266. Yritysjohtajan murha

Bleichröder ist tot (23:12, 13.12.1996) - Es. to 28.10.2010
Kuvagalleria
Yritysjohtaja ammutaan kotiovelleen. Uhrin äiti ei maalaile mairittelevaa kuvaa pojastaan. Ampujan henkilöllisyys ja motiivit alkavat loksahdella paikoilleen, kun poliisille soittaa anonyymi henkilö. (Yle.fi.)

Alussa Derrick harrastaa tutusti kotikamarimusiikki-illassa, kuten harrasti koomisen kömpelön tyylikkäässä jaksossa 236. Saanko esitellä murhaajani?. Hänellä on avecina poliisipsykologimme Sophie Lauer, jonka kohtaamme pitkästä aikaa. (Hänen ihailijoilleen tiedoksi, että hän lupaa olla loppujaksoissa aktiivisemmin mukana.)

Sillä välin yritysjohtaja Will Danin (s. 1942) ammutaan kotiovelleen passissa odottaneesta autosta. Vaan hänpä ei olekaan mikä tahansa yritysjohtaja, sillä hänellä on itse wanharouva Maria Becker äitinään! Derrick kutsutaan hätiin musiikki-illasta, ja hän ottaa mukaansa avec-Lauerin, jolta poikansa kalmon ääressä seisova wanharouva alkaa heti tentata psykologin työn filosofiaa.

Sitten wanharouva lausuu julmetut ja valitut sanat poikansa ruumiin vasta kylmetessä. Hän muun muassa viittaa Daninin pikku ystävättäreen, tummaveriseen Sandra Cervikiin (s. 1966) ainoassa Derrick-roolissaan. Tämä sydänkäpynenkään ei itke Daninin kuolemaa.

Kracht lyöttäytyy mukaan tutkimuksiin niin että Derrick miltei vaikuttaa hermostuneelta. Onko psykologi Lauer ehkä patologisen kutsumustietoinen?

Pyytämättömästä konsultaatioavusta huolimatta Derrick osaa järjestää ihan itse istunnon wanhanrouvan ja sydänkäpysen Cervikin kesken. Hyvä niin, sillä wanharouva saa esittää synnyttämästään hirviöstä julmetut ja valitut sanat, osa II. Samalla hän, tyypillinen Derrick-poikkeusyksilö kun on, esittää Lauerille suorasukaisen toiveen lähemmästä tuttavuudesta. Kohdassa 49 minuuttia poliisipsykologillamme viimein on aikaa istahtaa kuuntelemaan wanhanrouvan retoriikaltaan jylhää nietzscheläistä elämänfilosofiaa.

Wanharouva jää tällä kerralla käsikirjoituksessa vähän paitsioon, surku minusta. Sen sijaan toinen poikkeusyksilö, nuori teatterimies, saa jakson puolivälin jälkeen visioida Derrickille laajasti päänsä sisältöä. Teatterimies on myös Cervikin varsinainen rakastettu. He ovat tutustuneet diskossa, jossa Cervik teatterimiehen mukaan tanssii kuin olisi halunnut huutaa, "huutaa tanssimalla".

Onneksi loppunäytös esitetään wanhanrouvan olohuoneessa, johon miltei kaikki epäillyt kokoontuvat. Kokous paljastaa, että wanharouva on nietzscheläisen suunpieksäntänsä mittainen ihminen. Oma roolinsa tosin on nimeämättömällä huumekauppiaallakin.
 
Pierre Franckh (s. 1953; hänet näemme tämän jakson jälkeen vielä kolmesti) operoi Daninin yrityksessä päällikkötason toimijana. Jutta Kammann (s. 1944) puolestaan on etelämaisen tumman Cervikin kalvakkahipiäisempi äiti, joka kärsii henkisestä tasapainottomuudesta.

Yritysjohtajan murha on tyypillinen Derrick-jakso, koetulla persoonallisella reseptillä valmistettu, ei huono mutta ei aivan mahdottoman hyväkään. Kohdasta 43 minuuttia alkaen jakso hieman virkoaa, kun astutaan teatterin maailmaan, joskin sydänkäpysen tunnustusmonologi näyttämöllä on hiukan toisessa muodossa aiemminkin toteutettu. Erityisesti loppunäytöksen vahva wanharouva kerää pisteitä kahmalokaupalla laariin.