273. Kappalaisen yöt

Die Nächte des Kaplans (24:7, 25.7.1997) - Es. pe 19.11.2010

Kuvagalleria

Derrick tapaa itsemurhapaikalla vanhan tutun. Kappalainen Laux tuntuu antavan elämään väsyneille lohtua kellon ympäri. Mitä hän mahtaa tietää tapahtuneesta? (Yle.fi.)

"Soittakaa, itsemurhaajat!" "Odotan puhelimen ääressä vaikka koko yön." Derrickkin soittaa pari kertaa, ensimmäisen kerran jakson minuutilla 8.

Michael Maertens (s. 1963) esittää kappalainen Bernhard Lauxia yhdessä harvoista Derrick-rooleistaan. Hän on ylitsepursuavan auttamishaluinen samarialainen, vapaaehtoinen pekkasauri 24/7, joka ilmoittaa lehdessä, että hädässä kärvistelevä saa ottaa häneen yhteyttä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.

Itsemurhan ideoinut 18-vuotias tyttö soittaakin kappalaiselle heti alkutekstien päätyttyä kesken tämän kauneimpien unien. Pappismies rientää nuorilla kintuillaan avuksi rautatieasemalle, mutta tyttö on jo ehtinyt toteuttaa suunnitelmansa. Siellä kappalainen ja Derrick myös tutustuvat ja aloittavat seurustelunsa.

Gaby Herbst (s. 1948) esiintyy yhdeksännessä ja viimeisessä Derrickissään kappalaisen, tuon touhottavan idealistin, äitinä. Miksi hänellä silti ei ole ainoatakaan harmaata hiusta?

Tapahtuu toinen itsemurha: herra Gropius ampuu itsensä kesken kappalaiselle suunnatun puhelun. Kappalainen ja Derrick saavat mainion verukkeen jatkaa seurusteluaan. Ylitarkastaja äkkää kuitenkin nopeasti itsetuhon lavastetuksi, eli tämäkin jakso kruunautuu ehdalla murhalla. Ei tarvitse pelkkien itsemurhien kanssa läträtä.

Tutustutaan herra Gropiuksen lähipiiriin: entiseen vaimoon Rita Russekiin (s. 1952), joka päättää trilogiaksi yltäneen Derrick-uransa palaamalla viimeiseen rooliinsa 16 vuoden tauon jälkeen, ja tämän veljeen, Hanns Zischleriin (1947) viimeisessä neljästä Derrick-osastaan. Russek ja Zischler pesiytyvät äveriään herra Gropiuksen tyhjäksi jääneeseen kotikartanoon vinhaa vauhtia.

Tuore pari Derrick ja kappalainen kutsuvat itse itsensä vieraiksi epävirallisiin tupareihin kartanoon. Siellä he tutustuvat myös kolmeen tyttäreen, jotka kilvan suhtautuvat ironisen pilkallisesti kappalaisen maailmaan. Leipätyönään Russek ja veli-Zischler pitävät epämääräistä baaria. Kolme tytärtä avustavat vähissä pukeissa mukana, baaritiskin edessä ja takana.
 
Helmut Pick esittää pikkuosan kirkkoherra Johannes Benderinä. Horst Bollman (s. 1925) puolestaan on viimeisessä Derrick-roolissaan ääni, joka loppupuolella jaksoa saa kasvot. Hän myös vaihtaa joukkuetta kesken kaiken ryhtymällä murhaajan juudakseksi. 
 
Kappalaisen yöt lähtee liikkeelle kiehtovasta alkuideasta, eikä toteutus jää toiseksi. Jakso etenee jännittävästi, mikä ei ole ominaista ihan joka Derrickille, ja viihdyttävästi. Myös odottamattomia juonenkäänteitä riittää. Oivaltava huumorikin on täysin tahallista. Lisäksi perverssi kuningasperhe - sisko ja sen veli ja kolme prinsessaa - tuo jaksoon mukaan irvokkaan sadun lumoa ilotyttöbaariin sijoittuvine hoveineen.

Ennen lopputekstejä Derrick ehtii vielä kerran herättää laupiaan kappalaisen puhelullaan, jälleen keskiyön pahemmalla puolella.

• Miten ja miksi ihmeessä saksalainen Hanns Zischler, jaksossa murhatun kartanonherran lanko, liittyy ruotsalaiseen Beck-poliisisarjaan? Vastaus löytynee tästä tekstistä, jonka kirjoittelin kesähuvilallani Villa Derrickeriassa.

258. Aamiainen murhaajan kanssa?

Frühstückt Babette mit einem Mörder? (23:4, 5.4.1996) - Es. to 30.9.2010
Kuvagalleria
Väijyksistä ammutut laukaukset tappavat miehen hänen mennessään uimaan. Tyttöystävä sanoo tietävänsä varmasti, kuka on murhaaja, mutta Derrickiltä puuttuvat pitävät todisteet. (Yle.fi.)
     
Siitä on monta jaksoa, kun katsoja viimeksi ei ole saanut kunniaa olla silminnäkijänä alun rikokselle. Tällä kerralla murhaaja kuitenkin jää aluksi arvoitukseksi, kun luoti kohtaa miehen, joka pyrkii laiturilta uimaan talviseen järveen. Uimaharrastuksen ääreen ammuttu mies on tuttu aihe aiemmilta tuotantokausilta. Tällä kerralla aihetta varioidaan sillä tavalla, että miehen seurassa ei ole alastonta tai vähintään paljasrintaista naista.

Mutta on miehellä sentään rakastajatar, se joka jäi kylpytakissaan lämpimään keittiöön päiviteltyään miehen hyistä harrastusta. Ja rakastajatar epäilee heti rakasta aviopuolisoaan Christoph Bantzeria (s. 1936) julmasta teosta.

Derrick ja vampyyri.

Bantzerin suhde maailmaan on siinä määrin syväfilosofisesti värittynyt ja vaimo siinä määrin epäilynsä peloittama, että Derrick pidättää hänet heti kättelyssä. Eiköhän vain Bantzer ole murhannut läheisen perheystävänsä! Kuulusteluissa Bantzer antaa lisäluennon kyynisestä filosofiastaan, johon murha sopisi kuin nyrkki silmään. Derrick, joka toteaa miehen elävän etäisessä "tyhjiössä vailla päämäärää", joutuu kuitenkin todisteiden puutteessa päästämään tämän vapaalle jalalle.

Sitten Derrick alkaa tutun rutinoidusti tehdä itseään tykö Bantzerille lyöttäytymällä ensimmäiseksi tämän pöytään kantaravintolassa. Elämänfilosofialuennot siis jatkuvat, lämpimästi mutta etäisesti.

Puolivälissä jaksoa kuvioihin astuu lopulta myös nimihenkilö Anette Hellwig (s. 1970, ensimmäisessä kahdesta Derrick-roolistaan) pirteänä ja välittömänä Babettena. Hän saa Helmut Pickin (1929 - 2006) kotiapupalvelun välityksellä pestin taloudenhoitajattareksi Bantzerille entisen saatua tarpeekseen isäntänsä murhaavanhyytävästä filosofiasta. Portti taloon on kuin keskiaikaiseen linnaan, ja lopulta se avautuu Hellwigille. Tässä miehessä totisesti on goottilaista tyyliä, vaikkei ehkä riittävän kalvakas vampyyriksi olekaan.

Derrick kutsuu uuden ystävänsä mukaan katsastamaan rikospaikkaa. Sitten hän demonstroi autonsa takakontista metsästyskiväärin, jolla Bantzer saa kaikessa rauhassa tähtäillä surmalaituria ja tietysti tulee klikanneeksi vanhaa kunnon Harry Kleinia kohti, kun tämä sattuu täsmälleen samaan aikaan käyskentelemään kyseisellä laiturilla.

Jos jakson nimeen "Syökö Babette aamiaista murhaajan kanssa?" on luottamista, tapahtumien pitäisi huipentua aamiaiseen, jonka Hellwig laittaa Bantzerille. Se osoittautuukin oikeaksi juhla-aamiaiseksi, Hellwig on laittanut itsensäkin nätiksi, ainakin vähän keski-ikäisemmän näköiseksi. Ehkä huipennus tulee siitä, että Bantzer Hellwigin raikasta elämäniloa todistaessaan tulee tietoiseksi siitä toisenlaisesta tavasta elää, jonka hän itse on menettänyt.

Muistaakseni juuri tämä jakso teki minuun vaikutuksen, kun katsoin ensimmäisiä Derrickejäni 1990-luvun loppupuolella. Bantzer poikkeusyksilönä on kuitenkin melko tavanomainen Derrick-poikkeusyksilö, ja kun olen riittävän moneen heistä sittemmin tutustunut, ei jakson vaikutus ollut enää läheskään yhtä järisyttävä.

Toisaalta Bantzerin poikkeusyksilö on onnistunut saattamaan itsensä harvinaisen eristyksiin, ja Hellwigin raikkaus onnistuu luomaan koomisuuteen sortumattoman terävän kontrastin hänen mustalle, yksinäisyyteen tuomitulle saatanallisuudelleen. Jakso on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Tämä jakso löytyy Suomessakin vuonna 2005 julkaistusta kuuden jakson Derrick-dvd-julkaisusta nimellä "Syökö Babette aamiaista murhaajan kanssa".