76. Tapaus Pricker

Eilisessä tekstissäni haikailin alkukausien Derrickin arkisuuden perään. Tässä tekstissä täydennän arkisuuden haikailua haikailulla tavallisten ihmisten tavallisen arjen kuvaukseen.

Jaksossa Tapaus Pricker polttopiste ja jännite eivät rakennu rikoksen ja sen kehittymisen ympärille vaan keskitetysti realistiseen arkeen, jossa sattuma muuttaa kolmen ihmisen todellisuutta odottamattomalla tavalla.

Pricker (7:11, 17.10.1980) - Es.to 18.9.2008 klo 15.55
Kuvagalleria
Vankeinkuljetusauto joutuu hyökkäyksen kohteeksi eikä uhreilta vältytä. Tutkintavanki Alfred Pricker pääsee pakoon. Mutta oliko mittava operaatio tehty vain pikkurikollisen vapauttamiseksi? (Yle.fi.)

Dirk Galuba (s. 1940) ja Klaus Schwarzkopf (1922 - 1991) ovat pekka ja pätkä, Hamann ja Pricker, ammattirikollinen ja ressukka, joita jakson alussa piristää tieto pienestä vaihtelusta ankean puuduttavaan vankilaelämään: heidät aiotaan kärrätä vankeinkuljetusautolla oikeudenistuntoon Müncheniin.

Paitsi että Galuban virkistysmatka peruuntuu. Hän on syystä äärimmäisen pettynyt, sillä rikoskumppanit ovat tarkkaan suunnitelleet, miten kuljetusautoon isketään ja Galuba vapautetaan. Sitten iskijät löytävät kuljetussellistä vain Schwarzkopfin... Voi kurja, turhaan ammuttiin kaksi autonkuljettajaa, eli pakoon vain ja äkkiä.

Schwarzkopfin häkin ovi jää auki, joten hänkin päättää liueta ulos ja pötkiä pakosalle. Eikä yhtään liian aikaisin, sillä iskijät tajuavat pian palata eliminoidakseen silminnäkijän.

Paikallinen heinähattu osuu traktorillaan rikospaikalle ja hälyttää poliisit paikalle.

Meidän uusi isä? (Kuva: ZDF.)

Samaan aikaan toisaalla Schwarzkopf kompuroi pyhäpuvussaan paikallisessa metsässä. Ja toisaalla leskirouva Ruth Drexel (1930 - 2009) tiskailee keittiössään astioita ja kuulee etsintäkuulutuksen vankikarkurista. Ammattikoulua käyvä tytär Ute Willing istuu pöydässä, särpii keittoa ja kärsii tupakantuskasta.

Kuten odottaa saattaa, vankikarkuri ja pikku perhe joutuvat kosketukseen keskenään. Reissussa rähjääntynyt Schwarzkopf kutsutaan sisään, tarjotaan tupakkia ja keittoa. Hän saa peseytyä ammeessa, ja isäntävainaan vaatteetkin istuvat tismalleen. "Kuin ilmetty isäpappa", leskirouva Drexel toteaa lopputuloksen nähtyään.

Vankikarkuri löytää paikkansa perheessä ja keittiöpöydän ääressä joutuisaan.

Tytär Willing: Tämä on ihan kuin silloin.
Äiti Drexel: Mikä?
Tytär Willing: Isä istui tuossa. Silloin minä en saanut viiniä.
Äiti Drexel: Olit niin pieni. Hän lauloi! Isällä oli kaunis ääni.

"Tämä onnea on, eikä muuksi muuttua voi."

Käydään yhdessä uimassa. Ja pyöräilemässä. Voi kun elämä on ihanaa! Yhteistä naurua, yhteistä iloittelua. Ainoan pilven taivaalle piirtää Maria Singerin (1914 - 2003) esittämä naapurustokyttääjä.

Tapaus Prickerissä saamme ilon kohdata myös Siska-poliisi Werner Schnitzerin nuorna neitona. Hän on radikaaliparran kasvattanut karkurin pikkuveli, tiukan hyveellinen pienyrittäjä.

Poliisiasemarakennuksen tapettina mittavan uran tehnyt Willi Berger muuten kunnostautuu jaksossa: hän astelee rikollisten suosimaan kapakkiin, jossa hänet hakataan kevyesti. Ylpeänä hän esittelee Derrickille ja Harry Kleinille repeytynyttä kostyymiaan.

Schwarzkopfia yrittävät jäljittää sekä poliisit että kuljetusautoiskijät. Poliisien kiikarissa ovat myös iskijät, ja siinä tehtävässä Derrick ottaa kynsiinsä jengin heikoimpana lenkkinä pitämänsä Galuban vaimon, Gaby Herbstin (s. 1948) esittämän mannekiinin. Lopun toimintakohtaus laukauksineen uusperheen katon alla liittyy tähän jatkumoon.

Loppukuvassa tietenkin käsi kädessä, hennon hapuilevasti, epävarmasti. Arvatkaa, kuka ja kenen kädessä.

56. Kolkko talo

Minulla on varastossa muutama varhaisempi Derrick-jakso, joita aion kommentoida tänään alkavassa retrosarjassani. Pääsiäisen aikaan on tiedossa kaksi ensimmäistä tekstiä, ja sarja saa jatkoa viimeistään adventin tullen.
 
Varhaisin säilötty derrickini on kuudennelta tuotantokaudelta, synkeitä salaisuuksia kätkevän täysihoitolan mysteeriä aukova Kolkko talo vuodelta 1979:

Ein unheimliches Haus (6:4, 30.3.1979) - Es. to 10.4.2008 klo 15.50
Kuvagalleria
Perhelääkärillä on syytä epäillä, että hänen iäkäs potilaansa ei kuollutkaan luonnollisella tavalla. Paikalle saapuva Derrick on lääkärin kanssa samaa mieltä. (Yle.fi.)

Derrickin uusintakierros päättyi TV2:ssa tammikuussa, joten on hyvä kääntää katsetta sarjan varhaisiin vaiheisiin.

Olen ollut huomaavinani, että jotkin sarjaan alkuaan kuuluneet tyylitekijät kuluivat pois tuotantokausien karttuessa. Tällainen tekijä on esimerkiksi kuvauksen arkisuus, jota joku voisi luonnehtia viehättäväksi tai ainakin pikantiksi. Tätä minun ainakin kaipaamaani arkisuutta edustaa tämän päivän Kolkko talo, ja vielä paremmin eräs toinen varhainen jakso, jota kommentoin parin päivän kuluttua.

Kolkko talo on poikkeuksellinen jakso siinäkin mielessä, että se flirttaa agathachristieläisen klassisen dekkarin  kanssa. Tarina voisi olla Dame Agathan aivoituksen tulosta - jakson kolkko talo on tavallaan väärän vänkyrä talo. Juonikuvioon kuuluu todellisen mysteerin tuntu, ja miljöökin on anakronistisen goottilainen. Tähän ympäristöön Derrick Harryineen saapuu ratkomaan arvoitusta modernin Isä Brownin lailla.

Sairaanhoitajatar, perhelääkäri ja dekkareista innoitusta ammentava
täysihoitolavieras. (Hieno kuvakompositio!) (Kuva: ZDF.)

Jakson alkukuvassa Alf Marholmin (1918 - 2006) esittämä perhelääkäri kurvaa suuren, eteläsaksalaisittain koristellun arvotalon pihaan. Hänen käyttämänsä saksalaisauto, suuri punainen bensasyöppö, kohottaa heti ajatukset 1970-luvulle ja nostalgisiin sfääreihin.

Talossa pitää täysihoitolaa rikas rouva Ambach, joka nyt on kuollut. Eva Kotthausin (s. 1932, 2./8) esittämä taloudenhoitajatar on kutsunut tohtori Marholmin katsastamaan ruumiin. Ja tohtori Marholm haistaa... karvasmantelin! Sinihapon pahaenteinen aromi.

Kuka on myrkyttänyt rouva Ambachin?

Epäillyt marssitetaan Derrickin eteen kuin klassisessa murhamysteerissä ikään: palvelusväki, täysihoitolan vieraat, muualta tulevat sukulaiset. Hoitolan varsinaiset asukkaat ovat kultakausidekkarityyliin enemmän tai vähemmän originelleja karikatyyreja, kaikki vanhempaa herrasväkeä.

Taloudenhoitajatar Eva Kotthaus melodramaattisena.
(Kuva: ZDF.)

Kolkko talo on täynnään perinteisen salapoliisitarinan kuvastoa ja motiiveja. "Dekkarimelodraaman" ominaispiirteet hallitsevat kerrontaa: Luodaan salavihkaisia katseita ovenraosta tai korkean nojatuolin takaa. Salakuunnellaan oven toisella puolella. Pyörtyillään suurieleisesti ja yllätetään taloudenhoitajatar huoneestaan itkemästä. Väijytään pimeässä kirjastossa yöllistä hiipijää. Paljastetaan salarakastavaiset.

Merkille pantavaa on myös, miten antaumuksellisesti Derrick heittäytyy nojatuolidetektiivin rooliinsa. Hän kokoaa epäillyt lappusiksi kirjoituspöydälleen kuin paperinuket, joihin tekee merkintöjään. Samoin hänellä on klassiseen dekkariin elimellisesti kuuluva pohjapiirustus täysihoitolan alueesta pöydällään.

Murhapaikkaan tutustumisen jälkeen Harry Klein jää Derrickin tohtoriwatsonina viettämään iltaa täysihoitolaan. Hän saa siis suoritettavakseen alempiarvoisen kenttätyön, kun Derrick vetäytyy poliisiasemalle toimistonsa ylhäiseen yksinäisyyteen. Harry Klein pitää Derrickin ajan tasalla puhelimitse; Holmesin ja Watsonin aikoihin sama tapahtui vähän verkkaisemmassa tahdissa postin välityksellä. Ja lopulta Derrick tietenkin ratkaisee mysteerin nojatuolissaan istuen Harry Kleinin kenttäraporttien pohjalta päättelemällä.

Sherlock Holmesilla oli piippunsa, ja Derrick tupakoi, kuten trendikästä oli vielä 1970-luvun lopussa. Milloin ylitarkastaja muuten lopetti sauhuttelunsa?

Tyylilajiin sopivasti myös täysihoitolavieraat ovat pikkasen hassahtaneesti viehtyneet salapoliisiromaaneihin. Varsinkin Wolfgang Büttnerin (1912 - 1990) esittämä eläkkeelle vetäytynyt oikeudenpalvelija saa niistä runsain mitoin inspiraatiota omille nojatuoliaivoituksilleen. Hän muun muassa päättelee, että murhaaja pani sinihappoa rouva Ambachin teekuppiin jossain vaiheessa kello 15.10:n ja 15.13:n välissä. Büttner erittelee myös mahdollisia murhamotiiveja ylitarkastajalle asiantuntevin äänenpainoin. Omassa luokituksessaan hän jakaa ihmiset synnynnäisiin rikoksentekijöihin ja synnynnäisiin uhreihin, mikä karsii osan epäillyistä.

Jakson nuorempi näyttelijäkunta edustaa 1980-luvun taitteen vakiovieraita sarjassa. Vuoristosairaalan myöhempi sydäntenmurskaaja Sascha Hehn (s. 1954) esittää ensimmäisessä Derrick-roolissaan taloudenhoitajatar Kotthausin uskollista poikaa. Vuoristosairaala onkin jaksossa hyvin edustettuna, sillä alkukohtausten jälkeen tarinasta kaikonneella tohtori Marholmillahan oli rooli samassa sarjassa sairaalanjohtajana.

Lisa Kreuzer ylitarkastajan
kovisteltavana. (Kuva: ZDF.)

Lisa Kreuzerille (s. 1945) sairaanhoitajatar Annie Feindlin osa on kolmas kymmenestä osasta sarjassa. Kreuzer on ehdottomia Derrick-lempinäyttelijöitäni; häntähän olemme saaneet ihailla viime aikoina Yle Teemalla pariinkin kertaa uusitussa Wim Wendersin loistavassa Amerikkalaisessa ystävässä (1977). Ute Willingillä (s. 1958, 2./9) on rooli Anita Ambachina, rikkaan isoäidin huikentelevaisena perijättärenä, hemmoteltuna nahkahousupimuna.

Kolkon talon vahvuus ja viehätys ei ole psykologiassa vaan yksityiskohdissa ja niitten rikkaudessa. Derrick esimerkiksi panee herculepoirot-tyyliin sairaanhoitajatar-Lizan pikkutarkasti näyttämään, miten tämä valmisti emäntänsä kohtaloksi muodostuneen kamomillateen ja kantoi sen yläkertaan. Tällä tavalla saadaan aikaan monta herkullista minuuttia tarinaan - maittavaa arkiruokaa parhaimmillaan.

Kohdassa 41 minuuttia watson-Klein yllättää salaseuran pitämästä kokoustaan iltaöisessä keittiössä. Kuvion hämähäkinseitti paljastuu hiljalleen ja paljastaa, että kaikki epäillyt ovat siinä tavalla tai toisella osallisina.

Lopusta löytyy sentään toimintajakso, kun murhaaja tajuaa joutuneensa satimeen ja heittäytyy epätoivoiseksi pyssynsä kanssa. Samanlainen syyllisen panikointihan on ominainen monille Christien loppuratkaisuille. Murhaaja ryntää ullakolle ja uhkaa pyssyllään Derrickiäkin. Ylitarkastaja toteaa tyynesti: "Myrkyttäjät ovat pelkureita. Ette te ammu."

Siitä kun näin Kolkon talon ensimmäisen kerran on kolmisen vuotta. Uudella näkemällä tajusin sekoittaneeni sen toiseen Derrick-tarinaan, joka on valmistunut samoihin aikoihin. Tuo toinen tarina on 42. Iltarauha sarjan edelliseltä tuotantokaudelta, kuten Derricks großer Freund kommenttialueella osasi heti osoittaa.

Jaksojen ympäristössä ja henkilöissä on paljon samaa, mutta Iltarauhassa harhautuskuvio on vielä monin verroin agathamaisempi. Harmillisesti jakso vain ei päätynyt vhs-nauhalleni tai kovalevylleni.

• Iltarauha (Abendfrieden, 1978) on lisätty huhtikuussa 2012 kokonaisuudessaan YouTubeen. Tätä tietä, olkaa hyvät. [Lisäys 6.6.2012.]