Yle Teemalla on näillä minuuteilla päättymässä Bob Fossen elokuva Cabaret, päätähtenään Liza Minnelli. Elokuvassa pyörähtelee nuori Harry Kleinkin 1930-luvun alun syntisessä Berliinissä, joten se ansaitsee oman käsittelynsä myös Derrickeriassa.
Kerrankin meidän Harry saa loistaa ilman Derrickin ikuista varjoa yllään! Luultavasti puhtoisen imagonsa turvatakseen Harry Klein ei kuitenkaan esiinny elokuvassa omalla nimellään vaan turvautuu salanimeen Fritz Wendel.
Harry Klein ilmestyy Kit Kat Clubille jo kohdassa 14 minuuttia. Ymmärrettävästi vähän epävarmana hän alkaa haastaa englantia Minnellille ja Michael Yorkille, tukka suittuna ja pieni parta huulessa. Minusta hiukan rennompi poliisilookki istuu hänelle paljon paremmin.
Harry Klein ilmestyy Kit Kat Clubille jo kohdassa 14 minuuttia. Ymmärrettävästi vähän epävarmana hän alkaa haastaa englantia Minnellille ja Michael Yorkille, tukka suittuna ja pieni parta huulessa. Minusta hiukan rennompi poliisilookki istuu hänelle paljon paremmin.
Harry Klein esittäytyy liikemieheksi, joka haaveilee diplomaatin urasta. Siksi York alkaa petrata hänen englantiaan yksityistuntien merkeissä. Sitä kautta hän tutustuu Marisa Berensoniin (s. 1946, Kubrickin Barry Lyndonin naispäähenkilö), toiseen yksityisoppilaaseen, jonka englanti on vielä hullunkurisempaa, ja ihastuu tähän heti ikihyviksi. Haparoiva suhde kahden kokemattoman kesken alkaa.
Koska Harry Klein ei vielä tunne Derrickiä, hän joutuu turvautumaan Yorkiin avatakseen sydäntään. Hän tuntee nimittäin huolta siitä, että Berenson ei reagoi hänen lähentymisyrityksiinsä. Berenson puolestaan pelkää Harry Kleinin olevan pelkkä rahaa tavoitteleva köyhä onnenonkija, koska itse on rikas perijätär.
Berensonin uumoilut inspiroivat Minnellin puhkeamaan parin minuutin kuluttua lauluun ja esittämään "Money, Moneyn" Joel Greyn keralla Kit Kat Clubin estradilla.
Viimein Harry Klein onneksi uskaltautuu kosimaan Berensonia, joka on sentään käynyt vakuuttuneeksi hänen rakkaudestaan. Kuitenkin Berenson antaa rukkaset vedoten siihen, että on itse juutalainen ja Harry Klein protestantti. Berliinin dekadentin ilonpidon keskellä nimittäin ensimmäiset juutalaisvainon merkit nostavat jo päätään, kohdistuen Berensoninkin äveriääseen perheeseen.
Asiaa pohdittuaan Harry Klein lopulta tunnustaa Berensonille, että on oikeasti juutalainen itsekin ja syrjinnän pelossa vain esiintyy kristittynä. Tarinalla on onnellinen loppu, sillä he menevät naimisiin keskenään, juutalaisin menoin tietenkin.
Elokuvan päälle langettaa tarkoitetusti traagisen varjon tieto siitä, mitä Saksassa tapahtui myöhemmin 1930-luvun mittaan.
Tykkäsin. Elokuvassa parasta oli, että siinä esiintyi Harry Klein. Pikkasen epävarmasti, ehkä roolin vaatimuksesta, mutta muuten ihan mallikkaasti hän suoriutuu koitoksestaan kansainvälisissä elokuvapiireissä, kaukana Münchenin poliisin murhayksikön turvallisesta kotoisuudesta.
