Perheyrityksen poika saa selville, että yrityksen tutkimuslaboratoriossa tehdään epäilyttäviä kokeita ihmisille. Isä kehottaa poikaa vaikenemaan kohtalokkain seurauksin. (Yle.fi.)
 |
Siska ja Hahne työn touhussa. |
Illan Siska on erikoisjakso. Sen on näet kirjoittanut käsikirjoittaja Herbert Reinecker nähtävästi viimeiseksi jääneenä tv-käsikirjoituksenaan.
Derrick-maailman luonut Reineckerhan kirjoitti Siskan ensimmäisen tuotantokauden kaikki kolme jaksoa ja vielä tämän yhden toisella tuotantokaudella. (Aiheesta vähän lisää tässä tekstissäni, joka on katsojatilastojen mukaan yksi blogini suosituimpia.)
Viisi sekuntia, korkeintaan kuusi alkaa kuin kunnon Derrick-jakso ikään. Rikkaan liikemiehen poika Bernie Siebert (Thomas Morris, s. 1966) harppoo isän firman tiloihin kesken tärkeän kokouksen ja yrittää kiihtyneenä estää isäkultaa allekirjoittamasta sopimusta, jonka moraali ei pojan mielestä kestä. Siinä poika sitten tulee ampuneeksi isänsä, molemmat kun vähän hermoilevat. Sitten poika kaahaa vihreällä VW Kuplallaan karkuun, mitä nyt välillä pysähtyy tienpenkkaan aamupahoinvointia potemaan.
Derrick-illuusio katoaa vasta kohdassa 4 ½ minuuttia, kun murharyhmässä puhelimeen ei vastaakaan Harry Klein. Itse asiassa puhelimeen ei vastaa ensin kukaan, sillä kaksi Siskan apulaista, Hahne ja joku nuorempi tyyppi, ovat ottaneet mallia työmoraaliinsa TVH:n klassisilta työmiehiltä - jotain istumalakon tapaista. Siska joutuu itse ottamaan luurin kauniisen käteensä, tosin ei yhtä kauniiseen kuin Derrickin käsi olisi ollut.
Linjan toisessa päässä on poika-Siebert, joka haluaa ilmoittaa tekemästään surmatyöstä. Poika vie Siskan murhapaikalle, mutta sieltäpä ei löydy enää jälkeäkään mistään poikkeavasta, vaikka katsojakin ihan varmasti näki tapahtuneen!
Siska soittaa kokouksessa mukana olleelle isän yhtiökumppanille, herra Busselle (Klaus "U-96" Wennemann (1940 - 2000) yhdessä viimeisistä rooleistaan), mutta yhtiökumppani toteaa sujuvasti, ettei kokoustilaa ole käytetty moneen viikkoon ainakaan.
Lopuksi poika-Siebertiä ei usko oma äitikään (Ute Cremer), joka juoruaa poliiseille pojalla olevan taipumusta aistiharhoihin ja psykoosiin. Isähän on Roomassa ja voi hyvin!
Derrick-illuusio katoaa vasta kohdassa 4 ½ minuuttia, kun murharyhmässä puhelimeen ei vastaakaan Harry Klein. Itse asiassa puhelimeen ei vastaa ensin kukaan, sillä kaksi Siskan apulaista, Hahne ja joku nuorempi tyyppi, ovat ottaneet mallia työmoraaliinsa TVH:n klassisilta työmiehiltä - jotain istumalakon tapaista. Siska joutuu itse ottamaan luurin kauniisen käteensä, tosin ei yhtä kauniiseen kuin Derrickin käsi olisi ollut.
Linjan toisessa päässä on poika-Siebert, joka haluaa ilmoittaa tekemästään surmatyöstä. Poika vie Siskan murhapaikalle, mutta sieltäpä ei löydy enää jälkeäkään mistään poikkeavasta, vaikka katsojakin ihan varmasti näki tapahtuneen!
Siska soittaa kokouksessa mukana olleelle isän yhtiökumppanille, herra Busselle (Klaus "U-96" Wennemann (1940 - 2000) yhdessä viimeisistä rooleistaan), mutta yhtiökumppani toteaa sujuvasti, ettei kokoustilaa ole käytetty moneen viikkoon ainakaan.
Lopuksi poika-Siebertiä ei usko oma äitikään (Ute Cremer), joka juoruaa poliiseille pojalla olevan taipumusta aistiharhoihin ja psykoosiin. Isähän on Roomassa ja voi hyvin!
Jakson tunnistaa kyllä hyvin Reineckerin käsikirjoittamaksi, sillä kohdassa 25 minuuttia Hahne astelee seksibaariin, jossa on paljaita tissejä ja kaikkea. Isä-Siebert ja Busse ovat kuulemma viihtyneet paikassa.
Sitten Hahnella ja sillä nuoremmalla tyypillä on poliisiaseman kahvihuoneesta kahvin laihuudesta juontuvia erimielisyyksiä, joitten tiimellyksessä rikotaan posliinejakin. Derrickin pikku apulaiset Harry Klein ja Willi Berger eivät ikipäivinä käyttäytyisi noin rahvaanomaisesti, eivät edes kameroitten poissa ollessa.
Uskooko Siska järeää todistusaineistoa vai psyykkisesti epävakaata poika-Siebertiä ja katsojaa? Katsoja tietenkin luottaa silmiinsä, kai, ja odottaa selitystä massiiviselle lavastukselle. 40 minuutin jälkeen todisteita pojan tarinan puolesta onneksi alkaa ilmetä, joten katsojakin voi huokaista, kun omaa mielenterveyttään ei tarvitsekaan välttämättä epäillä.
Jakson nimi "Viisi sekuntia, korkeintaan kuusi" viittaa videofilmin, jonka poika-Siebert on nähnyt ja jonka muutaman sekunnin pituinen katkelma osoittaa isän firman sekaantumisen laittomuuksiin.
Siska on paljon Derrickiä arkisempi ja realistisempi, panin merkille. Sama koskee päähenkilöä: kultivoitunut ylitarkastaja kuuntelisi ainakin pari kotikamarikonserttia siinä ajassa kun nuoremman polven komisario pelaa erän biljardia, solmiotta totta kai. Derrickin äärimmäiset poikkeusyksilötkin näyttävät loistavan poissaolollaan. Myös moni muu joskus rasitteeksi käynyt maneeri on karissut muuttokuormasta.
Kyllä jakso katsomisen kestää; ei se ole lainkaan huono joutsenlaulu Reineckerin pitkälle käsikirjoittajan uralle. Ja loppurepliikeissä Siska päätähtenä asettaa derrickläisen, syvemmin ymmärtävän kaksoisvalaistuksen surmaajan vaikuttimien ylle.
Herbert Reineckerin käsikirjoittamat Siska-jaksot:
1. Uusi mies (1:1)
2. Malowan tytär (Frau Malowas Töchter, 1:2)
3. Noppapelurin kuolema (1:3)
8. Viisi sekuntia, korkeintaan kuusi (2:5)
