268. Ristikuulustelu

Gegenüberstellung (24:2, 31.1.1997) - Es. to 4.11.2010
Kuvagalleria
Kidnappaajat murhaavat itäeurooppalaisen naisen poliisien epäonnistuneen ajojahdin seurauksena. Löydettyään murhaajan Derrick on ymmällään kollegansa ihmeellisestä käyttäytymisestä. (Yle.fi.)

Naamioituneet miehet kidnappaavat itäeurooppalaisen naisen hienosta ravintolasta, johon tämä on hysteerisenä paennut.
 
Volker Lechtenbrink ja Stefan Kolosko muodostavat poliisin taisteluparin, joka saa tehtäväkseen ajaa takaa pakenevia kidnappaajia. Lechtenbrink ja Kolosko näyttelivät yhdessä myös jaksossa 256. Hyvää päivänjatkoa, murhaaja!, silloin julmana rakennusurakoitsijana ja tämän alaisuudessa työskentelevänä "heikkosilmäisenä" autonkuljettajana. Tähän jaksoon Kolosko on leikkauttanut siistin ja huolettoman siilitukan, ja silmälaseistakin hän on vapautunut ihan kokonaan.

Kolosko ryntää estämään itäeuroopattaren pahoinpitelyä, mutta ei pysty estämään tämän ampumista. Onneksi  hän saa riistetyksi ampujan hupun, millä perusteella poliisipiirtäjä pystyy hahmottamaan murhaajasta tunnistuskuvan. Sitten Lechtenbrink saattelee Koloskon tämän kotiin ja perheidyllin pariin: pitkähiuksinen vaimo ja vielä pitkähiuksisempi pieni tytär Lisa, varmasti kasvattanut lettiään syntymästään asti.

Kolosko, idealistinen nuori poliisi, jää muistelemaan kokemaansa kauhukuvina. Vaimo yrittää lohduttaa: "Onnellista poliisia ei olekaan." Käy ilmeiseksi, että jakson psykologinen ydin sijoittuu tähän perheeseen, varsinkin kun Koloskoa aletaan uhkailla perhe tähtäimessä.

Sillä välin toisaalla Derrick Harryineen pistäytyy kuppilaan ja bongaa heti tunnistuskuvan naaman. Tämä työtön ja karseapersoonainen autonkuljettaja kutsutaan seuraavaksi päiväksi tunnistusriviin. Uhattua perheidylliään muistaen Kolosko jättää autonkuljettajan tunnistamatta, mutta Derrick Harryineen haistaa palaneen käryn. Ensin nuorelta poliisilta kysellään lisää, sitten häntä kiusataan lisää esittelemällä autonkuljettaja ohimennen hänelle, mutta Kolosko selviää Derrickin rääkistä.

Uhka perheen päältä väistyy, mutta Koloskon kauhukuvat eivät hellitä. Syyllisyys väärästä todistuksesta painaa. Ei ihme, että poliisimies jatkaa dialogiaan Derrickin kanssa kuin aikamme raskolnikov ikään, ja Derrick omalla tahollaan jatkaa Koloskon psykologista piiritystä.

Ristikuulustelussa valotetaan poliisimiehen moraalista ja psykologista ristiriitatilannetta sujuvasti ja luontevasti. Tämä on hieno pieni moraalitarina. Eikä lievähkö totunnaisuus viimeisen neljänneksen jännitysmomentissakaan Koloskon ja murhaajan välillä juuri vaikuta pisteisiin, varsinkaan kun murhaajassa on tiettyä ylensyönyttä kovaksikeitettyä karismaa.

256. Hyvää päivänjatkoa, murhaaja!

Einen schönen Tag noch, Mörder (23:2, 2.2.1996) - Es. to 23.9.2010
Kuvagalleria
Työnsikö rikas rakennusurakoitsija alaisensa monttuun vai yrittikö vain auttaa häntä? Silminnäkijöiden lausunnot menevät niin ristiin, että Derrick apureineen on aluksi aivan ymmällään. (Yle.fi.)

Alussa näytetään, miten rakennusurakoitsija Volker Lechtenbrink (s. 1944) syöksee raivoissaan kirjanpitäjänsä rakennustyömaan monttuun, kun tämä on kieltänyt jatkamasta lukujen peukalointia ja ehdottanut rehellisempää konkurssia. Murhan jälkeen Lechtenbrink väittää yrittänensä vain estää tapaturmaa, kun kirjanpitäjää alkoi huimata montun ääressä.

Avaintodistajia ovat isä ja poika Stefan Wigger (s. 1932) ja Stefan Kolosko, jotka toimivat rakennusfirmassa isä nosturinkäyttäjänä ja poika autonkuljettajana. Wigger on nähnyt, miten Lechtenbrink yritti pelastaa kirjanpitäjänsä, sillä Wiggerin elämänfilosofia on, jakson loppupuolella omin sanoin lausuttuna: "Hyvää on kaikki mikä hyödyttää minua." Poika Kolosko puolestaan on nähnyt, miten Lechtenbrink syöksi onnettoman kirjanpitäjän syvyyksiin. Muut työntekijät eivät ole nähneet mitään, eivät yhtään mitään.

Koloskon todistanjanlausunto on jo allekirjoitusta vaille puhtaaksikirjoitettu Derrickin konttorissa, mutta onneksi Wigger saa poikansa painostetuksi vaihtamaan lausuntonsa. Kolosko-paralla on huono näkö, hän on saattanut erehtyä. Kirjanpitäjän tapauksesta on se hyvä seuraus, että pojan heikkonäköisyys lopulta tajutaan ylimmässä johdossakin ja hänet siirretään kuorma-auton pallilta muihin hommiin yrityksessä. Derrick saa todistaa, kun pojalle opetetaan tietotekniikan alkeita mikromikon ääressä.

Kirjanpitäjän poika kuitenkin haistaa salaliiton murhan pimittämiseksi ja tarttuu toimeen: käy työmaalla, löytää johtolankoja, peesaa Derrickiä. Onneksi Derrickkin on yhtä epäileväinen. Tutkimusten edetessä hän näyttää kirjanpitäjävainajan keittiössä tämän pojalle, miten keitetään charmantisti suodatinkahvia.

Tapahtumat ja tutkimukset kulkevat rutiinilla. Jakson olisi hyvällä omallatunnolla voinut jättää katsomattakin.