268. Ristikuulustelu

Gegenüberstellung (24:2, 31.1.1997) - Es. to 4.11.2010
Kuvagalleria
Kidnappaajat murhaavat itäeurooppalaisen naisen poliisien epäonnistuneen ajojahdin seurauksena. Löydettyään murhaajan Derrick on ymmällään kollegansa ihmeellisestä käyttäytymisestä. (Yle.fi.)

Naamioituneet miehet kidnappaavat itäeurooppalaisen naisen hienosta ravintolasta, johon tämä on hysteerisenä paennut.
 
Volker Lechtenbrink ja Stefan Kolosko muodostavat poliisin taisteluparin, joka saa tehtäväkseen ajaa takaa pakenevia kidnappaajia. Lechtenbrink ja Kolosko näyttelivät yhdessä myös jaksossa 256. Hyvää päivänjatkoa, murhaaja!, silloin julmana rakennusurakoitsijana ja tämän alaisuudessa työskentelevänä "heikkosilmäisenä" autonkuljettajana. Tähän jaksoon Kolosko on leikkauttanut siistin ja huolettoman siilitukan, ja silmälaseistakin hän on vapautunut ihan kokonaan.

Kolosko ryntää estämään itäeuroopattaren pahoinpitelyä, mutta ei pysty estämään tämän ampumista. Onneksi  hän saa riistetyksi ampujan hupun, millä perusteella poliisipiirtäjä pystyy hahmottamaan murhaajasta tunnistuskuvan. Sitten Lechtenbrink saattelee Koloskon tämän kotiin ja perheidyllin pariin: pitkähiuksinen vaimo ja vielä pitkähiuksisempi pieni tytär Lisa, varmasti kasvattanut lettiään syntymästään asti.

Kolosko, idealistinen nuori poliisi, jää muistelemaan kokemaansa kauhukuvina. Vaimo yrittää lohduttaa: "Onnellista poliisia ei olekaan." Käy ilmeiseksi, että jakson psykologinen ydin sijoittuu tähän perheeseen, varsinkin kun Koloskoa aletaan uhkailla perhe tähtäimessä.

Sillä välin toisaalla Derrick Harryineen pistäytyy kuppilaan ja bongaa heti tunnistuskuvan naaman. Tämä työtön ja karseapersoonainen autonkuljettaja kutsutaan seuraavaksi päiväksi tunnistusriviin. Uhattua perheidylliään muistaen Kolosko jättää autonkuljettajan tunnistamatta, mutta Derrick Harryineen haistaa palaneen käryn. Ensin nuorelta poliisilta kysellään lisää, sitten häntä kiusataan lisää esittelemällä autonkuljettaja ohimennen hänelle, mutta Kolosko selviää Derrickin rääkistä.

Uhka perheen päältä väistyy, mutta Koloskon kauhukuvat eivät hellitä. Syyllisyys väärästä todistuksesta painaa. Ei ihme, että poliisimies jatkaa dialogiaan Derrickin kanssa kuin aikamme raskolnikov ikään, ja Derrick omalla tahollaan jatkaa Koloskon psykologista piiritystä.

Ristikuulustelussa valotetaan poliisimiehen moraalista ja psykologista ristiriitatilannetta sujuvasti ja luontevasti. Tämä on hieno pieni moraalitarina. Eikä lievähkö totunnaisuus viimeisen neljänneksen jännitysmomentissakaan Koloskon ja murhaajan välillä juuri vaikuta pisteisiin, varsinkaan kun murhaajassa on tiettyä ylensyönyttä kovaksikeitettyä karismaa.