aikaan väärään paikkaan ja joutui tuottajaa kohtaan tunnetun raivon sijaiskärsijäksi.

Keskiyön bussin heinäkuun lopussa 1973 alkaneet kuvaukset saatiin valmiiksi jo elokuussa. Musiikkiraidan kannalta on kiintoisaa, että Les Humphriesin esittämä Derrickin tunnusmusiikki kuullaan jakson aikana myös vaihtoehtoisena versiona.

• Keskiyön bussi on tätä nykyä katsottavissa kokonaisena myös YouTubessa (ei tekstityksiä, lataaja Lockenbenny 28.7.2012). Jaksossa kuultava vaihtoehtoien versio tunnusmusiikista löytyy kohdasta 11.05 alkaen (ja uudelleen kohdasta 56.45); ero tuntemaamme versioon on melkoinen.

1. Metsätie

Waldweg (1:1, 20.10.1974) - Es. to 6.9.2007 klo 15.50

Kuvagalleria

Sisäoppilaitoksessa ollaan syystäkin levottomia. Puolen vuoden aikana on kaksi oppilasta surmattu samassa paikkaa metsätietä. Derrick päättää napata tekijän kiinni. (Yle.fi.)

Gabriele Lorenz on pirtsakka talouskoululainen, joka palaa myöhäisellä junalla asioiltaan Münchenistä. Hän on ostanut puseron ja vielä käynyt elokuvissakin. Eletään 1970-luvun alkupuolta, ja ajan muodin mukaisesti hän on pukeutunut pusakkamalliseen harmaaseen turkkiin, mutta ei anneta turkin virheellisen värin hämätä, sillä oikeasti hän on illan tarinan Punahilkka.

Juna seisahtaa pikkuiselle asemalle, ja Punahilkan pitäisi vielä ajaa pyörällään suuren synkän metsän takana sijaitsevaan sisäoppilaitokseen, jossa hänen kotitalouskoulunsa sijaitsee. Mutta - voi! - polkupyörän takakumi on tyhjä. Voisiko kiltti asemakioskinpitäjä, Walter Sedlmayr (1926 - 1990), auttaa häntä, lainata vaikka pumppua? Ei voisi, sillä Sedlmayar on juuri sulkemassa kioskiaan ja hänellä on kiire lähteä suhaamaan omalla polkupyörällään kotiinsa.

Lehtori Kielingin pettävän kiltti katse. (Kuva: ZDF.)

Punahilkka siis päättää urheasti oikaista pyörää taluttaen suuren synkän metsän läpi, vaikka vähän pelottaakin... Sitten kuuluu rasahdus! Ei hittolainen, ei kai se ole susi... Punahilkka säntää karkuun, mutta onneksi rasahduksen aiheuttaja onnistuu näyttämään oikean karvansa: se onkin isoäiti - kiltti lehtori Wolfgang Kieling (1924 – 1985) talouskoulusta.

Lehtori Kielingillä on kotona pumppu, jolla korjata tyhjentynyt takarengas. Isoäiti juttelee mukavia Punahilkalle, ja neljän seinän sisään päästyä tarjotaan tietenkin juomista ja pannaan moderni musiikki levylautaselle pyörimään: Alvin Stardustin ajankohtainen hitti "My Coo-Ca-Choo" (jonka halukkaat voivat kuunnella ja katsellakin kokonaisuudessan YouTubessa) saa antaa tahdin seuraavalle kohtaukselle.

Kuten alkuaikojen Derrickissä tapana on, Metsätien murhaaja ei ole turhan vieraskorea vaan ilkeää tehdä ruman temppunsa kaikkien kameroiden ja katsojien silmien edessä. Ja katsojia todella piisasi heti tv-ensi-iltana lokakuisena sunnuntaina 1974: peräti 31 miljoonaa järkyttynyttä silmäparia joutui seuraamaan, miten lehtori Kielingistä kuoriutuu susi, joka on vain naamioitunut isoäidiksi.

Viereisessä huoneessa majaa pitää susi/isoäidin äiti Lina Carstens (1892 - 1978), eikä hän voi kuin epätoivoissaan jyskyttää lukittuun oveen, kun petollinen susi kuristaa Punahilkan. Murhakohtausta muuten on ensiesityksen jälkeen leikelty miedompaan kuosiin, jossa se on tallennettu myös laajan Derrick-dvd-kokoelman ykköspakettiin. Sensuroimattomana kohtaus löytyy Tian1806:n jaksoesittelystä, 2 min 11 sekunnin mittaisena videona otsikon "RUDOLF MANGER ungekürzte Mordszene" alta, tosin ranskaksi dubattuna. (YouTuben vastaavasti nimetty video on osin leikelty.)

Varastosta löytyy vanhat rattaat, joilla raahata eloton tyttö Derrickin ja kumppanien löydettäväksi metsään.

Yhteisen taipaleen alussa. Huomaa Harry Kleinin ylikasvanut kesätukka. (Kuva: ZDF.)

Ja minuutilla 7 Derrick jo katsastaakin Punahilkan ruumiin. Paikalla on myös Harry Klein. Kyseessä on parivaljakon ensimmäinen yhteisesiintyminen yleisön edessä, vaikka kameratyöskentely ei sitä mitenkään juhlista tahi muutenkaan korosta. Mutta komeat palttoot heillä on kummallakin, Derrickillä harmaja ja Harry Kleinilla mustempi vastaava.

Seireenienkasvatuslaitos. (Kuva: ZDF.)

Aika mennä tenttaamaan talouskoululaisia. Derrick Harryineen parkkeeraa hulppeassa kartanossa toimivan oppilaitoksen pihaan, jonka jokaisesta ikkunasta tulijoita kyttää vähintään yksi tai kaksi seireeniä - kuin James Bond -elokuvien salaisissa koulutuskeskuksissa ikään! Näyttävä tummatukkainen seireeni avaa oven.

Poliisit ohjataan rouva tohtori Hilde Weissnerin (1909 - 1987), talouskoulun rehtorin, työhuoneeseen, jossa tämä kertaa hysteerisen yön tapahtumia. Tunnelmat koulussa ovat kaoottiset, sillä tapaus ei ole ainutlaatuinen: jo puoli vuotta aiemmin yksi oppilas on kohdannut tiensä pään samalla hirveällä tavalla samassa paikassa. Tohtori Weissnerin ohjastamalla koulukierroksella Derrick kohtaa ensimmäisen kerran susi-isoäiti Kielingin, joka yrittää päntätä hiilivetyjä kokonaiselle luokalliselle seireenejä. Ollaan siis kemian tunnilla.

Rouva tohtori Weissnerin työhuoneessa. (Kuva: ZDF.)

Epäillyksi kohoaa erityisesti eräs liberaali opettaja, joka tuntuu olleen turhan intiimeissä tekemisissä seireenien kanssa. Opettajakuntaan kuuluu myös Karl Lieffen, joskin hänen demoninen läsnäolonsa on tarinan pikkuroolissa vasta nupuillaan verrattuna myöhäisten derrickien maestropedagogeihin. Lieffen muuten esiintyy sekä tässä sarjan ensimmäisessä että viimeisessä jaksossa 24 vuotta myöhemmin!

Myös ohjaaja Dietrich Haugk (s. 1925) saa kunnian sekä avata että sulkea Derrick-kehän, kun hänet valitaan myös Jäähyväislahjan ohjaajaksi.

Derrick-tyyli ei sarjan alussa vielä ollut täysin muotoutunut, mitä osoittaa se, että jaksoon on ympätty myös koominen rooli: Klaus Höhne on sisäoppilaitoksen kaikkeen ehtivä yleismies, joka valvoo touhukkaana tyttöjen käymistä vuoteeseen ja hoitaa muutkin hanttihommat samalla kiihkeän hosuvalla omistautuneisuudella.

Ruokalassa lounastunnilla vieraillessamme saamme todistaa, kuinka susi/isoäiti Kieling iskee silmänsä myös kuolleen Punahilkan parhaaseen ystävättäreen, Ingrid Kannonierin esittämään Ingeen, kun tämä istuu hernekeittoaan nauttimassa minihameessaan. Sattumaa tai ei, Derrick tajuaa virittää ansan susi-isoäidin pään menoksi juuri kyseisen Ingen avustuksella. Ennen loppukohtausta näemme, miten susi/isoäiti Kieling piehtaroi huoneessaan omantunnon tuskissaan yrittäen saada suden sisällään taltutetuksi.


Metsätie ei ole niinkään käsikirjoituksen vaan näyttelijätyön juhlaa. Ahdistusta katsojien virkistykseksi tarjoaa erityisesti susi/isoäiti Kielingin kylmäävä olemus. Kovasti mieleenpainuva on myös äiti Carstensin ja susi/isoäiti-pojan katseitten kohtaaminen kohdassa 17 minuuttia, ensimmäisen kerran Punahilkan surman jälkeen. Myöhemmin Derrick tulee haastattelemaan äiti Carstensia, ja samassa yhteydessä poika pystyy kätevästi osoittamaan ylitarkastajalle, miten äitikulta on täysin hänen tahtonsa vallassa: "Olutta, mama!"

Kuohuvin tuntein äiti purkaa sydäntään Derrickille: nuoret naiset saavat syyttää itseään sikamaisista kohtaloistaan, kun esiintyvät seksuaalisesti niin vapaamielisesti.

Mallia jenkeistä?

Alun naturalistinen murhakohtaus tuo mieleen Hitchcockin 1960-luvun tyylikokeilut, ja muitakin yhteyksiä Hitchcockiin jaksosta löytyy - ensimmäisenä tietysti tiivis ja kieroutunut suhde äidin ja pojan välillä. Jotenkin kuvaan olisi hyvin istunut, jos susi/isoäiti Kieling olisi ennen Punahilkan kuristamista vetänyt ylleen harmaan nutturaperuukin ja vanhanmallisen leningin.

Aivan konkreettinen yhteys Hitchcockiin käy susi/isoäiti Kielingin kautta, jolla oli keskeinen rooli mestarin elokuvassa Revitty esirippu (1966).

Metsätie on klassikkojakso, joka on uusittu useita kertoja saksalaisessa televisiossa. Itse asiassa ennen jakson kuvauksia oli tuotettu jo kolme myöhempää jaksoa, mutta se sijoitettiin silti esitysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Ratkaisuun lienee vaikuttanut muun muassa se, että näyttelijäkuntaan kuuluu monia maailmallakin tunnettuja saksalaisnäyttelijöitä, kuten äiti Carstens susi/isoäiti-poikineen.

• Metsätie on kokonaisuutenaan nähtävissä saksankielisenä YouTubessa (6 x 10 min), missä sen katsoin. Ensimmäiset kymmenen minuuttia löytyvät täältä. Tämän kokeilun jälkeen tulin tulokseen, että muita pelkästään saksankielisellä ääniraidalla varustettuja jaksoja en nähtävästi enää aio katsoa.

Vuosi Derrickeriaa

Derrick on numero yksi, kuten Hörzu tiesi jo vuonna 1981.

Tasan vuosi sitten, perjantaina 3. syyskuuta 2010, kirjoitin Derrickeriaan ensimmäisen tekstini, lyhyen esittelyn Derrick-jaksosta 250. "Vieras sydän". Sittemmin toiminta on kasvanut laajemmaksi kuin olisin tuona päivänä mitenkään osannut ennakoida.

Derrickeriassa on tilastotyökalun mukaan kuluneen vuoden aikana tehty yli 5 800 sivunavausta. Alkuaikoina kävijämäärä luonnollisesti nousi kuukausi kuukaudelta, ja huippukuukaudeksi kohosi tammikuu 1 167 klikkauksineen. Juuri päättynyt elokuu oli kuukausista vaisuin: 160 kävijämerkintää.

Jostain syystä jaksoesittelyistä suosituimmaksi on osoittautunut 277. "Palkkamurhaajan tytär". Siska-sarjaa käsitteleviä tekstejä Derrickeriassa on ainoastaan kolme kappaletta, joten on aika luonnollista, että viiden suosituimman sivun joukossa peräti kaksi liittyy tähän prime time -sarjaan. Kaksi muuta Top 5 -sivua käsittelevät Derrickiä ja sen esityspolitiikkaa yleisemmällä tasolla:

1. Siska 1. Uusi mies (23.9.2010) - 241 sivun katselua
2. Pornocchion ja Anna Lakowskin kohtalosta (7.1.2011) - 199 katselua
3. 281 kertaa Derrick (5.9.2010) - 134 katselua
4. 277. Palkkamurhaajan tytär (2.12.2010) - 111 katselua
5. Siska 8. Viisi sekuntia, korkeintaan kuusi (18.11.2010) - 99 katselua

Useimmille Derrickeriaan päätyneille hakukoneen käyttäjille blogi on ollut ennestään tuttu, kuten osoittaa luettelo suosituimmista hakuavainsanoista: derrickeria (259 kertaa), siska (163), derrick blogi (15), ristikuulustelu (15), derrickeria kolkko talo (14).

Eniten katsojia Derrickeria on haalinut luonnollisesti Suomesta (5 265). Toiseksi nousee Yhdysvallat (254), sillä jokin hakukone tuntui yhdessä vaiheessa olevan varsin kiinnostunut blogista. Seuraavat sijat menevät Saksalle (82), Ranskalle (44), Venäjälle (26) ja vielä kuudentena Kroatialle (18). Rakas läntinen veljemme Ruotsi ei ole koskaan kuulunut Top 10:een.

Saksanmaalla tapahtuu taas kuluvan kuun 26. päivänä, kun Derrick-kokoelman 11. dvd-kokonaisuus ilmestyy. Sen myötä sarja pääsee jo jaksoonsa 165. Me Suomessa sen sijaan odotamme vähän vaatimattomammin saksalaishuippudekkarisarjan ampaisua vauhtiinsa.

Saksalaishuippudekkarit astuvat dvd-markkinoille

Finnkino on suomen suurin elokuvateatteriketju. Teatteritoiminnan ohessa yhtiö tuottaa runsaasti dvd-julkaisuja (ks. dvd-julkaisujen etusivu).

Kevättalvella 2011 Finnkino tiedotti aloittavansa saksalaisia krimisarjoja esittelevän dvd-sarjan julkaisemisen. Sarjan avaavan, kolme dvd-levyä sisältävän Saksalaiset huippudekkarit 1 -kokoelman oli alkuaan tarkoitus ilmestyä heinäkuun lopussa 2011, mutta julkaisupäivää on tuotannollisista syistä siirretty myöhemmäksi.

Finnkino ei ole vielä ilmoittanut kokoelman uudesta liikkeellelaskuajankohdasta. Sarjan ensimmäistä dvd-kokonaisuutta ei tuoreimpien ennakkotietojen mukaan julkaista ainakaan enää vuoden 2014 aikana. [Päivitys 24.10.2014.]

Saksalaiset huippudekkarit 1 sisältää jaksoja sekä Derrickistä ja Vanhasta ketusta että Kahden keikasta. Julkaisusarjan on nähtävästi tarkoitus kasvaa suhteellisen laajaksi, sillä suunnitelmaan on sisällytetty kaikkiaan 22 Derrick-jaksoakin.

Sarjan 22 derrickiä koostuvat saamieni ennakkotietojen mukaan tuotantokausien 23 ja 24 jaksoista vuosilta 1996 - 97 (suomennosnimet Yle TV2:n käyttämässä muodossa):

255. Toinen luoti (23:1) 
256. Hyvää päivänjatkoa, murhaaja! (23:2)
257. Ruth ja murhaaja (23:3)
258. Aamiainen murhaajan kanssa? (23:4)
259. Tyttö kuunvalossa (23:5)
260. Murhan jälkimainingit (23:6)
261. Tyhjä huone (23:7)
262. Surunmurtama naapuri (23:8)
263. Puolustus (23:9)
264. Pimeä valo (23:10)
265. Todistaja (23:11)
266. Yritysjohtajan murha (23:12)
267. Pieni, punainen luku (24:1)
268. Ristikuulustelu (24:2)
269. Tappion paikka (24:3)
270. Yölintujen laulu (24:4)
271. Löytötavara (24:5)
272. Päästä sekaisin (24:6), jolle Finnkino toivottavasti osoittaa Yleä osuvamman suomennosnimen
273. Kappalaisen yöt (24:7)
274. Erehdyksenä murha (24:8)
275. Laulujen aatelia (24:9)
276. Pornochio (24:10)

Olisin henkilökohtaisesti toivonut, että sarjaa varten olisi valikoiden poimittu jaksoja pitkin Derrickin neljännesvuosisataista historiaa. Yksi positiivista seikoista on, että tv-esityspaikaltaan viime joulukuussa pudotettu Pornocchio sisältyy julkaisusuunnitelmaan. Kaikista muista 21 jaksosta löytyy jo esittelyt Derrickeria-blogistani, sillä uusittiinhan ne TV2-kanavalla viime vuoden syys - joulukuussa.

Derrick ja Columbo

Peter Falk, 16.9.1927 - 23.6.2011.

Amerikkalaisnäyttelijä Peter Falk kuoli pari päivää sitten 83-vuotiaana.

Hän teki merkittävän uran Hollywoodissa ja sen ulkopuolellakin, mutta ensimmäisenä ja ikuisesti hänet muistetaan kulttisarjaksi kohonneesta Columbosta.

Falk näytteli komisario Columboa yhteensä 69 televisioelokuvassa, jotka tuotettiin vuosina 1968 - 2003. Columboa varten käytettiin parhaita rikoskäsikirjoittajia, mutta sarjan suosio ja maine nousee ennen kaikkea pääosan esittäjästä - hänen omaleimaisesta persoonastaan ja rähjääntyneestä popliinitakistaan.

Columbossa on aivan oma, vangitseva atmosfäärinsä, ja siksi arvostan sarjan korkealle. Columbossa on vetovoimansa, joka ei luultavasti häviä saksalaisten Derrickille, vaikka vetovoima on täysin erilainen.

Olen joskus tuuminut kirjoittaa Derrickiä ja Columboa keskenään vertaavan tekstin tähän blogiin. Arvata saattaa, että sellaisia on aiemmin jo kirjoitettu, tunnetuimpana kirjoittajana varmaankin italialaissemiootikko ja bestselleristi (Ruusun nimi, 1980) Umberto Eco (s. 1932).

Econ vertailu ylitarkastajan ja komisarion välillä on ilmestynyt suomeksikin 16 vuoden takaisessa Yliopisto-lehdessä nimellä "Keskinkertaisuuden vastustamaton kiihkeys eli Derrick aikamme sankarina". Econ lyhyt teksti kärjistää jopa pakinamaisesti mutta on silti tutustumisen arvoinen. Lisäksi se antaa väläyksen italialaiseen akateemiseen televisiotutkimukseen.

Muistaisin lukeneeni, että Ecokin kuuluu Derrickin omistautuneisiin seuraajiin; sarja on Italiassa muutenkin hyvin suosittu.

Vielä yksi asia... MTV3 on esittänyt Columboa vuosien varrella uusintoina epäsäännöllisesti. Nyt voisi olla hyvä hetki ajaa koko sarja ulos. Esimerkiksi jakso kuukaudessa tietäisi kuutta vuotta komisario Columbon seurassa.