Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maertens. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maertens. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. marraskuuta 2010

273. Kappalaisen yöt

Die Nächte des Kaplans (24:7, 25.7.1997) - Es. pe 19.11.2010
Derrick tapaa itsemurhapaikalla vanhan tutun. Kappalainen Laux tuntuu antavan elämään väsyneille lohtua kellon ympäri. Mitä hän mahtaa tietää tapahtuneesta? (Yle.fi.)

"Soittakaa, itsemurhaajat!" "Odotan puhelimen ääressä vaikka koko yön." Derrickkin soittaa pari kertaa, ensimmäisen kerran jakson minuutilla 8.

Michael Maertens (s. 1963) esittää kappalainen Bernhard Lauxia yhdessä harvoista Derrick-rooleistaan. Hän on ylitsepursuavan auttamishaluinen samarialainen, vapaaehtoinen pekkasauri 24/7, joka ilmoittaa lehdessä, että hädässä kärvistelevä saa ottaa häneen yhteyttä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.

Itsemurhan ideoinut 18-vuotias tyttö soittaakin kappalaiselle heti alkutekstien päätyttyä kesken tämän kauneimpien unien. Pappismies rientää nuorilla kintuillaan avuksi rautatieasemalle, mutta tyttö on jo ehtinyt toteuttaa suunnitelmansa. Siellä kappalainen ja Derrick myös tutustuvat ja aloittavat seurustelunsa.

Gaby Herbst (s. 1948) esiintyy yhdeksännessä ja viimeisessä Derrickissään kappalaisen, tuon touhottavan idealistin, äitinä. Miksi hänellä silti ei ole ainoatakaan harmaata hiusta?

Tapahtuu toinen itsemurha: herra Gropius ampuu itsensä kesken kappalaiselle suunnatun puhelun. Kappalainen ja Derrick saavat mainion verukkeen jatkaa seurusteluaan. Ylitarkastaja äkkää kuitenkin nopeasti itsetuhon lavastetuksi, eli tämäkin jakso kruunautuu ehdalla murhalla. Ei tarvitse pelkkien itsemurhien kanssa läträtä.

Tutustutaan herra Gropiuksen lähipiiriin: entiseen vaimoon Rita Russekiin (s. 1952), joka päättää trilogiaksi yltäneen Derrick-uransa palaamalla viimeiseen rooliinsa 16 vuoden tauon jälkeen, ja tämän veljeen, Hanns Zischleriin (1947) viimeisessä neljästä Derrick-osastaan. Russek ja Zischler pesiytyvät äveriään herra Gropiuksen tyhjäksi jääneeseen kotikartanoon vinhaa vauhtia.

Tuore pari Derrick ja kappalainen kutsuvat itse itsensä vieraiksi epävirallisiin tupareihin kartanoon. Siellä he tutustuvat myös kolmeen tyttäreen, jotka kilvan suhtautuvat ironisen pilkallisesti kappalaisen maailmaan. Leipätyönään Russek ja veli-Zischler pitävät epämääräistä baaria. Kolme tytärtä avustavat vähissä pukeissa mukana, baaritiskin edessä ja takana.
 
Helmut Pick esittää pikkuosan kirkkoherra Johannes Benderinä. Horst Bollman (s. 1925) puolestaan on viimeisessä Derrick-roolissaan ääni, joka loppupuolella jaksoa saa kasvot. Hän myös vaihtaa joukkuetta kesken kaiken ryhtymällä murhaajan juudakseksi. 
 
Kappalaisen yöt lähtee liikkeelle kiehtovasta alkuideasta, eikä toteutus jää toiseksi. Jakso etenee jännittävästi, mikä ei ole ominaista ihan joka Derrickille, ja viihdyttävästi. Myös odottamattomia juonenkäänteitä riittää. Oivaltava huumorikin on täysin tahallista. Lisäksi perverssi kuningasperhe - sisko ja sen veli ja kolme prinsessaa - tuo jaksoon mukaan irvokkaan sadun lumoa ilotyttöbaariin sijoittuvine hoveineen.

Ennen lopputekstejä Derrick ehtii vielä kerran herättää laupiaan kappalaisen puhelullaan, jälleen keskiyön pahemmalla puolella.
  • Miten ja miksi ihmeessä saksalainen Hanns Zischler, jaksossa murhatun kartanonherran lanko, liittyy ruotsalaiseen Beck-poliisisarjaan? Vastaus löytynee tästä tekstistä, jonka kirjoittelin kesähuvilallani Villa Derrickeriassa.

    torstai 14. lokakuuta 2010

    262. Surunmurtama naapuri

    Riekes trauriger Nachbar (23:8, 9.8.1996) - Es. to 14.10.2010
    Kuvagalleria
    Nuori nainen löytyy ammuttuna müncheniläisestä puistosta. Selvitellessään murhaa Derrick turvautuu uhrin naapurin apuun. Naapuri tuntuu tietävän yllättävän paljon naisen asioista. (Yle.fi.)

    Lara-Joy Körner selvisi positiivisuutensa ja vankan perussosiaalisuutensa ansiosta parin viikon takaisessa jaksossa 259. Tyttö kuunvalossa kaikista kovista koettelemuksistaan. Kohtalon ivaa on, että hän sitten heti tämän jakson alussa löytyy ammuttuna puistonpenkiltä.

    Onneksi sentään saamme muistella häntä jakson mittaan takaumien merkeissä.

    Kuten autioksi jääneen kodin seinät paljastavat, Lara-Joy on jälleen saanut olla mallina, tällä kerralla ei pensseli- vaan valokuvamallina. Eikä siinä vielä kaikki, hän on tälläkin kertaa monipuolisesti lahjakas nuori nainen: hän harrastaa balettia, ja ajattelijan vikaakin hänessä on, kuten osoittavat häntä valokuvanneen nuoren valokuvaajan sanat:  "Tajusin että minulla olisi häneltä paljon opittavaa." Hänestä olisi tullut erinomainen näyttelijäkin, toteaa näyttelijäntyönpedagogi ja lisää vielä: "Sisäinen rikkaus näkyi päälle." Minkä lahjakkuuden maailma Lara-Joyssa menettikään!

    Lara-Joyn, joka tässä jaksossa kantaa nimeä Rieke, naapuria esittää Michael Maertens (s. 1963). Hän on sarjaan leimallisesti kuuluva yksityisajattelija, kyynärkepeillä kulkeva nuori invalidi. "Sen tytön murhaaja oli taatusti Jumalan hylkäämä", hän julistaa. Michaelilla ja Lara-Joylla oli mahtava suhde aivotasolla. "Jumala lauloi luodessaan Lara-Joyta", hän jatkaa.

    Michaela Merten (s. 1964), joka olisi saattanut jopa pärjätä Maarit Tastula -look-a-like-kilpailussa, jos sellainen Saksassa 1990-luvun puolessavälissä satuttiin järjestämään, näyttelee ensimmäisen kolmesta Derrick-roolistaan. Hän on Lara-Joyn sisar, joka ei ole kohdannut tätä sitten lapsuuden, kun vanhemmat erosivat ja jakoivat tyttäret keskenään.

    Monet sarjan laadukkaat erityispiirteet kohtaavat jaksossa. Kaikki osatekijät ovat kunnossa ja tasokkaita, mutta mitään uutta saati edistyksellistä ei kuoriudu esiin. Derrickin loppusanat, joissä hän paljastaa tienneenä totuuden miltei tutkimusten alusta asti mutta jemmanneensa sen itselleen (Harry Klein on tapahtumista viisaasti syrjässä), tuntuu puolestaan miltei antikliimaksilta.

    Parasta, ainakin näyttävintä, Surunmurtamassa naapurissa taitaa olla yksi jakson useasta poikkeusyksilöstä: Karl Lieffen (1926 - 1999) tekee Derrick-comebackin 14 vuoden jälkeen professori Johannes Brusiuksena. Hän on baletinopettaja, jyhkeän demonisen ulkokuoren omaava maestro, jolla on trendikkäästi kalju pää ja sinistetyt silmäluomet. Balettimestarina hänen on luonnollista todeta: "Vihaan kuolemaa ja kaikkea siihen liittyvää." Kuolemahan on liikkumattomuutta, vastakohtana baletin liikkeelle.

    Pitkässä takaumassa näemme Lara-Joyn pitkän improvisoidun tanssin maestrolle kolme päivää ennen kuolemaansa. "Hän tanssi kuolemansa," professori Lieffen julistaa Derrickille. "Tuo oli hyvin tärkeä tieto", Derrick vastaa.

    Sitten tarvitaankin enää tieto aidsia sairastaneesta näyttelijäkollegasta, joka sai houkutelluksi Lara-Joyn tekemään seurassaan tuhmuuksia sängyssä, kuin käärme Eevan Eedenissä, nyt Lara-Joyn multilahjakkaassa paratiisissa.