Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uhlen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uhlen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. joulukuuta 2010

280. Laukaus ääninauhalla

Mama Kaputtke (25:4, 1.5.1998) - Es. pe 17.12.2010 klo 13.10
Nuori nainen ammutaan syrjäisellä tiellä. Surmalaukaukset tallentuvat sattumalta lähellä liikkuneen lintututkijan nauhalle. Derrick ryhtyy etsimään motiivia murhaan. (Yle.fi.)

Äiti Rikinkorjaaja ylitarkastajan
turvaisassa huomassa. (Kuva: ZDF.)
Laukaus ääninauhalla on kaikkien aikojen toiseksi viimeinen Derrick-jakso. Kantavana teemana on voimattomaksi osoittautuva äidinrakkaus.

Äidinrakkauden kantaja jaksossa on Sonja Sutterin (s. 1931) esittämä nimihenkilö, Mama Kaputtke (lapsenkielisesti suunnilleen 'rikkiäiti' tai 'äiti rikinkorjaaja'), joka lastensa pieniä ollessa aina korjasi näitten rikki menneet lelut tai rikki menneen elämän. Nyt asiat ovat toisin: "Enää en voi korjata mitään. Rikkiäiti on itse rikki."

Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Sutterin kuopus, 22-vuotias Elisabeth "Lissy" Kraus, löytyy metsätien reunasta ammuttuna. Lissyn viimeiset sanat ovat sattumalta arkistoituneet nauhalle. Nimittäin ihan jakson alkuminuuteilla tutustumme lintutieteen tutkimustapoihin, kun Isarin rannalla naisystävineen käveleskelevä Christian Koch törmää ornitologi Wolfram A. Guentheriin (s. 1929), joka purkittaa lintujen laulantaa nauhalle. Guenther esittelee laitteistoaan parille ja tulee sattumalta kohdistaneeksi huipputarkan apparaattinsa nuoren naisen viimeisiin, epätoivoisiin sanoihin ennen laukauksia: "Rukoilen teitä! Älkää tehkö sitä. Ei!"
Lintutieteilijän uusi äänitallenne:
kuoleva ilotipunen. (Kuva: ZDF.)
Salamyhkäiset sisarukset
Thomas ja Carolin. (Kuva: ZDF.)
Derrick ottaa yhteyttä vainajan kahteen sisarukseen: veljeen Thomas Schückeen (s. 1955) peräti yhdeksännessä Derrick-roolissaan ja siskoon Carolin Finkiin (s. 1966), joitten kanssa Lissy on asustanut hulppeassa müncheniläislokaalissa. Sisaruksilta Derrick saa selville, että pikkusisko on toiminut prostituoituna hotellin seuralaispalvelussa.

Juureva äiti Sutter sen sijaan joutuu suruviestin saatuaan matkustamaan maaseudulta baijerilaismetropoliin, samalla tavalla kuin Niskavuoren vanha emäntä Niskavuoren leivässä (elokuvaversio Niskavuoren Aarne) matkustaa Hämeen maaseudulta Helsinkiin panemaan lastensa asiat kuntoon. Sutterilta kuitenkin puuttuu niskavuorelaisen matriarkan valta ja voima palauttaa tasapaino lastensa elämään. Äidinrakkaus on menettänyt mahtiaan tultaessa vuoden 1998 Etelä-Saksaan.

Sutterille kolmen lapsen elämä ja elämäntyyli ovat muodostuneet suureksi salaisuudeksi. Lissy oli prostituoitu, oo-kei, mutta millä työllä kaksi muuta lasta rahoittavat kaiken maallisen hyvänsä?

Derrickille äiti Sutter kommentoi nauhalta kuulemiaan tyttärensä viimeisiä sanoja: "Kuulin hänen ensimmäisen ja viimeisen huutonsa. Millainen elämä niiden väliin jäi?" Lapset ovat liiaksi vieraantuneet äitinsä viisaasta, perusasioista nousevasta, yhteisöllisyyteen perustuvasta elämäntavasta, jonka tämä kiteyttää raamatullisin sanankääntein näin: "Olkoon puheenne 'on' tahi 'ei', sillä tavalla että 'on' on selvä eikä 'ei' jää käsittämättä."

Äiti Sutter osallistuu aktiivisesti Derrickin tutkimuksiin. Yhdessä he käyvät tutustumassa kolmeen Lissy-tyttären asiakkaaseen, jotka vähän Citizen Kanen tyyliin auttavat avaamaan sisarusten salaisuutta äidille ja ylitarkastajalle.

Aviopari Susanne Uhlen ja Wolf Roth.
Huomaa Rothin enemmän tai vähemmän
charmantti harmaantuminen. (Kuva: ZDF.)
Werner Siska-Schnitzer (kohta 23 minuuttia) on 60-vuotias leskimies, jolle Lissy antoi pari kertaa lohtua yksinäisyyteen. Henry van Lyck (35 minuuttia) puolestaan pitää tärkeänä, että vaimo ei saanut selville moraalisesti arveluttavaa suhdetta ilolintuun. Tärkeä rooli on kolmannella asiakkaalla Wolf Rothilla (kohta 31 minuuttia), jonka vaimoa Susanne Uhlenia tieto miehen uskottomuudesta vieläkin korpeaa.

Paljastuvaa totuutta ei Äiti Rikinkorjaajakaan pysty selvin päin nieleksimään.

Merkityksellinen ihminen Lissyn elämässä on ollut Volker Lechtenbrinkin esittämä surumielinen ravintolapianisti, todellinen ystävä. Pianisti tarjoaa Derrickille tiedonmurusia nuoresta naisesta kuitenkin säästeliäästi, pihtaavana syväkurkkuna. (Koko jakson jännitysmomenttihan murenisi, jos hän kertoisi kaiken oleelliseksi tietämänsä heti kättelyssä.) Hän antaa silti avaimen Lissyn kauppatavaraksi muuntuneen seksuaalisuuden vieraantuneisuuteen: "Hän oli viehättävä, neuvoton huora. Minun kanssani hän ei suostunut makaamaan, koska piti minusta." Günther Kaufmannilla on pieni rooli hotellin vastaanottovirkailijana.

Laukaus ääninauhalla tuo esiin luontevasti ja syvällisesti monia teemoja: materialistinen elämäntapa, seksin esineellistyminen, lasten erkaantuminen äidistään. Sen sijaan yksinäisyyden ja pelon käsittelyjä pidän melkoisen Derrick-kliseisinä, kuluneina. Jakso on Derrick-entusiastien suosiossa, ei suotta, joskaan juonenkulun tasolla en näkisi sen yltävän ihan yhtä korkealle kuin teemojensa käsittelyssä.

Tämän YouTubesta löytyvän videon avulla voi vielä uudelleen nauttia jakson atmosfääristä ja samalla ottaa rouva Sutterilta mallia tavasta, jolla asioida Münchenin rikospoliisin ylitarkastajan kanssa.

    sunnuntai 5. syyskuuta 2010

    254. Keskiyön näytös

    Mitternachtssolo (22:12, 15.12.1995) - Es. to 16.9.2010
    Kuvagalleria
    Yökerhon omistaja löydetään murhattuna toimistostaan. Derrick joukkoineen ei usko ryöstömurhaan, ja epäilyt kohdistuvat pian yövahtiin, joka tuntuu tietävän enemmän kuin haluaa kertoa. (Yle.fi.)

    Tässä jaksossa rikos ja rikoksen tekijä esitellään katsojalle heti alussa. Yökerhon omistaja tulee keskellä yötä ravintolaansa tarkistaakseen tilikirjat, ja pienen sanaharkan jälkeen yökerhon johtaja Winfried Glatzeder (s. 1945) ampuu hänet, puoliksi itsepuolustuksena. Hän päättää yrittää salata surman ja suostuttelee siihen lähipiirinsäkin.

    Yövartija Udo Samel (s. 1953, ainoassa Derrick-roolissaan) kuitenkin yllättää johtajan, joka raahaa ruumista ravintolasalissa. Yövahti saa sitten olla jakson poikkeusyksilö, vähäisen kokemuksen naisista ja vallan makeudesta omaava varhaiskeski-ikäinen mies. Johtajan vaimo Susanne Uhlen (s. 1955) ajaa miehensä kehotuksesta vartijan kotiin, jotta tämän ei tarvitse kävellä matkaa. Ajomatkan aikana ja yökahveilla kotiin päästyä vahti avaa naiselle sydäntään.

    Vartija tajuaa kiristämisen mahdollisuuden aika nopeasti. Tietenkin johtajan ja vaimon täytyy hyväksyä Samelin ajatus vaimon kotitalouspalveluista hintana vaikenemiselle ja hallussa olevan surma-aseen palauttamiselle. Vahti saa vihdoinkin haaveilemansa: aamukahvin vuoteeseensa oikean naisen kantamana. Tulevina päivinä Uhlen sitten siivoilee, ja syödään aamiaista yhdessä - leikitään kotia, tosin vaimon taholta melkoisen vastahakoisesti.

    Kun Samel ei tajua itse ehdottaa seksiä, Uhlen ottaa lopulta aloitteen käsiinsä. Hän käy vahdin vuoteeseen ja kutsuu tämän luokseen, ja katsojakin pääsee osalliseksi Uhlenin rinnoista, kummastakin. Samel ei kuitenkaan halua tarttua tarjoukseen, vaan sydäntään taas lisää avattuaan palaa aamiaispöytään istumaan ja odottamaan seuralaistaan.

    Pöydän ääressä paljastuu, että Uhlenin paljaat rinnat ovat murtaneet jään: kummaltakaan ei oikein ota onnistuakseen kahvin kaataminen täriseviltä käsiltä. Suhde on kokenut muodonmuutoksen: se onkin nyt suuri keskinäinen sydänystävyys, eräänlainen kaunis platoninen rakkaustarina, joka kuitenkin jakson lopussa päättyy Romeo ja Julia -tyyliseen tragediaan.

    Jakso on mielestäni sarjassaan aivan terävimmän kärjen tuntumassa, tähtimerkein ehkä 4 tai 4 ½ tähteä viidestä. Psykologinen, kikkailematon ja eheä perusjuoni kantaa vaivatta läpi vajaan tunnin keston. Ja jakson poikkeusyksilökin on uskottava ja luontevasti esiinpantu.