122. Tohtori Prestel on ammuttu

Pari vuotta sitten mietin sellaisia saksalaisia näyttelijöitä, jotka eivät saaneet kiilatuksi itseään yhteenkään Derrickin 281 jaksosta. Mieleeni tuli muutama nimi, joitten erikoisesti olisin toivonut ilmaantuneen edes kerran ylitarkastajan seuraan.

Esimerkiksi ilmiömäinen elokuvaohjaaja Rainer Werner Fassbinder, joka näytteli myös muitten ohjaajien tuotannoissa, olisi varmasti tehnyt ikimuistettavan konnanroolin ennen kuolemaansa vuonna 1982. Muutaman ajatusaskeleen jälkeen esiin nousi nimi Armin Mueller-Stahl (s. 1930) - tuttu muun muassa parista Fassbinderin myöhäisestä elokuvasta, Loistosta (1996) pianistipäähenkilön julmana isänä ja vuosikymmenen takaisesta Mannin perhe -sarjasta, jossa hän näyttelee kiitetyn pääosan Thomas Mannina.

Samassa yhteydessä päätin mietintöjeni kyytipojaksi konsultoida hakukoneita, jotka paljastivat traagisen totuuden: Mueller-Stahl oli kuin olikin esiintynyt Derrickissä, yhden ainoan kerran, jaksossa jonka TV2 oli ajanut ulos vain pari päivää aiemmin.

Tänään onneksi voimme ottaa uusiksi tuon jakson. Mueller-Stahl on kirjankustantaja Alexander Kolberg. Hänen vaimoaan Doraa esittää Ursula Lingen (s. 1928). Vaimossa on sellainen pikku vika, että hän ei ole täysin uskollinen miehelleen vaan heilastelee Peer Augustinskin (s. 1940) esittämän tohtori Gerhard Prestelin kanssa.

Eipä siis mikään ihme, että eräänä katkerana yönä tohtori Prestel löytyy kuoliaaksi ammuttuna...

Stellen Sie sich vor, man hat Doktor Prestel erschossen (11:14, 14.12.1984) - Es. to 9.4.2009 klo 12.50
Kuvagalleria

Kirjankustantaja Kolbergin puoliso Dora on ottanut rakastajakseen tohtori Prestelin. Kun tämä ammutaan, joutuu Derrick pohtimaan, olisiko herra Kolberg kyennyt surmatyöhön. (Yle.fi)

Mutta ei mennä asioitten edelle. Jakson alkukohtauksessa tohtori Prestel nimittäin vielä ripittää kaikessa rauhassa Derrickiä. Prestel on näet ammatiltaan puolustusasianajaja ja syyttää ylitarkastajaa siitä, että tämä käyttäytyi oikeudessa todistajana liian varmasti. Tämän seurauksena hänen päämiehensä sai Prestelin mielestä liian ankaran rangaistuksen.

Mielenkiintoinen, eikä kovinkaan helppotulkintainen, on Derrickin reagointi syytöksiin. Vinoileeko ylitarkastaja asianajajalle vai ilmaiseeko oikeasti vilpittömän pahoittelunsa, kun hän poistuttuaan lakimiehen huoneesta avaa oven vielä uudelleen ja lausuu oven raosta naama peruslukemilla: "Suokaa anteeksi."

Mutta pääosassa toki on triangelidraama Mueller-Stahlin ja kumppaneiden kesken!

Heti kättelyssä selviää, että kirjankustantaja Mueller-Stahlissa jakso on saanut oikean poikkeusyksilöitten poikkeusyksilön. Hän nimittäin on hyvin tietoinen vaimonsa ja tohtorin kielletystä rakkaudesta mutta suhtautuu siihen silti sellaisella tyyneydellä ja ainakin näennäisellä säyseydellä, että vaimo on moisesta ihan hämillään. "Rauhallisuutesi on luonnotonta", rouvakulta kiteyttää.

Mikä parasta, Mueller-Stahlin persoonallinen poikkeusyksilöys on siinä mielessä valioluokkaa, että hän on kyennyt luomaan itselleen sinänsä täysin ehjän, sisäisesti ristiriidattoman poikkeusmaailman.

On kustantaja toki elänytkin elämän, joka on omiaan kasvattamaan kunnon Derrick-poikkeusyksilön. Nimittäin hän on raajarikko, halvaantunut auto-onnettomuudessa, ja käyttää siksi kyynärsauvoja kulkiessaan. Tilanteessa on siis mukana myös ripaus ladychatterleytä. Tohtori Prestel on ilmestynyt avioparin elämään toimimalla kustantajan asianajajana onnettomuutta seuranneessa oikeudenkäynnissä.

Kustantaja M-S evästämässä vaimoa treffeille poikaystävän kanssa. (Kuva: ZDF.)

Tällä henkilökokoonpanolla Tohtori Prestel on ammuttu luo varsin pahaenteisen ilmapiirin. Mueller-Stahlin ja tohtorin kohtaaminen, kun jälkimmäinen tulee hakemaan kirjankustantajan vaimoa treffeille, on tv-draamaa parhaimmillaan. Analysoidaan itsevarmuutta ja sen soveliaita ilmenemismuotoja, ja Mueller-Stahl vielä esittää vaimostaan kylmän analyyttisen luonnekuvan tämän rakastajalle. Katsojalle käy terävän ilmeiseksi, että petetty altavastaaja, rampa aisankannattaja M-S on kolmiodraamassa selvästi ylin kukko tunkiolla. Hänen aikeitaan pelkurimaiset rakastavaiset voivat vain yrittää arvailla.

Petetyn kirjankustantajan henkilö on totisesti inspiroinut käsikirjoittaja Reineckerin huippusaavutukseen. Mueller-Stahlin pirullinen leikki vaimollaan ja tämän rakastajalla voisi olla aikojemme arvostetuimpien näytelmäkirjailijoiden kynästä lähtöisin. Tämän ramman persoonallisuudessa on totisesti yhä uusia tasoja tasojen alla - kuin maatuskassa, aidossa ja käsin valmistetussa.

Rakastavaisten ilta menee ihan kivasti - kutsuilla on mukava ilmapiiri, Hans Questkin kyselee kustantajaparan voinnista, ja rouva Lingen esittelee nuoren rakastajansa seurapiireille -, mutta hellän jäähyväissuukon jälkeen joku menee sitten ampumaan tohtori Prestelin.

Onko laukausten takana Mueller-Stahl? Olisiko hän vammastaan huolimatta tarttunut auton rattiin ja kaasutellut murhapaikalle? Vai peräti houkutellut Klaus Hermin esittämän autonkuljettajan kyyditsemään hänet teloituspaikalle ja takaisin?

Pitkä (ja varmasti tv-yhtiön varoja niellyt) kamera-ajo saattaa meidät ylitarkastajan vanavedessä kustantajan työhuoneeseen, missä arvon herrat kohtaavat toisensa. Kuten Derrick-poikkeusyksilöitten käytökseen luontevasti sopii, M-S alkaa heti tentata ylitarkastajaa tämän uranvalinnan syistä.

 - Miksi ihmeessä ihminen rupeaa poliisiksi?
 - Hyvänen aika, minä... Oikeastaan minä halusin kysyä teiltä jotain.

Mueller-Stahl saa elämää suuremman huvittuneisuuskohtauksen, kun ylitarkastaja kehtaa lausua epäilynsä tapahtumien kulusta ääneen. Joku toinen näyttelijä tulkitsisi kohtauksen stereotyyppisemmin ja latteammin.

Jutta Kammann esiintyy kustantajan lojaalina taloudenhoitajattarena permis ja asteen verran totuttua tummempi tukka päässään. Verena Peterin (s. 1954) pieni rooli Kammannin hiukan tasapainottomana sisarentyttärenä tuo loppusuoralla jaksoon jälleen yhden rikastuttavan säikeen.

Kaikki naiset ovat tri Prestelin sydäntä lähellä. (Kuva: ZDF.)

Jaksossa näyttäytyy muitakin nuoria naisia, joitten tehtävänä on vain osoittaa, että tohtori Prestelin laajaan sydämmeen mahtuu samanaikaisesti jopa kaksi naista, ellei useammmpikin. Ja Prestelin vanha äiti tarkkailee poikansa puuhasteluja hyväntahtoisesti myhäillen vähän etäämpää.

Kaiken kaikkiaan tutustuminen kustantajaan ja hänen lähipiiriinsä tuottaa ylitarkastajalle paljon ajateltavaa. Jaksossa näkyy vahvana Derrickin metodi samastumisen kautta tapahtuvaan asioitten psykologiseen uudelleenläpikäyntiin, mistä on tuloksena kirkas näkemys rikoksen kulusta. Kamarilla orvon pöytälampun loisteessa ylitarkastaja sitten analysoi Harry Kleinille Mueller-Stahlin elinpiiriä kuin kummitus-tv:n meedio riivattua kartanoa: "Siinä talossa on uskomattoman paljon vihaa."

Tohtori Prestel on ammuttu on monisyinen analyysi mustasukkaisuudesta. Jakso toimii tarvittaessa myös malliesimerkkinä siitä, miksi Armin Mueller-Stahl on niin suunnattoman arvostettu näyttelijä. Kun M-S vielä osuu vieraisille Derrickin luo sellaisen jakson merkeissä, jossa on vahva käsikirjoitus, on tuloksena varma laatujakso.

Esimerkiksi Mueller-Stahlin ja Lingenin viipyilevissä kaksinkohtauksissa on parhaimmillaan taide-elokuvan syvää kosketusta. Siksipä haluan erikseen nostaa esiin jakson ohjaajan, Zbynek Brynychin (1927 - 1995). Hänen 37 jakson Derrick-portfoliossaan on monta keskitason yläpuolelle kohoavaa jaksoa.

Jakson jälkipuoliskolla tosin esiintyy myös tyhjäkäyntiä, kun psykodraaman ohella juonenkuljetukseen joudutaan mukaan ymppäämään muutakin, vähemmän oleellista jännityskamaa. Lisäksi moni varmasti pitää ainakin lopullisen ratkaisun vahvistavaa asiantuntijalausuntoa hiukan latteana.

• Vielä on ilmestymättä seitsemän (tai mahdollisesti kahdeksan) jaksoesittelyä. Niistä seuraava näkee päivänvalon ensi torstaina 24.11.2011 ennen iltaseitsemää. Tuossa jaksossa ylitarkastaja ottaa rennosti eli höllää solmiotaan. Jakson helteisten ilmojen voivuttamana minäkin pidän esittelyn pituuden kohtuuden rajoissa.

Alku-Derrick saapuu keskiyön bussilla

Heinäkuun 30. päivänä vuonna 1973 aloitettiin Derrick-sarjan ensimmäisen jakson kuvaukset, mutta kyseessä ei suinkaan ollut seuraavan vuoden lokakuussa ensijaksona esitetty Metsätie vaan jokin aivan muu jakso...

Kolme ensimmäistä tuotantokautta, siis vuosina 1974 - 76 ensiesitetyt 29 jaksoa, kuvattiin melkoisen erilaisessa järjestyksessä kuin mikä esitysjärjestys lopulta oli. Jaksot lähetettiin alkuperäisestä niin poikkeavassa järjestyksessä, että ensimmäisten esityskausien suhteen on hieman hassua puhua "tuotanto"kausista:

Ensimmäinen järjestysluku kertoo sijoittumisen esitysjärjestyksessä, jälkimmäinen kuvausjärjestyksessä. (Esimerkiksi ensimmäisenä esitetty Metsätie siis kuvattiin järjestyksessä neljäntenä jaksona; seitsemäntenä kuvattu Synkkä sunnuntai puolestaan esitettiin vasta kolmannessa tuotantokaudessa 22:ntena.)

Tuotantokausi 1 (1974):

•  1. / 4. Metsätie
•  2. / 8. Johanna
•  3. / 2. Vuosijuhla

Tuotantokausi 2 (1975):

•  4. / 1. Keskiyön bussi
•  5. / 12. Kuolema kiskoilla
•  6. / 10. Kunnian hinta
•  7. / 6. Madeira
•  8. / 14. Väkivallan merkit
•  9. / 5. Ei nimi miestä pahenna?
• 10. / 9. Kiirastuli
• 11. / 3. Panttilainaamo
• 12. / 16. Tavaralähetys
• 13. / 17. Uusi ystävä
• 14. / 13. Murhan jälkeen
• 15. / 20. Viekkaat vorot

Tuotantokausi 3 (1976):

• 16. / 18. Kolibrien kuolema
• 17. / 22. Trumpetistin kuolema
• 18. / 11. Pelko
• 19. / 23. Kuolleet linnut eivät laula
• 20. / 24. Autovarkauksien arvoitus
• 21. / 15. Kalkutta
• 22. / 7. Synkkä sunnuntai
• 23. / 25. Omin päin
• 24. / 19. Uskomaton tyyppi
• 25. / 26. Mies yli laidan
• 26. / 27. Huippujuttu
• 27. / 28. Hasardia
• 28. / 29. Vaikeneva todistaja
• 29. / 21. Italialainen yhteys

Neljännen tuotantokauden alusta lähtien kuvaus- ja esitysjärjestys poikkeavat toisistaan vain vähäisessä määrin.

Eläimellisen raakalaismainen alku-Derrick. (Kuva: ZDF.)

Syitä näin radikaalille järjestysmyllerykselle on useampia.


Ensinnäkin käsikirjoittaja Herbert Reineckerin aloittaessa uuden poliisihahmon varaan rakentuvan krimi-sarjan hän ei vielä ollut luonnostellut Derrickin hahmoa kovinkaan pitkälle. Meidän kaikkien tuntema herrasmies-Derrick oli alkujaksoissa vielä pahasti hakusessa. Itse asiassa ensimmäisenä filmatussa tarinassa ylitarkastajamme näyttäytyy varsin väkivaltaisena kaverina - oikeana paukkunyrkki-Stepinä, jonka rinnalla itse Likainen Harrykin kalpenisi. Esitysjärjestystä oli siis tarpeen sekoittaa, jotta katsojat eivät liian selvästi näkisi raakile-Derrickin kypsymistä kokonaisemmaksi persoonakseen.


Toiseksi sarjan konsepti koki heti ensimetreillä muutoksen, jonka selkeyttämiseksi tarvittiin jälleen esityspakan järjestelyä. Reineckerin tarkoituksena oli alkuaan keskittyä sarjassa rikoksentekijän psykologiaan ja siihen logiikkaan, jolla tämä päätyy tekoonsa. Tuohon konseptiin kuului elimellisenä osana rikollisen paljastaminen katsojalle heti jakson alussa. Pian kuitenkin palattin turvallisempaan perinteiseen formaattiin, jossa katsoja joutuu jännittämään loppukohtaukseen asti rikollisen henkilöllisyyttä.


Lähteet:

• Die Krimihomepage: Derrick.
• "Wege ins Verbrechen", artikkeli Der Spiegelissä 11.6.1973.

Mieleni minun tekevi tutustua tarkemmin vasta kuoriutuneeseen Derrickiin. Ensimmäisenä kuvattu Keskiyön bussi ei kuitenkaan ole katsottavissa esimerkiksi YouTubesta kahta lyhyttä katkelmaa lukuun ottamatta, mutta kyllä kertyneistä aineksista vähintään ennakkoesittely syntyy:

Ennakko: 4. Keskiyön bussi

Mitternachtsbus (2:1, 12.1.1975) - Es. pe 14.9.2007 klo 15.50

Kuvagalleria

Yöbussissa istuu apeana tarjoilijatar, joka oli kuullut lääkäriltään odottavansa lasta. Lapsen isä ei naimisiin halua, mutta tarinan julma jälkinäytös yllättää kaikki.  (Yle.fi.)

Christiane Schröder punaisine puseroineen. (Kuva: ZDF.)

Keskiyön bussi tuo Münchenistä illan tarinan kannalta arvokamaa: Christiane Schröderin (1942 - 1980), joka toimii tarjoilijattarena Werner Kreindlin (1927 - 1992) omistamassa majatalossa keskellä baijerilaista maalaisidylliä.

Christiane on saanut kaupunkikäynnillään kuulla lääkäriltä odottavansa lasta, mistä hän on hiukan suruissaan. Lapsen isä on nimittäin Hartmut Becker (s. 1938), majatalonisäntä Kreindlin poika, joka ei varmasti suostu avioon Christianen kanssa.

Rakastavaiset kohtaavat öisen lammen rannalla, jossa käy ilmeisen selväksi, että isä ei halua syntyvää lasta. Christiane torjuu ajatuksen abortista, ja sananvaihdon lopputuloksena Hartmut hukuttaa tarjoilijattaren lampeen. (Christiane Schröder muuten itse menetti henkensä seitsemän vuotta myöhemmin heittäytymällä San Franciscon Golden Gate Bridgeltä ja hukkumalla.)

Derrick tutustuu surmatyön jälkiin, joitten raakuus tyrmistyttää hänet. Ylitarkastaja alkaa hetikohta epäillä Hartmutia, mutta ennen pidätystä täytyy toki kerätä todistusaineistoa...

Tapaukseen liittyy myös jälkeenjäänyt nuorukainen, Notre Damen kellonsoittaja, joka kiemurtelee ujon ihastuneesti Christianen ympärillä. Tätä poikarukkaa esittää itse Lambert Hamel - 1990-luvun derrickien vakaa ja mahtava yritysjohtaja ja perheenpää. Hänen kömpelön varsamaista jolkotustaan jaksossa on mahdollista todistaa tältä YouTube-videolta, italiaksi dubattuna varmuuden vuoksi.

Lambert-rukka on saanut ristikseen juopottelevan isukin, mutta eivät hänen vastuksensa siihen lopu: majatalonisäntä Kreindl yrittää sälyttää vastuun tarjoilijattarensa kuolemasta hänen harteilleen!

Nuoret ja onnelliset: Derrick ja Harry Klein. (Kuva: ZDF.)

Tutkimusten edetessä ajaudutaan lopulta majatalon biljardihuoneeseen, missä Derrick näkyy painostavan Hartmutia melkoisen röyhkeästi. Tämä YouTube-video näyttää, miten ylitarkastaja kerää vähin erin raivoa sisäänsä ja lopulta hyökkää murhaajan kauluksiin ja mopottaa tätä monin tavoin, kunnes kaiken huipennukseksi kastaa tämän pään tasan tarkkaan samaan lampeen, jossa Christiane joutui kohtaamaan matkansa pään.

Kuka olisi uskonut, että jo pian tästä huligaanista sukeutuu kaikkien arvostama pidättyväisyyden ruumiillistuma, herrasmies kiireestä kantapäähän?

Luulen, että ylitarkastajan pöyristyttävä käytös jakson lopussa on selitettävissä psykologisesti varsin tyydyttävällä tavalla. Nimittäin varmasti Derrick tunsi epävarmuutta jouduttuaan ihan uuteen rooliin ihan uudessa sarjassa. Tämä sielua jäytävä neuvottomuus sitten purkautui hallitsemattomasti aggressiona viatonta näyttelijäkollegaa kohtaan. Toisaalta voisi kuvitella myös, että tuossa vaiheessa sarjan kuvauksia ylitarkastajaa rassasi tieto tulevasta; ehkä hän tunsi jopa vihaa tuottaja Ringelmannia kohtaan, joka oli saanut narratuksi hänet allekirjoittamaan näyttelijäsopimuksen. Ei hitsi! - vielä 24 vuotta ja 280 jaksoa tätä yhtä ja samaa. Becker osui epäonnekseen väärään aikaan väärään paikkaan ja joutui tuottajaa kohtaan tunnetun raivon sijaiskärsijäksi.

Keskiyön bussin heinäkuun lopussa 1973 alkaneet kuvaukset saatiin valmiiksi jo elokuussa. Musiikkiraidan kannalta on kiintoisaa, että Les Humphriesin esittämä Derrickin tunnusmusiikki kuullaan jakson aikana myös vaihtoehtoisena versiona.

• Keskiyön bussi on tätä nykyä katsottavissa kokonaisena myös YouTubessa (ei tekstityksiä, lataaja Lockenbenny 28.7.2012). Jaksossa kuultava vaihtoehtoien versio tunnusmusiikista löytyy kohdasta 11.05 alkaen (ja uudelleen kohdasta 56.45); ero tuntemaamme versioon on melkoinen.