269. Tappion paikka

Verlorener Platz (24:3, 14.3.1997) - Es. pe 5.11.2010
Kuvagalleria
Rouva lähtee viemään liikkeen viikon kassaa säilytyslokeroon eikä palaa sovitusti noutamaan miestään. Vaimo löytyy murhattuna autoonsa. Umpimähkäinen ryöstö vai harkittu murha? (Yle.fi.)

Tänään näemme traagisen tarinan Lenaun vaatekauppiassukua kohtaavasta vastoinkäymisestä. Herta Lenauta esittävä Irina Wanka (s. 1961) nimittäin kokee ankean kohtalon autonsa ääreen kuristettuna, viimeisessä Derrick-roolissaan. Mikä pahinta, murhaajankin sukunimi alkaa ällällä niin kuin Lenau, kuten tulemme näkemään.

Mutta ennen vastoinkäymisiä Wanka on ylen onnellisesti naimisissa Klausjürgen "Herr Professor Vuoristosairaala" Wussowin (1929 - 2007) kanssa. Tämä on Wussowin toinen avioliitto, ensimmäinen oli saksalaisen teatterin nykyisen Grand Old Ladyn Christiane Hörbigerin (s. 1938) kanssa.

Ensin Wussow pyrkii kieltämään vaimonsa kuoleman, mikä on suorastaan tragikoomisen hienosti kuvattu. Sitten kun totuutta enää ei voi kiistää, hän joutuu sairaalaan vuodelepoon massiivista lamaannusta potien. Derrickin puhuttaessa Wussowia ensimmäinen rouva Lenau eli Hörbiger tulee yllätyskäynnille sairasvuoteen ääreen ja suhtautuu Wussowiin yhä varsin omistavasti.

Lempinäyttelijöitteni Wussowin ja Hörbigerin avioliitosta ei voi siitä ja syntyä kuin jotain aivan spesiaalia, eli tässä tapauksessa joka-paikan-punastuja Holger Handtke, lempinäyttelijöitteni aatelia hänkin. Hänen estradille astumistaan saamme kuitenkin jännittää kiusaannuttavan kauan, aina minuutille 29. Sitä ennen katsojalle esitellään pariskunnan kaksi muuta lasta: tytär Natali Seelig (s. 1970) ja toinen poika.

Handtkekin työskentelee perheensä vaatehtimossa ja reagoi Derrickin puhutteluihin eleettömän apeasti. Jakson mittaan katsojakin käy apeaksi, sillä niin pieneksi on tämän poikakullan rooli kirjoitettu, vaikka kyseessä on sentään hänen jäähyväisroolinsa sarjassa. Lohdullista kuitenkin on, että tällä kerralla Handtke ei tyri raskaasti surmaamalla silkkaa kömpelyyttään rakastettuaan tai muuta naikkosta, vastoin kuin rutiiniksi ehti jo muodostua.
 
Tappion paikka kertoo tarinan Hörbigerin epätoivoisesta yrityksestä saattaa Lenautten särkynyt perheidylli takaisin kokoon. Ymmärrettävästi hän on Derrickin ykkösepäilty läpi jakson, ja yhteisinä joutohetkinä Derrick vie hänet tutustumaan oikeustaloon ja kertomaan syväajatuksiaan puolustautumisesta ja syyllisyydestä. Tutustumiskäynnistä riittää jälkipuitavaa Harryn kanssa kamarilla.

Loppukohtauksen on tarkoitus sijoittua Lenautten päivällispöytään, johon Gabriele Dossi (s. 1947) tarjoilee taloudenhoitajattarena. Miltei koko perhe - äiti, isä, kaksi lasta ja Derrick - on paikalla, mutta Handtke uupuu.  Niinpä Hörbiger lähtee Derrickin kanssa etsimään Handtkea ja uutta loppukohtauspaikkaa, jossa kaikki selviää, hiukan latteasti mielestäni tosin.

Tämä on jotenkin rutiininen jakso... Jos Tappion paikkaa ei olisi kirkastettu peräti kolmella lempinäyttelijälläni, olisin voinut vailla tunnontuskia jättää jakson väliin.

Niille, jotka kaipaavat vielä jakson huippukohtien läpikäyntiä, on suunnattu oheinen YouTubesta löytyvä 10-minuuttinen video jaksosta.

256. Hyvää päivänjatkoa, murhaaja!

Einen schönen Tag noch, Mörder (23:2, 2.2.1996) - Es. to 23.9.2010
Kuvagalleria
Työnsikö rikas rakennusurakoitsija alaisensa monttuun vai yrittikö vain auttaa häntä? Silminnäkijöiden lausunnot menevät niin ristiin, että Derrick apureineen on aluksi aivan ymmällään. (Yle.fi.)

Alussa näytetään, miten rakennusurakoitsija Volker Lechtenbrink (s. 1944) syöksee raivoissaan kirjanpitäjänsä rakennustyömaan monttuun, kun tämä on kieltänyt jatkamasta lukujen peukalointia ja ehdottanut rehellisempää konkurssia. Murhan jälkeen Lechtenbrink väittää yrittänensä vain estää tapaturmaa, kun kirjanpitäjää alkoi huimata montun ääressä.

Avaintodistajia ovat isä ja poika Stefan Wigger (s. 1932) ja Stefan Kolosko, jotka toimivat rakennusfirmassa isä nosturinkäyttäjänä ja poika autonkuljettajana. Wigger on nähnyt, miten Lechtenbrink yritti pelastaa kirjanpitäjänsä, sillä Wiggerin elämänfilosofia on, jakson loppupuolella omin sanoin lausuttuna: "Hyvää on kaikki mikä hyödyttää minua." Poika Kolosko puolestaan on nähnyt, miten Lechtenbrink syöksi onnettoman kirjanpitäjän syvyyksiin. Muut työntekijät eivät ole nähneet mitään, eivät yhtään mitään.

Koloskon todistanjanlausunto on jo allekirjoitusta vaille puhtaaksikirjoitettu Derrickin konttorissa, mutta onneksi Wigger saa poikansa painostetuksi vaihtamaan lausuntonsa. Kolosko-paralla on huono näkö, hän on saattanut erehtyä. Kirjanpitäjän tapauksesta on se hyvä seuraus, että pojan heikkonäköisyys lopulta tajutaan ylimmässä johdossakin ja hänet siirretään kuorma-auton pallilta muihin hommiin yrityksessä. Derrick saa todistaa, kun pojalle opetetaan tietotekniikan alkeita mikromikon ääressä.

Kirjanpitäjän poika kuitenkin haistaa salaliiton murhan pimittämiseksi ja tarttuu toimeen: käy työmaalla, löytää johtolankoja, peesaa Derrickiä. Onneksi Derrickkin on yhtä epäileväinen. Tutkimusten edetessä hän näyttää kirjanpitäjävainajan keittiössä tämän pojalle, miten keitetään charmantisti suodatinkahvia.

Tapahtumat ja tutkimukset kulkevat rutiinilla. Jakson olisi hyvällä omallatunnolla voinut jättää katsomattakin.