279. Miljoonalunnaat

Herr Kordes braucht eine Million (25:3, 17.4.1998) - Es. to 9.12.2010 klo 13.20

Kuvagalleria

Liikemiehen tytär on kidnapattu ja hänestä vaaditaan miljoonan lunnaita. Liikemies suostuu maksamaan, mutta Derrick ja Klein lähtevät virittelemään kiristäjälle ansaa. (Yle.fi.)

Miljoonalunnaat alkaa idyllisillä kuvilla Kordesien varakkaasta kotikartanosta, jossa perheen tytär Johanna Klante valmistautuu taidehistorian tenttiin, lakia opiskeleva poika Leopold kannustaa siskoaan, isä Lambert Hamel on lähdössä töihin luotsaamaansa perheyritykseen ja... itse wanharouva  Maria Becker on hurjan sydämellisenä isoäitinä perheen viisas ja kaikkinäkevä dynamo. Inge Schulzilla on pikkurooli perheen taloudenhoitajattarena Paulana.

Herra Hamel (oik.)

tarvitsee miljoonan.

Liikeneuvottelussa Hamelille selviää, että pankilta ei enää heru lisäluottoa; herra Hamel tarvitsee siis miljoonan. Mistä rahat? Synkästi hän katsoo isänsä ja isoisänsä valokuvia firman seinällä (yhdennäköisyys miespolvien välillä pistää silmään, varmaan ihan tarkoituksella): minäkö ajan isoisäni perustaman yrityksen konkurssiin? Hamelin mietteliäs ja alakuloinen kertojanääni leimaa alun kerrontaa vanhanaikaisella charmilla.

Siis mistä rahat? Kuvalehdessä paistatteleva liikemies Heimeran taitaa olla varoissaan... Ja hänellä on tytär Charlotte (Melanie Bianca Jung, s. 1972), jonka voisi...

... kidnapata. Tuumasta toimeen. Hamel kätkee tainnuttamansa tyttären syrjäiseen varastorakennukseen ja soittaa vaimennetulla ja epäselvällä äänellä tytön isälle: miljoona D-markkaa. Heimeranin vaimo Christiane Hammacher (s. 1939) viimeisessä yhdestätoista roolistaan on yhtä äimistynyt kuin miehensä. Hamelin amatöörimäinen kömpelöys rikollisena tuo tapahtumiin lisäkiehtovuutta.

Lunnasrahat on määrä luovuttaa Münchenin päärautatieasemalla asiakirjasalkussa. Liikemies Heimeranin avuksi hälyttämä Derrick Harryineen tarkkailee, kun Hamel tarttuu laukkuun. Derrickin pysäytettyä kiristäjän tämä kertoo ottaneensa yksinään jätetyn laukun vain toimittaakseen sen löytötavaratoimistoon. - Tässä vaiheessa katsoja huomaa epävarman rikollisen Hamelin muuttuneen sulavan itsevarmaksi ja pelkäämättömäksi.

Derrick pui tilannetta herra Heimeranin kanssa poliisiasemalla. Ehkä Hamel sittenkin on kaiken takana ja löytötavaratoimistoselitys on vain nerokas keksintö selustan turvaksi.

Syyllinen vai syytön? Charlotte-tytär täytyy joka tapauksessa saada pelastetuksi. Derrick keksii psykologiaan vahvasti nojaavan juonen ja saa kidnapatun vanhemmatkin onneksi yhtymään siihen. Ensin siis vapautetaan Hamel, joka suunnasta virtaavin vuolain anteeksipyynnöin. Ja rahasalkkukin saa suunnitelmassa uuden tehtävän.

Miljoonalunnaat on kolmanneksi viimeinen Derrick. Alkavatko Derrickin ja Harryn välit rakoilla loppusuoralla, pahastikin? Muistamme, miten jo Palkkamurhaajan tyttäressä ylitarkastajalla oli vaikeuksia kestää apulaisensa yllättävää passiivisuutta lopun kahvipöytäkohtauksessa. Tällä kerralla Derrick käyttäytyy epäsosiaalisesti. Parasta raportoida kamarilla käyty huolestusta herättävä sananvaihto kohdasta 42 minuuttia sellaisenaan:

Derrick (siemaistuaan kahvia kukin koristellusta mukista): Yäk! Hyi helkkari.

Klein (asiallisesti): Ei maistu vai? Arvasin sen.

Derrick (purnaamista jatkaen): Kamala mukikin.

Klein: Lämmitin vanhaa.

Derrick (katkerana mouruten): Sinun kahvisi on kaupungin kamalinta.

(Klein elehtii kuin murkkuikäisen vanhempi epätoivon rajalla.)

Jaksossa joukko yksityiskohtia herättää kysymyksiä: kidnapatun Charlotten vanhemmat eivät vaikuta missään vaiheessa äärimmäisen huolestuneilta, mitä kyllä voisi pitää oletettavana. Ikävänä pidän myös joittenkin mahdollisuuksien hyödyntämättömyyttä: alussa kuvataan äärimmäisen kiehtovasti Hamelin kotikutoinen kidnappausoperaatio, mutta sitten liikemies muuttuu roolinsa ammattimaisen virheettömästi hoitavaksi koneeksi. Eikö hän esimerkiksi käy kertaakaan ruokkimassa tyttöä varastossa, vaikka poliisiseurannan uhallakin?

Loppuratkaisussa Hamelin kahdella lapsella on merkittävä rooli, kun liikemies lähettää heidät toimittamaan erästä asiaansa. "Oman maailmani ääreen", kuten hän toteaa äidilleen. Viimeisessä kohtauksessa Hamel lopulta saa kohdata ajattelemattoman rikoksensa seuraukset miltei silmästä silmään. Hän on vihdoin valmis lähtemään Derrickin kanssa.

Derrick-kotisivunpitäjä Tian1806 on rankannut jakson 1990-luvun parhaaksi Derrick-jaksoksi. Ei valinta varmaan hakoteille osunut ole; riippuu sitä mitä katsomisessa painottaa. Jakso alkaa jännittävästi ja vetäväkerrontaisesti, mutta jälkipuolisko ei mielestäni ihan jaksa vetää samalla intensiteetillä, vaikka Hamelin maailman taas kerran keikauttava puhelu liikemies Heimeranilta hyvin tehokas käänne onkin.

• Myös paavi Johannes Paavali II oli Derrick-fani - 13 valokuvaksi tiivistetty historiikki Derrickin urasta ZDF:n kotisivuilla (saksankielinen tekstitys).

(Ennakko: 278. Anna Lakowski)

Jakso on liian raaka (K13) esitettäväksi normaalilla ohjelmapaikallaan TV2:n iltapäivässä, joten sen ulostulo siirtyy tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuuteen.

Anna Lakowski (25:2, 6.3.1998) - Es. ?
Kuvagalleria
Siivooja Anna Lakowski joutuu työpaikallaan selkkaukseen naamioituneiden miesten kanssa. Myöhemmin Anna löytää työnantajansa murhattuna. (Yle.fi.)

Rouva Lakowski ylitarkastajan ja
poliisipsykologin tentattavana. (Kuva: ZDF.)

Münchenin Länsipuiston (Westpark)
pagodilla on oma roolinsa jaksossa.

Derricks großer Freundin kattava esittely jaksosta Derrick - rikossarja -blogissa

     
Nimiroolissa Anna Lakowskina tänään esiintyvä Heidelinde Weis (s. 1940) on Derrick-konkari. Hänen kolme jaksoa kattavaa ja kolmelle eri vuosikymmenelle siroteltua uraansa voimme kerrata tämän YouTubesta löytyvän koosteen suosiollisella avustuksella.

Weis on ammatiltaan siivooja. Eräänä päivänä hänen puunatessaan erään herra Lauwerkin toimistoa kaksi naamioitunutta tunkeutujaa yllättää hänet. He kolkkaavat naisen, mutta tämä onnistuu sitä ennen vetämään naamion toisen hyökkääjän kasvoilta ja näkemään tämän kasvot.

Toivuttuaan päällekäynnistä Weis löytää työnantajansa toimistosta puukotettuna.

Murhaa selvittämään tulleen Derrickin pettymykseksi järkyttynyt Weis ei pysty muistamaan tunkeutujan kasvoja, vaikka näki ne selvästi. Ylitarkastaja pelkää silti, että siivooja ainoana todistajana on hengenvaarassa, ja ottaa tämän erityissuojelukseensa.

Weis on jakson poikkeusyksilö: hän on elänyt eristäytyneenä omaan yksityiseen maailmaansa. Derrick onnistuu nyt houkuttelemaan hänet pois eristyksistään. Apunaan hänellä tässä projektissa on poliisipsykologimme Sophie Lauer.

Tutkimusten edetessä Derrick vie siivoojan myös tutustumaan kapakkiin, jossa pörrää ainakin kuorma-autolastillinen paljasta naispintaa. Pidän lukemieni keskustelusivukommenttien perusteella mahdollisena, että kohtaukseen on yliannosteltu rintoja jopa jaksoa 259. Tyttö kuunvalossa överimmin. Kapakissa kohtaamme myös Pierre Franckhin, Klaus Höhnen (1927 - 2006) ja Raphael Wilczekin.

Jaksossa törmäämme lisäksi Gabriele Dossiin rouva Lauerina, joka on mahdollisesti Sophie-psykologin rakas äityli, ja Iris Junikiin merkittävässä Nanan roolissa. Musiikkimaailma on laaja ja ulottuu myös päivän hitteihin, kuten Bellinin Samba de Janeiroon.

Derrick-kotisivunpitäjä Tian1806 on rankannut jakson 1990-luvun toiseksi parhaaksi Derrick-jaksoksi.

270. Yölintujen laulu

Gesang der Nachtvögel (24:4, 18.4.1997) - Es. to 11.11.2010

Kuvagalleria
Liikemies joutuu yliajetuksi ja kuolee. Tapaus osoittautuu tarkoin suunnitelluksi murhaksi, mutta sen motiivi askarruttaa Derrickiä. (Yle.fi.)

Hans Peter Hallwachs joutuu jäähyväisroolissaan rahakkaana yritysjohtaja Rosenfeldinä minuutilla 21 yliajetuksi toimistonsa vieressä olevalla pysäköintialueella. Yliajaja, tarjoilijana työskentelevä mutta nähtävästi palkkamurhaa sivutoimena heittävä Christian Koch (s. 1962), pakenee.

Mutta ennen sitä jakson aloitus vilisee ihmisiä ja tutustutaan nykytaiteeseen. Nykykuvataiteessa asuu kuin kotonaan Roswitha Schreiner, joka osaa taiteen lisäksi analysoida aikalaisuuttakin ynnä sanoittaa lauluja, kuten "Yölintujen laulun". Näitä nuoria, naispuolisia, suorastaan kökköjä multilahjakkuuksiahan sarjassa on riittänyt. Jacques Breuer (s. 1956) on Schreinerin veli; he asuvat yhdessä.

Hallwachsilla on vaimo Gertraud Jesserer (s. 1943) ja ajelehtiva poika: Nikolaus Gröbe (s. 1970), jonka pitäisi opiskella yliopistossa mutta joka viihtyy paremmin diskossa. Hän kuvittelee Schreinerin tyttöystäväkseen, mutta oikeasti Schreiner vain näyttelee sellaista, aikanaan selviävistä ilmeisistä syistä, veljensä suosiollisella avustuksella. Joka tapauksessa kirkasotsa Gröbe ja kirkasotsa Schreiner viihtyvät hyvin sängyssä lakanoitten välissä yhdessä pitkin jaksoa.

Heti jakson alussa kohtaamme autosta käsin tapahtumia tarkkailevan salaperäisen tohtori Rubinin, jota esittää Raphael Wilczek (s. 1951). Hän johtaa eräänlaista "nykyajan tutkimuksen instituutti", lahkoa, jonka toimintaa ja ajatuksia nyky-yhteiskunnasta hän jakson loppupuolella ystävällisimmin esittelee nuorelle Gröbelle.

Jakson viimeisellä kolmanneksella Harry Klein joutuu vihreässä toppatakissa testinukeksi, kun Derrick yrittää ajaa niin täysillä kuin uskaltaa tämän päälle pimeällä parkkipaikalla. Pelkääjän paikalla istuu Gröbe, joka menetti isänsä samassa paikassa 24 tuntia aiemmin. ”Tuo kaveri ei saa unohtaa kauhuaan”, Derrick perustelee jälkikäteen. Tällaiset demonstraatiothan on sarjassa aiemminkin testattu ja toimiviksi havaittu.

Loppuratkaisu tapahtuu Carossa-baarissa, jonka omistaa herra Carossa, Michael Zittel (s. 1951). Siellä hajallaan olleet langat liittyvät vihdoin yhteen, uskottavasti tai mieluummin epäuskottavasti.

Yölintujen laulun mittaan tulin melkoisen innokkaasti odottaneeksi lopputekstien hetkeä, sillä jakso ei mielestäni käsittele idealismin teemaansa kovinkaan loistavasti. Onneksi loppuratkaisun jälkeen on sentään vielä yksi kohtaus, elähdyttävä ja vapauttava hetki korkeassa baarissa, oopperamusiikin saattelemana. Läsnä ovat Derrick ja Gröbe, jota ylitarkastaja isällisesti ja mentorimaisesti kuin Vergilius ohjastaa eteenpäin, portaita ylös taivaan iloa kohti. Ja baarissa - siellä heitä odottaa: Roswitha Schreiner, jumalaisen muodon ottaneena, Beatricena vuosimallia 1997.

Tämä lopetus kuuluu sarjan ehdottomiin huippuihin, jos melodraamasta sattuu tykkäämään. "Luoja teitä varjelkoon kun etsitte tienviittoja", Derrick vielä ajattelee nuorta paria tarkastellessaan.

Roswitha Schreinerin tähän jaksoon päättynyttä matkaa läpi Derrickin kiirastulien on mahdollista muistella tämän YouTubesta löytyvän, italiaksi dubatun koosteen avustuksella.