273. Kappalaisen yöt

Die Nächte des Kaplans (24:7, 25.7.1997) - Es. pe 19.11.2010

Kuvagalleria

Derrick tapaa itsemurhapaikalla vanhan tutun. Kappalainen Laux tuntuu antavan elämään väsyneille lohtua kellon ympäri. Mitä hän mahtaa tietää tapahtuneesta? (Yle.fi.)

"Soittakaa, itsemurhaajat!" "Odotan puhelimen ääressä vaikka koko yön." Derrickkin soittaa pari kertaa, ensimmäisen kerran jakson minuutilla 8.

Michael Maertens (s. 1963) esittää kappalainen Bernhard Lauxia yhdessä harvoista Derrick-rooleistaan. Hän on ylitsepursuavan auttamishaluinen samarialainen, vapaaehtoinen pekkasauri 24/7, joka ilmoittaa lehdessä, että hädässä kärvistelevä saa ottaa häneen yhteyttä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.

Itsemurhan ideoinut 18-vuotias tyttö soittaakin kappalaiselle heti alkutekstien päätyttyä kesken tämän kauneimpien unien. Pappismies rientää nuorilla kintuillaan avuksi rautatieasemalle, mutta tyttö on jo ehtinyt toteuttaa suunnitelmansa. Siellä kappalainen ja Derrick myös tutustuvat ja aloittavat seurustelunsa.

Gaby Herbst (s. 1948) esiintyy yhdeksännessä ja viimeisessä Derrickissään kappalaisen, tuon touhottavan idealistin, äitinä. Miksi hänellä silti ei ole ainoatakaan harmaata hiusta?

Tapahtuu toinen itsemurha: herra Gropius ampuu itsensä kesken kappalaiselle suunnatun puhelun. Kappalainen ja Derrick saavat mainion verukkeen jatkaa seurusteluaan. Ylitarkastaja äkkää kuitenkin nopeasti itsetuhon lavastetuksi, eli tämäkin jakso kruunautuu ehdalla murhalla. Ei tarvitse pelkkien itsemurhien kanssa läträtä.

Tutustutaan herra Gropiuksen lähipiiriin: entiseen vaimoon Rita Russekiin (s. 1952), joka päättää trilogiaksi yltäneen Derrick-uransa palaamalla viimeiseen rooliinsa 16 vuoden tauon jälkeen, ja tämän veljeen, Hanns Zischleriin (1947) viimeisessä neljästä Derrick-osastaan. Russek ja Zischler pesiytyvät äveriään herra Gropiuksen tyhjäksi jääneeseen kotikartanoon vinhaa vauhtia.

Tuore pari Derrick ja kappalainen kutsuvat itse itsensä vieraiksi epävirallisiin tupareihin kartanoon. Siellä he tutustuvat myös kolmeen tyttäreen, jotka kilvan suhtautuvat ironisen pilkallisesti kappalaisen maailmaan. Leipätyönään Russek ja veli-Zischler pitävät epämääräistä baaria. Kolme tytärtä avustavat vähissä pukeissa mukana, baaritiskin edessä ja takana.
 
Helmut Pick esittää pikkuosan kirkkoherra Johannes Benderinä. Horst Bollman (s. 1925) puolestaan on viimeisessä Derrick-roolissaan ääni, joka loppupuolella jaksoa saa kasvot. Hän myös vaihtaa joukkuetta kesken kaiken ryhtymällä murhaajan juudakseksi. 
 
Kappalaisen yöt lähtee liikkeelle kiehtovasta alkuideasta, eikä toteutus jää toiseksi. Jakso etenee jännittävästi, mikä ei ole ominaista ihan joka Derrickille, ja viihdyttävästi. Myös odottamattomia juonenkäänteitä riittää. Oivaltava huumorikin on täysin tahallista. Lisäksi perverssi kuningasperhe - sisko ja sen veli ja kolme prinsessaa - tuo jaksoon mukaan irvokkaan sadun lumoa ilotyttöbaariin sijoittuvine hoveineen.

Ennen lopputekstejä Derrick ehtii vielä kerran herättää laupiaan kappalaisen puhelullaan, jälleen keskiyön pahemmalla puolella.

• Miten ja miksi ihmeessä saksalainen Hanns Zischler, jaksossa murhatun kartanonherran lanko, liittyy ruotsalaiseen Beck-poliisisarjaan? Vastaus löytynee tästä tekstistä, jonka kirjoittelin kesähuvilallani Villa Derrickeriassa.

268. Ristikuulustelu

Gegenüberstellung (24:2, 31.1.1997) - Es. to 4.11.2010
Kuvagalleria
Kidnappaajat murhaavat itäeurooppalaisen naisen poliisien epäonnistuneen ajojahdin seurauksena. Löydettyään murhaajan Derrick on ymmällään kollegansa ihmeellisestä käyttäytymisestä. (Yle.fi.)

Naamioituneet miehet kidnappaavat itäeurooppalaisen naisen hienosta ravintolasta, johon tämä on hysteerisenä paennut.
 
Volker Lechtenbrink ja Stefan Kolosko muodostavat poliisin taisteluparin, joka saa tehtäväkseen ajaa takaa pakenevia kidnappaajia. Lechtenbrink ja Kolosko näyttelivät yhdessä myös jaksossa 256. Hyvää päivänjatkoa, murhaaja!, silloin julmana rakennusurakoitsijana ja tämän alaisuudessa työskentelevänä "heikkosilmäisenä" autonkuljettajana. Tähän jaksoon Kolosko on leikkauttanut siistin ja huolettoman siilitukan, ja silmälaseistakin hän on vapautunut ihan kokonaan.

Kolosko ryntää estämään itäeuroopattaren pahoinpitelyä, mutta ei pysty estämään tämän ampumista. Onneksi  hän saa riistetyksi ampujan hupun, millä perusteella poliisipiirtäjä pystyy hahmottamaan murhaajasta tunnistuskuvan. Sitten Lechtenbrink saattelee Koloskon tämän kotiin ja perheidyllin pariin: pitkähiuksinen vaimo ja vielä pitkähiuksisempi pieni tytär Lisa, varmasti kasvattanut lettiään syntymästään asti.

Kolosko, idealistinen nuori poliisi, jää muistelemaan kokemaansa kauhukuvina. Vaimo yrittää lohduttaa: "Onnellista poliisia ei olekaan." Käy ilmeiseksi, että jakson psykologinen ydin sijoittuu tähän perheeseen, varsinkin kun Koloskoa aletaan uhkailla perhe tähtäimessä.

Sillä välin toisaalla Derrick Harryineen pistäytyy kuppilaan ja bongaa heti tunnistuskuvan naaman. Tämä työtön ja karseapersoonainen autonkuljettaja kutsutaan seuraavaksi päiväksi tunnistusriviin. Uhattua perheidylliään muistaen Kolosko jättää autonkuljettajan tunnistamatta, mutta Derrick Harryineen haistaa palaneen käryn. Ensin nuorelta poliisilta kysellään lisää, sitten häntä kiusataan lisää esittelemällä autonkuljettaja ohimennen hänelle, mutta Kolosko selviää Derrickin rääkistä.

Uhka perheen päältä väistyy, mutta Koloskon kauhukuvat eivät hellitä. Syyllisyys väärästä todistuksesta painaa. Ei ihme, että poliisimies jatkaa dialogiaan Derrickin kanssa kuin aikamme raskolnikov ikään, ja Derrick omalla tahollaan jatkaa Koloskon psykologista piiritystä.

Ristikuulustelussa valotetaan poliisimiehen moraalista ja psykologista ristiriitatilannetta sujuvasti ja luontevasti. Tämä on hieno pieni moraalitarina. Eikä lievähkö totunnaisuus viimeisen neljänneksen jännitysmomentissakaan Koloskon ja murhaajan välillä juuri vaikuta pisteisiin, varsinkaan kun murhaajassa on tiettyä ylensyönyttä kovaksikeitettyä karismaa.

267. Pieni, punainen luku

Eine kleine rote Zahl (24:1, 3.1.1997) - Es. pe 29.10.2010
Kuvagalleria
Huumeidenvälittäjä ammutaan kapakassa juuri ennen ratsiaa. Pääepäilty on poliisin vanha tuttu. Juttu mutkistuu, kun pääepäilty pystyy esittämään alibin. (Yle.fi.)

Afrikkalaisia sukujuuria omaava Pierre Sanoussi-Bliss (s. 1962) on huumekauppias. Kun hänen reviirilleen tunkeutuu uusi yrittäjä, Sanoussi-Bliss luonnollisesti ampuu yrittäjän heti jakson viidennellä minuutilla.

Pakoon juostessaan Sanoussi-Bliss pysäyttää auton, jota ajaa rattijuoppo Ulrich Matthes (s. 1959) viimeisessä Derrick-roolissaan. Bonuksena Matthes on vieläpä derrickläinen poikkeusyksilö, joka siteeraa pakenijalle romantiikan ajan lyyrikoita heidän pakoon sählätessään.

Sitten he alkavat kaveerata Matthesin kotona, jotta Sanoussi-Bliss saa alibin, kun Derrick Harryineen tulee vierailulle. Kuulustellessaan Matthesia kamarilla Derrick ottaa strategiakseen lievän naureskelevaisuuden. "Minä luulen, että olette jollain tavalla sekaisin", hän lausuu pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen huoneesta poistuvalle Matthesille, tahdikas ja huomaavainen gentlemanni kun aina on.

Isosilmäinen Catherine H. Flemming (s. 1967) tekee ainoan Derrick-roolinsa Sanoussi-Blissin vaimokkeena. Matthes jää Catherine H:lle ja Pierrelle nukkumaan humalansa pois ja jatkaa seuraavana päivänä tutustumista uuteen, ainoaan ystäväänsä.

Matthesin vaikean isäsuhteen käsittely huipentuu kyseisen isän, menestyneen talouskihon, kohtaamiseen tämän toimistossa. Psykologisesti oivaltavassa kohtauksessa vähän myöhemmin Derrick soittaa ja Matthes luulee puhelimen toisessa päässä ensin olevan isänsä. "En ole isänne. Täällä on Derrick."

Derrickin tehtäväksi tulee murtaa Matthesin lojaalisuus uusioystäväänsä kohtaan; Harry Kleinin seurassa hän tunnustaa yksityisesti olevansa jopa epätoivoinen tehtävän suhteen. Jaksoon tuo ylimääräisiä kierroksia isän kiinnostuminen odottamattomasta lisäansiomahdollisuudesta.

Inge Schulz (s. 1927) tekee pikkuroolin äveriään mutta perikadon partaalla olevan isän sihteerinä. Loppukausien kestokasvo Franjo Marincic puolestaan heittää keikkaa tarjoilijana ravintolassa, jonka läheisyydestä jakso alkaa.

Kielteiset ennakoluuloni Pienestä, punaisesta luvusta osoittautuivat aiheettomiksi. Jakso on varsin viihdyttävä, siinä on onnistuneita henkilöhahmoja onnistuneissa keskinäisissä suhteissa, eikä pidä unohtaa paria pikanttia ja kekseliästä yksityiskohtaa, kuten mainittua joutumista rattijuopon autoon pakomatkalla. Puhumattakaan Flemmingin ilahduttavan isoista silmistä.

Parannuksen tehnyt Sanoussi-Bliss uusien työtovereittensa seurassa.

PS. Sanoussi-Bliss ei joutunutkaan kaikista jaksossa todistetuista rikkeistään huolimatta linnaan vaan päinvastoin vaihtoi lain toiselle puolelle ja aloitti vielä samana vuonna 127-jaksoisen urakkansa Kettu-sarjan murharyhmässä Axel Richterinä. Murharyhmäläinen Axel Richterin ominaisuudessa hän vielä tekee cameo-roolin päätösjaksossa Jäähyväislahja, jossa koko Ketun porukka istuu ihan tokarivissä pyhäkoulupuvuissaan kuuntelemassa Derrickin jäähyväispuhetta.

262. Surunmurtama naapuri

Riekes trauriger Nachbar (23:8, 9.8.1996) - Es. to 14.10.2010
Kuvagalleria
Nuori nainen löytyy ammuttuna müncheniläisestä puistosta. Selvitellessään murhaa Derrick turvautuu uhrin naapurin apuun. Naapuri tuntuu tietävän yllättävän paljon naisen asioista. (Yle.fi.)

Lara-Joy Körner selvisi positiivisuutensa ja vankan perussosiaalisuutensa ansiosta parin viikon takaisessa jaksossa 259. Tyttö kuunvalossa kaikista kovista koettelemuksistaan. Kohtalon ivaa on, että hän sitten heti tämän jakson alussa löytyy ammuttuna puistonpenkiltä.

Onneksi sentään saamme muistella häntä jakson mittaan takaumien merkeissä.

Kuten autioksi jääneen kodin seinät paljastavat, Lara-Joy on jälleen saanut olla mallina, tällä kerralla ei pensseli- vaan valokuvamallina. Eikä siinä vielä kaikki, hän on tälläkin kertaa monipuolisesti lahjakas nuori nainen: hän harrastaa balettia, ja ajattelijan vikaakin hänessä on, kuten osoittavat häntä valokuvanneen nuoren valokuvaajan sanat:  "Tajusin että minulla olisi häneltä paljon opittavaa." Hänestä olisi tullut erinomainen näyttelijäkin, toteaa näyttelijäntyönpedagogi ja lisää vielä: "Sisäinen rikkaus näkyi päälle." Minkä lahjakkuuden maailma Lara-Joyssa menettikään!

Lara-Joyn, joka tässä jaksossa kantaa nimeä Rieke, naapuria esittää Michael Maertens (s. 1963). Hän on sarjaan leimallisesti kuuluva yksityisajattelija, kyynärkepeillä kulkeva nuori invalidi. "Sen tytön murhaaja oli taatusti Jumalan hylkäämä", hän julistaa. Michaelilla ja Lara-Joylla oli mahtava suhde aivotasolla. "Jumala lauloi luodessaan Lara-Joyta", hän jatkaa.

Michaela Merten (s. 1964), joka olisi saattanut jopa pärjätä Maarit Tastula -look-a-like-kilpailussa, jos sellainen Saksassa 1990-luvun puolessavälissä satuttiin järjestämään, näyttelee ensimmäisen kolmesta Derrick-roolistaan. Hän on Lara-Joyn sisar, joka ei ole kohdannut tätä sitten lapsuuden, kun vanhemmat erosivat ja jakoivat tyttäret keskenään.

Monet sarjan laadukkaat erityispiirteet kohtaavat jaksossa. Kaikki osatekijät ovat kunnossa ja tasokkaita, mutta mitään uutta saati edistyksellistä ei kuoriudu esiin. Derrickin loppusanat, joissä hän paljastaa tienneenä totuuden miltei tutkimusten alusta asti mutta jemmanneensa sen itselleen (Harry Klein on tapahtumista viisaasti syrjässä), tuntuu puolestaan miltei antikliimaksilta.

Parasta, ainakin näyttävintä, Surunmurtamassa naapurissa taitaa olla yksi jakson useasta poikkeusyksilöstä: Karl Lieffen (1926 - 1999) tekee Derrick-comebackin 14 vuoden jälkeen professori Johannes Brusiuksena. Hän on baletinopettaja, jyhkeän demonisen ulkokuoren omaava maestro, jolla on trendikkäästi kalju pää ja sinistetyt silmäluomet. Balettimestarina hänen on luonnollista todeta: "Vihaan kuolemaa ja kaikkea siihen liittyvää." Kuolemahan on liikkumattomuutta, vastakohtana baletin liikkeelle.

Pitkässä takaumassa näemme Lara-Joyn pitkän improvisoidun tanssin maestrolle kolme päivää ennen kuolemaansa. "Hän tanssi kuolemansa," professori Lieffen julistaa Derrickille. "Tuo oli hyvin tärkeä tieto", Derrick vastaa.

Sitten tarvitaankin enää tieto aidsia sairastaneesta näyttelijäkollegasta, joka sai houkutelluksi Lara-Joyn tekemään seurassaan tuhmuuksia sängyssä, kuin käärme Eevan Eedenissä, nyt Lara-Joyn multilahjakkaassa paratiisissa.

258. Aamiainen murhaajan kanssa?

Frühstückt Babette mit einem Mörder? (23:4, 5.4.1996) - Es. to 30.9.2010
Kuvagalleria
Väijyksistä ammutut laukaukset tappavat miehen hänen mennessään uimaan. Tyttöystävä sanoo tietävänsä varmasti, kuka on murhaaja, mutta Derrickiltä puuttuvat pitävät todisteet. (Yle.fi.)
     
Siitä on monta jaksoa, kun katsoja viimeksi ei ole saanut kunniaa olla silminnäkijänä alun rikokselle. Tällä kerralla murhaaja kuitenkin jää aluksi arvoitukseksi, kun luoti kohtaa miehen, joka pyrkii laiturilta uimaan talviseen järveen. Uimaharrastuksen ääreen ammuttu mies on tuttu aihe aiemmilta tuotantokausilta. Tällä kerralla aihetta varioidaan sillä tavalla, että miehen seurassa ei ole alastonta tai vähintään paljasrintaista naista.

Mutta on miehellä sentään rakastajatar, se joka jäi kylpytakissaan lämpimään keittiöön päiviteltyään miehen hyistä harrastusta. Ja rakastajatar epäilee heti rakasta aviopuolisoaan Christoph Bantzeria (s. 1936) julmasta teosta.

Derrick ja vampyyri.

Bantzerin suhde maailmaan on siinä määrin syväfilosofisesti värittynyt ja vaimo siinä määrin epäilynsä peloittama, että Derrick pidättää hänet heti kättelyssä. Eiköhän vain Bantzer ole murhannut läheisen perheystävänsä! Kuulusteluissa Bantzer antaa lisäluennon kyynisestä filosofiastaan, johon murha sopisi kuin nyrkki silmään. Derrick, joka toteaa miehen elävän etäisessä "tyhjiössä vailla päämäärää", joutuu kuitenkin todisteiden puutteessa päästämään tämän vapaalle jalalle.

Sitten Derrick alkaa tutun rutinoidusti tehdä itseään tykö Bantzerille lyöttäytymällä ensimmäiseksi tämän pöytään kantaravintolassa. Elämänfilosofialuennot siis jatkuvat, lämpimästi mutta etäisesti.

Puolivälissä jaksoa kuvioihin astuu lopulta myös nimihenkilö Anette Hellwig (s. 1970, ensimmäisessä kahdesta Derrick-roolistaan) pirteänä ja välittömänä Babettena. Hän saa Helmut Pickin (1929 - 2006) kotiapupalvelun välityksellä pestin taloudenhoitajattareksi Bantzerille entisen saatua tarpeekseen isäntänsä murhaavanhyytävästä filosofiasta. Portti taloon on kuin keskiaikaiseen linnaan, ja lopulta se avautuu Hellwigille. Tässä miehessä totisesti on goottilaista tyyliä, vaikkei ehkä riittävän kalvakas vampyyriksi olekaan.

Derrick kutsuu uuden ystävänsä mukaan katsastamaan rikospaikkaa. Sitten hän demonstroi autonsa takakontista metsästyskiväärin, jolla Bantzer saa kaikessa rauhassa tähtäillä surmalaituria ja tietysti tulee klikanneeksi vanhaa kunnon Harry Kleinia kohti, kun tämä sattuu täsmälleen samaan aikaan käyskentelemään kyseisellä laiturilla.

Jos jakson nimeen "Syökö Babette aamiaista murhaajan kanssa?" on luottamista, tapahtumien pitäisi huipentua aamiaiseen, jonka Hellwig laittaa Bantzerille. Se osoittautuukin oikeaksi juhla-aamiaiseksi, Hellwig on laittanut itsensäkin nätiksi, ainakin vähän keski-ikäisemmän näköiseksi. Ehkä huipennus tulee siitä, että Bantzer Hellwigin raikasta elämäniloa todistaessaan tulee tietoiseksi siitä toisenlaisesta tavasta elää, jonka hän itse on menettänyt.

Muistaakseni juuri tämä jakso teki minuun vaikutuksen, kun katsoin ensimmäisiä Derrickejäni 1990-luvun loppupuolella. Bantzer poikkeusyksilönä on kuitenkin melko tavanomainen Derrick-poikkeusyksilö, ja kun olen riittävän moneen heistä sittemmin tutustunut, ei jakson vaikutus ollut enää läheskään yhtä järisyttävä.

Toisaalta Bantzerin poikkeusyksilö on onnistunut saattamaan itsensä harvinaisen eristyksiin, ja Hellwigin raikkaus onnistuu luomaan koomisuuteen sortumattoman terävän kontrastin hänen mustalle, yksinäisyyteen tuomitulle saatanallisuudelleen. Jakso on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Tämä jakso löytyy Suomessakin vuonna 2005 julkaistusta kuuden jakson Derrick-dvd-julkaisusta nimellä "Syökö Babette aamiaista murhaajan kanssa".