Bleichröder ist tot (23:12, 13.12.1996) - Es. to 28.10.2010
Kuvagalleria
Yritysjohtaja ammutaan kotiovelleen. Uhrin äiti ei maalaile mairittelevaa kuvaa pojastaan. Ampujan henkilöllisyys ja motiivit alkavat loksahdella paikoilleen, kun poliisille soittaa anonyymi henkilö. (Yle.fi.)
Alussa Derrick harrastaa tutusti kotikamarimusiikki-illassa, kuten harrasti koomisen kömpelön tyylikkäässä jaksossa 236. Saanko esitellä murhaajani?. Hänellä on avecina poliisipsykologimme Sophie Lauer, jonka kohtaamme pitkästä aikaa. (Hänen ihailijoilleen tiedoksi, että hän lupaa olla loppujaksoissa aktiivisemmin mukana.)
Sillä välin yritysjohtaja Will Danin (s. 1942) ammutaan kotiovelleen passissa odottaneesta autosta. Vaan hänpä ei olekaan mikä tahansa yritysjohtaja, sillä hänellä on itse wanharouva Maria Becker äitinään! Derrick kutsutaan hätiin musiikki-illasta, ja hän ottaa mukaansa avec-Lauerin, jolta poikansa kalmon ääressä seisova wanharouva alkaa heti tentata psykologin työn filosofiaa.
Sitten wanharouva lausuu julmetut ja valitut sanat poikansa ruumiin vasta kylmetessä. Hän muun muassa viittaa Daninin pikku ystävättäreen, tummaveriseen Sandra Cervikiin (s. 1966) ainoassa Derrick-roolissaan. Tämä sydänkäpynenkään ei itke Daninin kuolemaa.
Kracht lyöttäytyy mukaan tutkimuksiin niin että Derrick miltei vaikuttaa hermostuneelta. Onko psykologi Lauer ehkä patologisen kutsumustietoinen?
Pyytämättömästä konsultaatioavusta huolimatta Derrick osaa järjestää ihan itse istunnon wanhanrouvan ja sydänkäpysen Cervikin kesken. Hyvä niin, sillä wanharouva saa esittää synnyttämästään hirviöstä julmetut ja valitut sanat, osa II. Samalla hän, tyypillinen Derrick-poikkeusyksilö kun on, esittää Lauerille suorasukaisen toiveen lähemmästä tuttavuudesta. Kohdassa 49 minuuttia poliisipsykologillamme viimein on aikaa istahtaa kuuntelemaan wanhanrouvan retoriikaltaan jylhää nietzscheläistä elämänfilosofiaa.
Wanharouva jää tällä kerralla käsikirjoituksessa vähän paitsioon, surku minusta. Sen sijaan toinen poikkeusyksilö, nuori teatterimies, saa jakson puolivälin jälkeen visioida Derrickille laajasti päänsä sisältöä. Teatterimies on myös Cervikin varsinainen rakastettu. He ovat tutustuneet diskossa, jossa Cervik teatterimiehen mukaan tanssii kuin olisi halunnut huutaa, "huutaa tanssimalla".
Onneksi loppunäytös esitetään wanhanrouvan olohuoneessa, johon miltei kaikki epäillyt kokoontuvat. Kokous paljastaa, että wanharouva on nietzscheläisen suunpieksäntänsä mittainen ihminen. Oma roolinsa tosin on nimeämättömällä huumekauppiaallakin.
Pierre Franckh (s. 1953; hänet näemme tämän jakson jälkeen vielä kolmesti) operoi Daninin yrityksessä päällikkötason toimijana. Jutta Kammann (s. 1944) puolestaan on etelämaisen tumman Cervikin kalvakkahipiäisempi äiti, joka kärsii henkisestä tasapainottomuudesta.
Yritysjohtajan murha on tyypillinen Derrick-jakso, koetulla persoonallisella reseptillä valmistettu, ei huono mutta ei aivan mahdottoman hyväkään. Kohdasta 43 minuuttia alkaen jakso hieman virkoaa, kun astutaan teatterin maailmaan, joskin sydänkäpysen tunnustusmonologi näyttämöllä on hiukan toisessa muodossa aiemminkin toteutettu. Erityisesti loppunäytöksen vahva wanharouva kerää pisteitä kahmalokaupalla laariin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohj. Deutsch. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohj. Deutsch. Näytä kaikki tekstit
torstai 28. lokakuuta 2010
perjantai 22. lokakuuta 2010
265. Todistaja
Zeuge Karuhn (23:11, 8.11.1996) - Es. pe 22.10.2010
Kuvagalleria
Ravintolassa tapahtuneen ampumavälikohtauksen ainut todistaja vaikenee. Uhrin omaiset ja liikekumppanit ovat ymmällään tapahtuneesta. Derrickin ainoaksi vaihtoehdoksi jää taivutella todistaja puhumaan. (Yle.fi.)
Jakso alkaa München-kuvilla, joissa toisaalla asunnoton Paul Karuhn harhailee mykkänä puistoissa ja toisaalla kikkarapää vanhempi liikemies astuu taksiin. Kikkarapää liikemies tulee Zürichistä asti aikomuksenaan kohdata paikallisen yhteistyöfirman pää, johtaja Konrad Paulus. Hänellä on ikäviä uutisia: yhteistyö on ollut rahakasta kummallekin osapuolelle mutta valitettavasti perustunut petokseen.
Johtaja Paulus järkyttyy oikein kunnolla ja jättää työpäivän kesken. Kotona häntä odottavat aurinkoinen tytär Anette Hellwig, tuttu vampyyrijaksosta 258. Aamiainen murhaajan kanssa?, ja vaimo Christine Buchegger.
Illalla Paulus lähtee illalliselle yhtiökumppaninsa, tyylityyppi Sky Dumontin (1947, Buenos Aires) kanssa, joka tekee tänään viimeisen Derrick-roolinsa. Kun Dumont kuulee Pauluksen aikeista ilmoittaa petoksesta poliisille, hän ampuu kumppaninsa. Asunnottommana harhaileva Karuhn näkee ampumisen, muttei kuulustelujen tullen suostu vastaamaan sanallakaan Derrickin kysymyksiin. Nähtävästi hän on unohtanut puhetaidon, mikä onkin mitä sopivimmin Derrick-sarjaan istuva originaliteetti. Hän ei ole koskaan osannut puolustautua, Derrick diagnosoi.
Seuraavana päivänä Derrick vie Dumontin Karuhnin luo, joka nyökkäyksellä ilmaisee tunnistaneensa Dumontin ampujaksi. Murhaaja on selvillä, Dumont pidätetään, ikävä vain että todistaja ei kelpaisi millekään oikeudelle.
Isäänsä sureva Hellwig vie tärkeän todistajan turvaan äveriääseen kotipesäänsä. Derrickläinen poikkeussuhde luodaan nyt kahdesta eri maailmasta olevien näyttelijäopiskelija Hellwigin ja mykän Karuhnin välille. Tätä kahden maailman yhteenosumista ei kuitenkaan käytetä käsikirjoituksessa nähdäkseni loppuun asti hyväksi. Toisaalla Derrick ja Klein pohtivat, miten Karuhn menestyisi todistajana gentlemaniksi naamioituna.
Viimein kohdassa 39 minuuttia Karuhn puhuu! Hän on palannut takaisin maailmaan! Siitä ilosta Hellwig kapsahtaa Karuhnin kaulaan. Sitten Karuhn suitaan ja puetaan edesmenneen johtaja Pauluksen pukuihin. Nyt hän menee jo melkein täydestä! Epävarma ryhti kaipaisi enää korjausta ja rento solmio kiristystä. Derrickkin saa olla todistamassa tätä televisioitua muuntumisleikkiä.
Sitten sparrataan Karuhn vakuuttavaksi todistajaksi. Ja jakson loppuminuutteja lähestyttäessä hän erittelee jo varsin kultivoituneesti itsekin syrjään ajautumisensa taustoja.
Ei Todistaja parasta Derrickin a-sarjaa edusta, mutta syrjäytyneen muotokuvana, mitä jakso ensisijaisesti on, se lunastaa melko hyvin paikkansa.
Kuvagalleria
Ravintolassa tapahtuneen ampumavälikohtauksen ainut todistaja vaikenee. Uhrin omaiset ja liikekumppanit ovat ymmällään tapahtuneesta. Derrickin ainoaksi vaihtoehdoksi jää taivutella todistaja puhumaan. (Yle.fi.)
Jakso alkaa München-kuvilla, joissa toisaalla asunnoton Paul Karuhn harhailee mykkänä puistoissa ja toisaalla kikkarapää vanhempi liikemies astuu taksiin. Kikkarapää liikemies tulee Zürichistä asti aikomuksenaan kohdata paikallisen yhteistyöfirman pää, johtaja Konrad Paulus. Hänellä on ikäviä uutisia: yhteistyö on ollut rahakasta kummallekin osapuolelle mutta valitettavasti perustunut petokseen.
Johtaja Paulus järkyttyy oikein kunnolla ja jättää työpäivän kesken. Kotona häntä odottavat aurinkoinen tytär Anette Hellwig, tuttu vampyyrijaksosta 258. Aamiainen murhaajan kanssa?, ja vaimo Christine Buchegger.
Illalla Paulus lähtee illalliselle yhtiökumppaninsa, tyylityyppi Sky Dumontin (1947, Buenos Aires) kanssa, joka tekee tänään viimeisen Derrick-roolinsa. Kun Dumont kuulee Pauluksen aikeista ilmoittaa petoksesta poliisille, hän ampuu kumppaninsa. Asunnottommana harhaileva Karuhn näkee ampumisen, muttei kuulustelujen tullen suostu vastaamaan sanallakaan Derrickin kysymyksiin. Nähtävästi hän on unohtanut puhetaidon, mikä onkin mitä sopivimmin Derrick-sarjaan istuva originaliteetti. Hän ei ole koskaan osannut puolustautua, Derrick diagnosoi.
Seuraavana päivänä Derrick vie Dumontin Karuhnin luo, joka nyökkäyksellä ilmaisee tunnistaneensa Dumontin ampujaksi. Murhaaja on selvillä, Dumont pidätetään, ikävä vain että todistaja ei kelpaisi millekään oikeudelle.
Isäänsä sureva Hellwig vie tärkeän todistajan turvaan äveriääseen kotipesäänsä. Derrickläinen poikkeussuhde luodaan nyt kahdesta eri maailmasta olevien näyttelijäopiskelija Hellwigin ja mykän Karuhnin välille. Tätä kahden maailman yhteenosumista ei kuitenkaan käytetä käsikirjoituksessa nähdäkseni loppuun asti hyväksi. Toisaalla Derrick ja Klein pohtivat, miten Karuhn menestyisi todistajana gentlemaniksi naamioituna.
Viimein kohdassa 39 minuuttia Karuhn puhuu! Hän on palannut takaisin maailmaan! Siitä ilosta Hellwig kapsahtaa Karuhnin kaulaan. Sitten Karuhn suitaan ja puetaan edesmenneen johtaja Pauluksen pukuihin. Nyt hän menee jo melkein täydestä! Epävarma ryhti kaipaisi enää korjausta ja rento solmio kiristystä. Derrickkin saa olla todistamassa tätä televisioitua muuntumisleikkiä.
Sitten sparrataan Karuhn vakuuttavaksi todistajaksi. Ja jakson loppuminuutteja lähestyttäessä hän erittelee jo varsin kultivoituneesti itsekin syrjään ajautumisensa taustoja.
Ei Todistaja parasta Derrickin a-sarjaa edusta, mutta syrjäytyneen muotokuvana, mitä jakso ensisijaisesti on, se lunastaa melko hyvin paikkansa.
perjantai 15. lokakuuta 2010
263. Puolustus
Der Verteidiger (23:9, 6.9.1996) - Es. pe 15.10.2010
Kuvagalleria
Kiinteistökeinottelijaa syytetään nuoren pojan murhasta. Derrick joutuu pohtimaan päätodistajan lausunnon vedenpitävyyttä. (Yle.fi.)
Puolustuksessa on heti alkuminuuteilla hienoa tyylittelyä, kun menneisyyteen kuuluvat murhayritykset kiinteistökeinottelija Armin Rohmia vastaan näytetään tiivistettyinä harkittuine kuvakulmineen kaikkineen.
Tätä jaksoa joka-anoppi on taas odottanut kieli märkänä, sillä toivevävy Philipp Moog on jälleen mukana kuvioissa. Tosin pahoitellen täytyy todeta, että täksi päiväksi Moog on kasvattanut toivevävyksi hiukkasen liian pitkän tukan. Onneksi hänen osakkeitaan korjaa se, että hän on hyvässä ammatissa asianajajana.
Muutenkin jakso on yhtä vakionäyttelijöitten esiinmarssia. Aloitetaan vaikka Moogin kollegoista: Tavallisesti niin epävakainen Walter Renneisen on tänään jämerässä kunnossa asianajotoimiston johtajana. Vanha kunnon Udo Vioff puolestaan äkkisairastuu vakavasti, joten hän ei voi nyt puolustaa tärkeää asiakasta. Onneksi hän silti jaksaa sairasvuoteeltaan lausua oikeasti viisaita viisauksia nuoremmalle kollegalleen.
Tärkeä asiakas on Jürgen Hentsch (s. 1936), jo mainittu määrätietoinen ja jääkylmän luja kiinteistökeinottelija. Häntäpä ei murhatakaan vaan hän joutuu itse syytetyksi nuoren miehen ampumisesta talonsa kotiportaille. Tamperetukka-Moog saa jutun hoitaakseen ensimmäisenä isona juttunaan, mistä hän on isosti ylpeä ja innoissaan.
Gaby Dohm (s. 1943) eli tuttavallisemmin Vuoristosairaalan Christa tekee jäähyväis-Derrickinsä pianonsoitonopettaja Irmgard Trenkinä, joka joutuu tapauksen päätodistajaksi nähtyään ampumisen autolla ohi ajaessaan.
Christalla on tosin varjonsa ja jopa luurankonsa kaapissa. Derrick luonnehtii häntä näin: "Hän on hermostunut ja hieman epävakaa." Ja kun Moog käy haastattelemassa hänen toista aviomiestään Dirk Galubaa, tämä toteaa lonkalta: "Luulin, että hän yritti taas itsemurhaa."
Christan todistus käy vähän epäilyksenalaiseksi, sillä osoittautuu, että hänellä saattaa olla omakin lehmä hampaankolossa: hän on yksi syytetyn kiinteistökeinottelijan monista uhreista, joka on saanut häädön kodistaan. Derrickin tehtäväksi tulee nyt pitää huolta, ettei kova vastapuoli pelota häntä todistamasta. Ja parhaansa keltanokka Moog tekeekin yrittäessään manipuloida Christan luopumaan todistuksestaan.
Vaikka Moog on päivän kuosissaan näennäisen pinnallinen nuori mies, ei murhaajan silti olisi kannattanut leuhkien tunnustaa hänelle syyllisyyttään edes menestyksellisesti päättyneen prosessin jälkeen. Tässä Moogissa nimittäin on kuin onkin ainesta, vaikka hänen lopullinen ratkaisunsa varsin omamoraalinen onkin. Siitä vain kypsymään edelleen! Mutta ensin parturiin... (Uskoakseni hänellä taas runsaan kuukauden kuluttua on siisti kuontalo, kun hän viimeisen kerran astuu vieraaksemme olohuoneisiimme, sillä vanhan polven herrasmies Derrick on itse ohjannut tuon jakson.)
Derrickiin elimellisesti kuuluvat erityispersoonallisuudet on tänään suljettu ulkopuolelle, sillä Christakin on hermoherkkä suhteellisen normaalilla tavalla. Silti Puolustus on kekseliäällä tavalla sujuva, jännittävä, viihdyttävä ja monivivahteinen synkeässä tarinassaan siitä, miten Christa murretaan. Asianajotoiminnan moraalikin saa kiitosta ansaitsevan pohdinnan. Tästä jaksosta varmasti moni pitää.
Kuvagalleria
Kiinteistökeinottelijaa syytetään nuoren pojan murhasta. Derrick joutuu pohtimaan päätodistajan lausunnon vedenpitävyyttä. (Yle.fi.)
Puolustuksessa on heti alkuminuuteilla hienoa tyylittelyä, kun menneisyyteen kuuluvat murhayritykset kiinteistökeinottelija Armin Rohmia vastaan näytetään tiivistettyinä harkittuine kuvakulmineen kaikkineen.
Tätä jaksoa joka-anoppi on taas odottanut kieli märkänä, sillä toivevävy Philipp Moog on jälleen mukana kuvioissa. Tosin pahoitellen täytyy todeta, että täksi päiväksi Moog on kasvattanut toivevävyksi hiukkasen liian pitkän tukan. Onneksi hänen osakkeitaan korjaa se, että hän on hyvässä ammatissa asianajajana.
Muutenkin jakso on yhtä vakionäyttelijöitten esiinmarssia. Aloitetaan vaikka Moogin kollegoista: Tavallisesti niin epävakainen Walter Renneisen on tänään jämerässä kunnossa asianajotoimiston johtajana. Vanha kunnon Udo Vioff puolestaan äkkisairastuu vakavasti, joten hän ei voi nyt puolustaa tärkeää asiakasta. Onneksi hän silti jaksaa sairasvuoteeltaan lausua oikeasti viisaita viisauksia nuoremmalle kollegalleen.
Tärkeä asiakas on Jürgen Hentsch (s. 1936), jo mainittu määrätietoinen ja jääkylmän luja kiinteistökeinottelija. Häntäpä ei murhatakaan vaan hän joutuu itse syytetyksi nuoren miehen ampumisesta talonsa kotiportaille. Tamperetukka-Moog saa jutun hoitaakseen ensimmäisenä isona juttunaan, mistä hän on isosti ylpeä ja innoissaan.
Gaby Dohm (s. 1943) eli tuttavallisemmin Vuoristosairaalan Christa tekee jäähyväis-Derrickinsä pianonsoitonopettaja Irmgard Trenkinä, joka joutuu tapauksen päätodistajaksi nähtyään ampumisen autolla ohi ajaessaan.
Christalla on tosin varjonsa ja jopa luurankonsa kaapissa. Derrick luonnehtii häntä näin: "Hän on hermostunut ja hieman epävakaa." Ja kun Moog käy haastattelemassa hänen toista aviomiestään Dirk Galubaa, tämä toteaa lonkalta: "Luulin, että hän yritti taas itsemurhaa."
Christan todistus käy vähän epäilyksenalaiseksi, sillä osoittautuu, että hänellä saattaa olla omakin lehmä hampaankolossa: hän on yksi syytetyn kiinteistökeinottelijan monista uhreista, joka on saanut häädön kodistaan. Derrickin tehtäväksi tulee nyt pitää huolta, ettei kova vastapuoli pelota häntä todistamasta. Ja parhaansa keltanokka Moog tekeekin yrittäessään manipuloida Christan luopumaan todistuksestaan.
Vaikka Moog on päivän kuosissaan näennäisen pinnallinen nuori mies, ei murhaajan silti olisi kannattanut leuhkien tunnustaa hänelle syyllisyyttään edes menestyksellisesti päättyneen prosessin jälkeen. Tässä Moogissa nimittäin on kuin onkin ainesta, vaikka hänen lopullinen ratkaisunsa varsin omamoraalinen onkin. Siitä vain kypsymään edelleen! Mutta ensin parturiin... (Uskoakseni hänellä taas runsaan kuukauden kuluttua on siisti kuontalo, kun hän viimeisen kerran astuu vieraaksemme olohuoneisiimme, sillä vanhan polven herrasmies Derrick on itse ohjannut tuon jakson.)
Derrickiin elimellisesti kuuluvat erityispersoonallisuudet on tänään suljettu ulkopuolelle, sillä Christakin on hermoherkkä suhteellisen normaalilla tavalla. Silti Puolustus on kekseliäällä tavalla sujuva, jännittävä, viihdyttävä ja monivivahteinen synkeässä tarinassaan siitä, miten Christa murretaan. Asianajotoiminnan moraalikin saa kiitosta ansaitsevan pohdinnan. Tästä jaksosta varmasti moni pitää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)