280. Laukaus ääninauhalla

Mama Kaputtke (25:4, 1.5.1998) - Es. pe 17.12.2010 klo 13.10

Kuvagalleria

Nuori nainen ammutaan syrjäisellä tiellä. Surmalaukaukset tallentuvat sattumalta lähellä liikkuneen lintututkijan nauhalle. Derrick ryhtyy etsimään motiivia murhaan. (Yle.fi.)

Äiti Rikinkorjaaja ylitarkastajan
turvaisassa huomassa. (Kuva: ZDF.)

Laukaus ääninauhalla on kaikkien aikojen toiseksi viimeinen Derrick-jakso. Kantavana teemana on voimattomaksi osoittautuva äidinrakkaus.

Äidinrakkauden kantaja jaksossa on Sonja Sutterin (s. 1931) esittämä nimihenkilö, Mama Kaputtke (lapsenkielisesti suunnilleen 'rikkiäiti' tai 'äiti rikinkorjaaja'), joka lastensa pieniä ollessa aina korjasi näitten rikki menneet lelut tai rikki menneen elämän. Nyt asiat ovat toisin: "Enää en voi korjata mitään. Rikkiäiti on itse rikki."

Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Sutterin kuopus, 22-vuotias Elisabeth "Lissy" Kraus, löytyy metsätien reunasta ammuttuna. Lissyn viimeiset sanat ovat sattumalta arkistoituneet nauhalle. Nimittäin ihan jakson alkuminuuteilla tutustumme lintutieteen tutkimustapoihin, kun Isarin rannalla naisystävineen käveleskelevä Christian Koch törmää ornitologi Wolfram A. Guentheriin (s. 1929), joka purkittaa lintujen laulantaa nauhalle. Guenther esittelee laitteistoaan parille ja tulee sattumalta kohdistaneeksi huipputarkan apparaattinsa nuoren naisen viimeisiin, epätoivoisiin sanoihin ennen laukauksia: "Rukoilen teitä! Älkää tehkö sitä. Ei!"

Lintutieteilijän uusi äänitallenne:

kuoleva ilotipunen. (Kuva: ZDF.)

Salamyhkäiset sisarukset

Thomas ja Carolin. (Kuva: ZDF.)

Derrick ottaa yhteyttä vainajan kahteen sisarukseen: veljeen Thomas Schückeen (s. 1955) peräti yhdeksännessä Derrick-roolissaan ja siskoon Carolin Finkiin (s. 1966), joitten kanssa Lissy on asustanut hulppeassa müncheniläislokaalissa. Sisaruksilta Derrick saa selville, että pikkusisko on toiminut prostituoituna hotellin seuralaispalvelussa.

Juureva äiti Sutter sen sijaan joutuu suruviestin saatuaan matkustamaan maaseudulta baijerilaismetropoliin, samalla tavalla kuin Niskavuoren vanha emäntä Niskavuoren leivässä (elokuvaversio Niskavuoren Aarne) matkustaa Hämeen maaseudulta Helsinkiin panemaan lastensa asiat kuntoon. Sutterilta kuitenkin puuttuu niskavuorelaisen matriarkan valta ja voima palauttaa tasapaino lastensa elämään. Äidinrakkaus on menettänyt mahtiaan tultaessa vuoden 1998 Etelä-Saksaan.

Sutterille kolmen lapsen elämä ja elämäntyyli ovat muodostuneet suureksi salaisuudeksi. Lissy oli prostituoitu, oo-kei, mutta millä työllä kaksi muuta lasta rahoittavat kaiken maallisen hyvänsä?

Derrickille äiti Sutter kommentoi nauhalta kuulemiaan tyttärensä viimeisiä sanoja: "Kuulin hänen ensimmäisen ja viimeisen huutonsa. Millainen elämä niiden väliin jäi?" Lapset ovat liiaksi vieraantuneet äitinsä viisaasta, perusasioista nousevasta, yhteisöllisyyteen perustuvasta elämäntavasta, jonka tämä kiteyttää raamatullisin sanankääntein näin: "Olkoon puheenne 'on' tahi 'ei', sillä tavalla että 'on' on selvä eikä 'ei' jää käsittämättä."

Äiti Sutter osallistuu aktiivisesti Derrickin tutkimuksiin. Yhdessä he käyvät tutustumassa kolmeen Lissy-tyttären asiakkaaseen, jotka vähän Citizen Kanen tyyliin auttavat avaamaan sisarusten salaisuutta äidille ja ylitarkastajalle.

Aviopari Susanne Uhlen ja Wolf Roth.
Huomaa Rothin enemmän tai vähemmän
charmantti harmaantuminen. (Kuva: ZDF.)

Werner Siska-Schnitzer (kohta 23 minuuttia) on 60-vuotias leskimies, jolle Lissy antoi pari kertaa lohtua yksinäisyyteen. Henry van Lyck (35 minuuttia) puolestaan pitää tärkeänä, että vaimo ei saanut selville moraalisesti arveluttavaa suhdetta ilolintuun. Tärkeä rooli on kolmannella asiakkaalla Wolf Rothilla (kohta 31 minuuttia), jonka vaimoa Susanne Uhlenia tieto miehen uskottomuudesta vieläkin korpeaa.

Paljastuvaa totuutta ei Äiti Rikinkorjaajakaan pysty selvin päin nieleksimään.

Merkityksellinen ihminen Lissyn elämässä on ollut Volker Lechtenbrinkin esittämä surumielinen ravintolapianisti, todellinen ystävä. Pianisti tarjoaa Derrickille tiedonmurusia nuoresta naisesta kuitenkin säästeliäästi, pihtaavana syväkurkkuna. (Koko jakson jännitysmomenttihan murenisi, jos hän kertoisi kaiken oleelliseksi tietämänsä heti kättelyssä.) Hän antaa silti avaimen Lissyn kauppatavaraksi muuntuneen seksuaalisuuden vieraantuneisuuteen: "Hän oli viehättävä, neuvoton huora. Minun kanssani hän ei suostunut makaamaan, koska piti minusta." Günther Kaufmannilla on pieni rooli hotellin vastaanottovirkailijana.

Laukaus ääninauhalla tuo esiin luontevasti ja syvällisesti monia teemoja: materialistinen elämäntapa, seksin esineellistyminen, lasten erkaantuminen äidistään. Sen sijaan yksinäisyyden ja pelon käsittelyjä pidän melkoisen Derrick-kliseisinä, kuluneina. Jakso on Derrick-entusiastien suosiossa, ei suotta, joskaan juonenkulun tasolla en näkisi sen yltävän ihan yhtä korkealle kuin teemojensa käsittelyssä.

Tämän YouTubesta löytyvän videon avulla voi vielä uudelleen nauttia jakson atmosfääristä ja samalla ottaa rouva Sutterilta mallia tavasta, jolla asioida Münchenin rikospoliisin ylitarkastajan kanssa.

270. Yölintujen laulu

Gesang der Nachtvögel (24:4, 18.4.1997) - Es. to 11.11.2010

Kuvagalleria
Liikemies joutuu yliajetuksi ja kuolee. Tapaus osoittautuu tarkoin suunnitelluksi murhaksi, mutta sen motiivi askarruttaa Derrickiä. (Yle.fi.)

Hans Peter Hallwachs joutuu jäähyväisroolissaan rahakkaana yritysjohtaja Rosenfeldinä minuutilla 21 yliajetuksi toimistonsa vieressä olevalla pysäköintialueella. Yliajaja, tarjoilijana työskentelevä mutta nähtävästi palkkamurhaa sivutoimena heittävä Christian Koch (s. 1962), pakenee.

Mutta ennen sitä jakson aloitus vilisee ihmisiä ja tutustutaan nykytaiteeseen. Nykykuvataiteessa asuu kuin kotonaan Roswitha Schreiner, joka osaa taiteen lisäksi analysoida aikalaisuuttakin ynnä sanoittaa lauluja, kuten "Yölintujen laulun". Näitä nuoria, naispuolisia, suorastaan kökköjä multilahjakkuuksiahan sarjassa on riittänyt. Jacques Breuer (s. 1956) on Schreinerin veli; he asuvat yhdessä.

Hallwachsilla on vaimo Gertraud Jesserer (s. 1943) ja ajelehtiva poika: Nikolaus Gröbe (s. 1970), jonka pitäisi opiskella yliopistossa mutta joka viihtyy paremmin diskossa. Hän kuvittelee Schreinerin tyttöystäväkseen, mutta oikeasti Schreiner vain näyttelee sellaista, aikanaan selviävistä ilmeisistä syistä, veljensä suosiollisella avustuksella. Joka tapauksessa kirkasotsa Gröbe ja kirkasotsa Schreiner viihtyvät hyvin sängyssä lakanoitten välissä yhdessä pitkin jaksoa.

Heti jakson alussa kohtaamme autosta käsin tapahtumia tarkkailevan salaperäisen tohtori Rubinin, jota esittää Raphael Wilczek (s. 1951). Hän johtaa eräänlaista "nykyajan tutkimuksen instituutti", lahkoa, jonka toimintaa ja ajatuksia nyky-yhteiskunnasta hän jakson loppupuolella ystävällisimmin esittelee nuorelle Gröbelle.

Jakson viimeisellä kolmanneksella Harry Klein joutuu vihreässä toppatakissa testinukeksi, kun Derrick yrittää ajaa niin täysillä kuin uskaltaa tämän päälle pimeällä parkkipaikalla. Pelkääjän paikalla istuu Gröbe, joka menetti isänsä samassa paikassa 24 tuntia aiemmin. ”Tuo kaveri ei saa unohtaa kauhuaan”, Derrick perustelee jälkikäteen. Tällaiset demonstraatiothan on sarjassa aiemminkin testattu ja toimiviksi havaittu.

Loppuratkaisu tapahtuu Carossa-baarissa, jonka omistaa herra Carossa, Michael Zittel (s. 1951). Siellä hajallaan olleet langat liittyvät vihdoin yhteen, uskottavasti tai mieluummin epäuskottavasti.

Yölintujen laulun mittaan tulin melkoisen innokkaasti odottaneeksi lopputekstien hetkeä, sillä jakso ei mielestäni käsittele idealismin teemaansa kovinkaan loistavasti. Onneksi loppuratkaisun jälkeen on sentään vielä yksi kohtaus, elähdyttävä ja vapauttava hetki korkeassa baarissa, oopperamusiikin saattelemana. Läsnä ovat Derrick ja Gröbe, jota ylitarkastaja isällisesti ja mentorimaisesti kuin Vergilius ohjastaa eteenpäin, portaita ylös taivaan iloa kohti. Ja baarissa - siellä heitä odottaa: Roswitha Schreiner, jumalaisen muodon ottaneena, Beatricena vuosimallia 1997.

Tämä lopetus kuuluu sarjan ehdottomiin huippuihin, jos melodraamasta sattuu tykkäämään. "Luoja teitä varjelkoon kun etsitte tienviittoja", Derrick vielä ajattelee nuorta paria tarkastellessaan.

Roswitha Schreinerin tähän jaksoon päättynyttä matkaa läpi Derrickin kiirastulien on mahdollista muistella tämän YouTubesta löytyvän, italiaksi dubatun koosteen avustuksella.