271. Löytötavara

Fundsache Anja (24:5, 23.5.1997) - Es. pe 12.11.2010

Kuvagalleria

Vuokratalon käytävältä löytyy kuollut mies. Kuoleman tuottanut linkkuveitsi löytyy etsinnöissä pihan roskalaatikosta. Derrickiä askarruttavat kuolemaan johtaneet syyt. (Yle.fi)

Löytötavaran minuutilla 23 löytyy kerrostalon käytävältä linkkuveitsellä telottuna vanha tuttu, Franjo Marincic, joka esittää 50-vuotiasta Alfred Kajunkea. Ennen tuota kohtalokasta iltaa hän ehtii kuitenkin vielä monen viikon ajan örveltää kantapubissaan ja välillä yltyä iloksemme hitlermäiseen mekastukseenkin. Perhe ehtii yhtä monen viikon ajan odottaa häntä sohvalla rivissä istuen ja humalaista selkäsaunaa tai jotain vielä pahempaa vartoen.

Tutkimukset lähtevät liikkeelle tuosta perheestä, johon kuuluvat vaimo Irene Clarin (s. 1955) jäähyväisroolissaan sekä tyttäret Anja (18 vee) ja Milly (12 vee). Anjaa esittää Katja Woywood (s. 1971) ensimmäisessä kahdesta Derrick-roolistaan. Inge Schulzilla on pikkurooli naapuriasunnon iäkkäänä rouvana.

Jakson nimi Löytötavara viittaa tytär-Woywoodiin, jonka Daniel Friedrich (s. 1949) löytää puutarhamajastaan paossa isän intohimoa. Syntyy sarjalle tyypillinen poikkeustilannesuhde: hyväntahtoinen Friedrich majoittaa Woywoodin yöksi kotinsa lämpöön ja ottaa sitten vähitellen tytön siipiensä suojaan, välillä syöttääkin tätä "kuin kissanpentua". Friedrich on jakson derrickläinen poikkeusyksilö, joka perustelee suojelusuhdettaan Derrickille näin: "Olen kirjailija, onnettomat ihmiset kiehtovat minua."

Derrick alkaa luonnollisesti veljeillä Friedrichin kanssa, joka saa laajasti eritellä käsityksiään Marincicin onnettomasta perheestä. Ylitarkastajan läsnä ollessa Friedrich ilmaisee niin voimakasta tunnereaktiota Marincic-vainajaa kohtaan, että 2000-luvun katsoja alkaa pelätä, miten näyttelijä mahtoi kestää parin vuoden takaiset uutiset Amstettenista ja Joseph Fritzlin perhekunnan tapahtumista.

Mielestäni jakson kammottavin hirviö ei kuitenkaan ole Marincic vaan Friedrichin naisystävä, raastinraudan ja kaktuksen mustasukkainen yhdistelmä. Niin humaani mies ja filantrooppi kuin Friedrich ei olisi ansainnut sellaista myrkkistä taakakseen. Hyvä kun lopulta häipyi.

Loppukohtaus käydään Marincicien vuokrakodissa, jossa Derrick ja Harry Klein plaraavat muistikirjojensa sisältöä perheen edessä vähän kuin olisivat uuden näytelmän ensimmäisissä lukuharjoituksissa. Friedrichkin istuu omalla paikallaan sohvalla kuin uusioisä ikään.

Varsinkin myöhempien tuotantokausien Derrickille tavaramerkkisimpiä ovat unenomaiset murhatapaukset Münchenin rahayläluokan keskuudessa, mitä nyt joskus seikkaillaan jännittävissä hämäräklubeissa. Löytötavara on piristävä poikkeus säännöstä työläisrealismissaan, Marincickin sellaisessa kunnossa, että herkempi katsoja voisi pelätä hänen tunkevan kuvaruudun läpi mukiloimaan viattoman teeveen katsojan.

Woywoodin poikkeuksellinen suhde hyväntekijäänsä on jakson kannattava ydin. Toisaalta moinen on jo muodostunut sarjan yhdeksi kliseeksi - tämä on vain yksi sen monista variaatioista. Näin isänpäivän kynnyksellä Löytötavara antaa myös opetuksen, että isän rakkaus voi olla vääränkinlaista. Tämä käy mielessä, kun Marincic lausuu tytär-Woywoodille tämän jälleen kerran kampitettuaan: "Älä pelkää, minähän rakastan sinua."