Siska 3. Noppapelurin kuolema

Tod einer Würfelspielerin (1:3, 11.12.1998) - Es. to 7.10.2010
Kolme ystävätärtä joutuu epäilyttävän noppapelin pauloihin. Yksi heistä löytyy murhattuna ja Siska epäilee, että muutkin pelurit ovat hengenvaarassa.  (Yle.fi.)
 
Jakso alkaa vetävänä psykologisena draamana ravintolasalissa. Kolme yli-ikäistä pissaliisaa - vaalea Michaela Merten, tumma Iris Junik ja korvarengas-Gerti - heittävät pöydässään noppaa siitä, kuka saa baaritiskille parkkeeranneen uroon vieteltäväkseen. Baarimikko on mukana touhussa voitelemassa varteenotettavia uroksia.
 
Tänä iltana noppa määrää nakin luonnollisesti Mertenille, kolmikon upeimmalle mimmille. Baaritiskillä käytävässä vuoropuhelussa on sukulaisuutta film noirin ja Crying Gamen (1992) baaritiskirepliikkeihin.  
 
Merten vie baaritiskiuroon kotiinsa ja makuuhuoneeseensa nauttimaan uskottomuuden iloista. Ja tietenkin aviomies palaa matkalta etuajassa kotiin ja yllättää parin rysän päältä. Hiljaiseksihan se aviomiehen vetää, to-o-osi hiljaiseksi.

Siska järkkyneen aviomiehen lohtuna.

Derrick-jaksossa 269. Tappion paikka vaimonsa kuoleman satuttama Klausjürgen "Herr Professor Vuoristosairaala" Wussow kiikutettiin juoksujalkaa sairaalaan toipumaan. Siksi ei ole mikään ihme, että siipeensä saanut aviomies paketoidaan myös sairaalaan. Wolf Roth reineckerilaisen viisaana psykiatrina yrittää selittää aviomiehen huolestuttavaa tilaa tämän isolleveljelle.
  
Jakson kolme poikkeusyksilöä, kaikki vähän pliisuja tosin, ovat nyt koossa: järkkynyt aviomies, kovasti rakastava isoveli ja yliempaattinen psykiatri Roth.
  
Siska astuu jaksoon vasta neljännestunnin odottelun jälkeen, kun hänen nuori apulaisensa vie hänet katsastamaan vuokra-asuntoa masentuneen täysihoitolahuoneen sijaan. (Siskan vaimon traagisenkömpelöstä kuolemasta on tässä kolmannessa jaksossa vasta hetki aikaa.) Puhelin tuo vuokra-asunnolle tiedon nuoren naisen murhasta.
  
Iris Junik on puukotettu! Kaksi muuta pissaliisaveteraania kipittää paikalle pian Siskan jälkeen.
 
Sitten Siska rientää juttuttamaan kameramies Peter Bertramia, joka on valokuvaillut mielellään poseeraavaa kolmikkoa. Yksin ja yhdessä, baarin vakiopöydässä.
  
Kun ehditään baariin, perin derrickmäinen on Siskan pyyntö baarimikolle: asettakaa tämä jättivalokuva kolmikosta esille kävijöitten ihailtavaksi. Myös puolikataleptista aviomiestä käydään moikkaamassa Rothin sairaalassa.
    
Viimeinen neljännes alkaa jännittyneissä merkeissä, kun murhaaja lähtee tapaamaan kahta elävien kirjoissa vielä olevaa nopanheittäjää. Onneksi nuori poliisi Wiegand on asunnossa naikkosten turvana, tosin jalkaan haavoitettuna. Siska ajaa autollaan lujaa kohti asuntoa, ja pelkääjän paikalla Wolf psyykkaa satimeen jääneitä naisia ja murhaajaa puhelimen avustuksella.
   
Loppuhuipennuksessa murhaaja vaatii kahta naista nakkaamaan noppaa vielä viimeisen kerran... Pahalta näyttää, varsinkin kun pistooli jo osoittaa noppapelin hävinnyttä, kauhun lamaannuttamaa Merteniä. Mutta sitten tapahtuu ihme, Siskan ennakoima ja toimeen panema: poikkeusyksilön poikkeusreaktio poikkeustilanteeseen, mikä purkaa uhan kuin taikaiskusta. Nopat lasipöydällä jäävät kuvittamaan lopputekstejä.
   
Tallensin Noppapelurin kuoleman hyvin aikein kun se lähetettiin lokakuussa. Sitten se jäi kovalevyn perukoille kolmeksi kuukaudeksi lojumaan, kunnes katsoin sen tieltä pois. Alkuneljännes osoittautui niin kiehtovaksi, että päätin kirjoittaa jaksosta blogiinkin, tosin parasta ennen -päivän ohittaneena.
   
Jakso on monine Derrickistä tuttuine ominaispiirteineen, liioitteluineenkin, selvästi Reineckerin käsialaa. Alun psykologisen jännitteen jälkeen jakso tosin vähän taantuu, ja loppupuolen jännitys taitaa olla varsin kulunutta.

Herbert Reineckerin käsikirjoittamat Siska-jaksot:
 1. Uusi mies (1:1)
 2. Malowan tytär (Frau Malowas Töchter, 1:2)
 3. Noppapelurin kuolema (1:3)
 8. Viisi sekuntia, korkeintaan kuusi (2:5)

(Ennakko: 278. Anna Lakowski)

Jakso on liian raaka (K13) esitettäväksi normaalilla ohjelmapaikallaan TV2:n iltapäivässä, joten sen ulostulo siirtyy tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuuteen.

Anna Lakowski (25:2, 6.3.1998) - Es. ?
Kuvagalleria
Siivooja Anna Lakowski joutuu työpaikallaan selkkaukseen naamioituneiden miesten kanssa. Myöhemmin Anna löytää työnantajansa murhattuna. (Yle.fi.)

Rouva Lakowski ylitarkastajan ja
poliisipsykologin tentattavana. (Kuva: ZDF.)

Münchenin Länsipuiston (Westpark)
pagodilla on oma roolinsa jaksossa.

Derricks großer Freundin kattava esittely jaksosta Derrick - rikossarja -blogissa

     
Nimiroolissa Anna Lakowskina tänään esiintyvä Heidelinde Weis (s. 1940) on Derrick-konkari. Hänen kolme jaksoa kattavaa ja kolmelle eri vuosikymmenelle siroteltua uraansa voimme kerrata tämän YouTubesta löytyvän koosteen suosiollisella avustuksella.

Weis on ammatiltaan siivooja. Eräänä päivänä hänen puunatessaan erään herra Lauwerkin toimistoa kaksi naamioitunutta tunkeutujaa yllättää hänet. He kolkkaavat naisen, mutta tämä onnistuu sitä ennen vetämään naamion toisen hyökkääjän kasvoilta ja näkemään tämän kasvot.

Toivuttuaan päällekäynnistä Weis löytää työnantajansa toimistosta puukotettuna.

Murhaa selvittämään tulleen Derrickin pettymykseksi järkyttynyt Weis ei pysty muistamaan tunkeutujan kasvoja, vaikka näki ne selvästi. Ylitarkastaja pelkää silti, että siivooja ainoana todistajana on hengenvaarassa, ja ottaa tämän erityissuojelukseensa.

Weis on jakson poikkeusyksilö: hän on elänyt eristäytyneenä omaan yksityiseen maailmaansa. Derrick onnistuu nyt houkuttelemaan hänet pois eristyksistään. Apunaan hänellä tässä projektissa on poliisipsykologimme Sophie Lauer.

Tutkimusten edetessä Derrick vie siivoojan myös tutustumaan kapakkiin, jossa pörrää ainakin kuorma-autolastillinen paljasta naispintaa. Pidän lukemieni keskustelusivukommenttien perusteella mahdollisena, että kohtaukseen on yliannosteltu rintoja jopa jaksoa 259. Tyttö kuunvalossa överimmin. Kapakissa kohtaamme myös Pierre Franckhin, Klaus Höhnen (1927 - 2006) ja Raphael Wilczekin.

Jaksossa törmäämme lisäksi Gabriele Dossiin rouva Lauerina, joka on mahdollisesti Sophie-psykologin rakas äityli, ja Iris Junikiin merkittävässä Nanan roolissa. Musiikkimaailma on laaja ja ulottuu myös päivän hitteihin, kuten Bellinin Samba de Janeiroon.

Derrick-kotisivunpitäjä Tian1806 on rankannut jakson 1990-luvun toiseksi parhaaksi Derrick-jaksoksi.

275. Laulujen aatelia

Das erste aller Lieder (24:9, 7.11.1997) - Es. to 2.12.2010 klo 13.15

Kuvagalleria

Derrick epäilee Bernhard Strobelin tarinaa siitä, miten hän löysi veljensä ruumiin. Eikö hän ollut tietoinen veljensä huumeriippuvuudesta? (Yle.fi.)

Tätä torstaita joka-anoppi on odottanut kieli kammattuna takuulla jo monta viikkoa. Toivevävy Philipp Moog näet astuu jälleen lauteille, tällä kerralla Bernhard Strobelina, joka kertoo löytäneensä veljensä Sebastian Fischerin (s. 1966) kalmon öiseltä kadulta. Joka-anopin riemuun kuitenkin sekoittuu suru ja haikeus, sillä Moog laulaa jaksossa Derrick-joutsenlaulunsa.
 
Aivan aluksi teemme tutustumiskäynnin Klaus Hermin (s. 1925; viimeinen 13 Derrick-roolista) pitämään baariin, jota hän isännöi apunaan poikansa Till Toft (s. 1962). Hiljaista on, ilmoja pitelee.

Klaus Herm baarimikkoilee.
(Kuva: ZDF.)

Huumediilerit Raphael (vas.) ja Franjo hyvin 

ansaitulla virkistäytymistauolla. (Kuva: ZDF.)

On kapakissa sentään kaksi asiakasta: huumekauppiaat Franjo Marincic ja Raphael Wilczek. Aikansa istuskeltuaan ja juomiaan hemingwaylaisessa yhteisymmärryksessä nautiskeltuaan he osoittavat tehokkuutensa kauppamiehinä: Hermin ja pojan baari värvätään alta aikayksikön huumeidenjakelupisteeksi. Vähän lisätienestejä hiljaiselle paikalle, tai alkaa palaa ja tarvitaan palokuntaa.

Hermin ja pojan ensimmäinen asiakas on Fischer – itse Moogin velipoika siis! – , joka noukkii heroiiniannoksensa tiskiltä ja menee kapakin vessaan kuolemaan. Herm ja poika eivät halua poliisia heti kättelyssä riesoikseen, joten he ajavat ruumiin autokyydillä tämän omaan kotiin.

Perillä pappa-Strobel Stefan Wigger, Moog-Strobel ja sisko-Strobel ottavat ruumiin haltuunsa ja päättävät lavastaa toisenlaisen tarinan, jotta Herm ja poika saavat kätensä pestyksi jutusta. Paha juttu vain, että Derrick ei ota tarinaa uskoakseen.

Philip Moog lämmittelee käsiään
sisko-Strobel seuranaan. (Kuva: ZDF.)

Vasta ulkomailta palannut Moog järkyttyy pahasti tiedosta, että veli oli ajautunut sillä välin narkomanian syövereihin. Hän alkaa omatoimisesti selvittää tämän kuolemaa. Selvittelyjen myötä hän tutustuu myös Iris Junikin (1968 - 2009) esittämään nuoreen huumeriippuvaiseen Susanneen. Hän tuntee myötätuntoa velivainajan kohtalonsisarta kohtaan ja kutsuu hänet Strobelien perheeseen perheenjäseneksi. Suhde auttajan ja autetun välillä muun muassa tekee Moogista hetkellisen huumevälittäjän.

Välissä tapahtuu murhakin, kun kauppamatkustajapari Marincic ja Wilczek ammutaan kesken rauhallisen kadulla pasteerauksen. Kuka on veriteon tekijä?

Jakso tarjoaa pikantteja välähdyksiä rikospoliisin ja kapakoitsijan arkeen. Ensin minuutilla 41 Derrick lounastaa Harryineen nakkimakkaroiden äärellä. (Ehkä lisäkiusaksi joka-anopeille, jotka ovat kokeneet juuri viisi minuuttia sitten jotain unohtumatonta, ääretöntä, taivaallista.) Minuutilla 50 Herm puolestaan vetäytyy salaperäisen näköisenä baarinsa naisasiakkaille suunnattuun vessaan.

Derrickin poikkeusyksilöiden kirjoon tuo jakson myötä tervetulleen lisänsä mystinen huilunsoittaja Kokopelli (Georg Preuße, s. 1950), joka harjoittaa melankolista viisautta ja on aina sivustakatsojana seuraamassa, kun jotain tapahtuu. Hänen olemuksensa tuo mieleen Sergio Leonen jotkut lyyrisimmät hahmot. Kokopellin ansiosta jakso saa pahaenteisen runollisen kosketuksen. Moogilta tosin menee hermot minuutilla 33, kun hän ei ymmärrä elämänmystikon pohjatonta syvällisyyttä. Onneksi kohtaamisesta kuitenkin jää toivevävylle tartunta haurasta lyyrisyydentajua.

Monitaito ylitarkastaja ohjaajana.

Ylitarkastaja Derrick on ohjannut Laulujen aatelia itse, viimeisenä yhdestätoista ohjauksestaan. Odotin jaksoa erityisen kiinnostuneena, sillä Derrick-entusiasti Tian1806 on suonut sille matalimman mahdollisen luokituksen rankingissaan: vain yksi vaivainen derrick-piste.

Oma mielipiteeni on melko lailla päinvastainen. Jakso alkaa mielestäni vetävästi ja jatkuu siihen malliin että lopputeksteihin asti edetään kiitettävän sujuvasti. Maneereihin ei sorruta. Poikkeusyksilöt, poikkeussuhteet ja poikkeustilat nivoutuvat luontevasti toisiinsa ja muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden, ja huilunsoittaja Kokopelli levittää runollisen varjeluksen koko jakson ylle. Tämä jakso on mielestäni miltei Derrickien aatelia.

PS. Minuutilla 36 Laulujen aatelia tarjoaa kaikille joka-anopeille värisyttävän eroottisen yllätyksen. Njammi-njammi.