Näytetään tekstit, joissa on tunniste extra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste extra. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. syyskuuta 2011

Vuosi Derrickeriaa

Derrick on numero yksi, kuten Hörzu tiesi jo vuonna 1981.
Tasan vuosi sitten, perjantaina 3. syyskuuta 2010, kirjoitin Derrickeriaan ensimmäisen tekstini, lyhyen esittelyn Derrick-jaksosta 250. "Vieras sydän". Sittemmin toiminta on kasvanut laajemmaksi kuin olisin tuona päivänä mitenkään osannut ennakoida.

Derrickeriassa on tilastotyökalun mukaan kuluneen vuoden aikana tehty yli 5 800 sivunavausta. Alkuaikoina kävijämäärä luonnollisesti nousi kuukausi kuukaudelta, ja huippukuukaudeksi kohosi tammikuu 1 167 klikkauksineen. Juuri päättynyt elokuu oli kuukausista vaisuin: 160 kävijämerkintää.

Jostain syystä jaksoesittelyistä suosituimmaksi on osoittautunut 277. "Palkkamurhaajan tytär". Siska-sarjaa käsitteleviä tekstejä Derrickeriassa on ainoastaan kolme kappaletta, joten on aika luonnollista, että viiden suosituimman sivun joukossa peräti kaksi liittyy tähän prime time -sarjaan. Kaksi muuta Top 5 -sivua käsittelevät Derrickiä ja sen esityspolitiikkaa yleisemmällä tasolla:
  1. Siska 1. Uusi mies (23.9.2010) - 241 sivun katselua
  2. Pornocchion ja Anna Lakowskin kohtalosta (7.1.2011) - 199 katselua
  3. 281 kertaa Derrick (5.9.2010) - 134 katselua
  4. 277. Palkkamurhaajan tytär (2.12.2010) - 111 katselua
  5. Siska 8. Viisi sekuntia, korkeintaan kuusi (18.11.2010) - 99 katselua
Useimmille Derrickeriaan päätyneille hakukoneen käyttäjille blogi on ollut ennestään tuttu, kuten osoittaa luettelo suosituimmista hakuavainsanoista: derrickeria (259 kertaa), siska (163), derrick blogi (15), ristikuulustelu (15), derrickeria kolkko talo (14).

Eniten katsojia Derrickeria on haalinut luonnollisesti Suomesta (5 265). Toiseksi nousee Yhdysvallat (254), sillä jokin hakukone tuntui yhdessä vaiheessa olevan varsin kiinnostunut blogista. Seuraavat sijat menevät Saksalle (82), Ranskalle (44), Venäjälle (26) ja vielä kuudentena Kroatialle (18). Rakas läntinen veljemme Ruotsi ei ole koskaan kuulunut Top 10:een.

Saksanmaalla tapahtuu taas kuluvan kuun 26. päivänä, kun Derrick-kokoelman 11. dvd-kokonaisuus ilmestyy. Sen myötä sarja pääsee jo jaksoonsa 165. Me Suomessa sen sijaan odotamme vähän vaatimattomammin saksalaishuippudekkarisarjan ampaisua vauhtiinsa.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Derrick seikkailee Norjassakin

Norjan yleisradioyhtiö uusii parhaillaan Derrick-sarjaa, ja vielä Suomeakin kiireisempään tahtiin: viiden jakson viikkovauhdilla. Parhaillaan ovat juoksussa 18. tuotantokauden jaksot vuodelta 1991.

Derrick-sarjan esittely NRK:n kotisivulla. (Kouluruotsin avulla norjaa pystyy hallitsemaan yllättävän hyvin.)

Esitysaika NRK2-kanavalla on kohdeyleisönsä kannalta miltei yhtä onnistunut kuin Suomessa: klo 17.00 iltapäivällä. NRK kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden nähdä jaksot nettitelevision kautta viikon verran esityspäivän jälkeen (ks. esityksessä parhaillaan olevat jaksot).

Nyt kaikki kynnelle kykenevät opiskelemaan norjan luetunymmärrystä! Hyvällä lykyllä Norjan yleisradio esittää Pornocchion ja Anna Lakowskin suunnilleen neljän kuukauden kuluttua. Tiettävästi nettikatseluoikeus on rajoitettu Norjan sisäisiin tietoyhteyksiin, joten emme pääse Pornocchion ja Anna Lakowskin seuraan tätäkään hätätietä, ellei joku neuvokas järjestä Derrick-seuramatkaa niille tulevan kesän päiville, kun nuo järjestyksessä miltei peräkkäiset jaksot tulevat ulos. (Testasin pääsyn nettilähetyksiin, ja ainakaan itse en onnistunut.)

Norjalainen Espen Jakobsen kertoo blogitekstissään "Derfor liker jeg 'Derrick'" suhteestaan Derrick-sarjaan.

Tämän sivun keskusteluosiosta löytyy kommentteja, jotka antavat lisätietoja Derrickin ja norjalaisten välisestä suhteesta. [Päivitetty 27.2.2011.]

perjantai 7. tammikuuta 2011

Pornocchion ja Anna Lakowskin kohtalosta

Mitä on tapahtunut tähän mennessä?

Marraskuuhun asti kaikki näytti olevan kunnossa: Yle TV2 esittäisi kaikki Derrick-sarjan viimeiset jaksot seuraavien kahden kuukauden kuluessa. Esitysaikataulu löytyi sarjan ennakkosivulta. Sitten kuukauden puolivälin tietämissä jaksot 276. Pornocchio ja 278. Anna Lakowski vedettiin pois ilmoitetuilta esitysajankohdiltaan.

Päätös tuntuu siinä mielessä ehdottoman luonnolliselta, että Yle oli saanut Viestintävirastolta huomautuksen jaksosta 259. Tyttö kuunvalossa, joka K13-sisältöiseksi luokiteltavien kohtauksiensa vuoksi ei oikein sovellu esitettäväksi ennen klo 19:ää. Tästä syystä Yle oli uudelleenarvioinut Derrickin loppupään jaksoja ja päätynyt vetämään kaksi osaa alkuiltapäivän esityspaikaltaan K13-leiman saaneina.

Tuossa vaiheessa ainakin minä pidin vielä selvänä, että TV2 etsisi Pornocchiolle ja Anna Lakowskille uudet esitysajat lähitulevaisuudesta myöhäisemmällä kellonajalla. Tammikuun 7. päivänä Yleisradio kuitenkin lähetti sähköpostiviestin, josta ilmeni, että jaksot aiotaan jättää kokonaan esittämättä.

Ratkaisusta tiedotti Yle TV2:n ohjelmapäällikkö Timo Järvi. Eräs sarjan katsoja, joka uskoakseni haluaa pysyä anonyymina, on nimittäin käynyt aktiivista kirjeenvaihtoa Ylen ja sen päälliköitten kanssa jo vanhan vuoden puolella pyrkien estämään esittämättäjättämispäätöksen. Ilman hänen panostaan ei meillä olisi käytettävissämme näin laajaa tietoa päätöksestä ja sen taustoista.

Miksi Yle kieltäytyy esittämästä jaksot?

Pornocchion ja Anna Lakowskin esittäminen luonnollisesti vaatisi ohjelmapaikkojen löytämisen niille, eli ne tulisi "irtisijoittaa ja esittää irrallisina". Ohjelmapäällikkö Järvi toteaa viestissään: "Se sotkisi ohjelmakarttamme eikä noudattaisi lainkaan ohjelmakaaviointimme periaatteita."

Vaikka näkökulmani Yleen toki on ulkopuolisen maallikon, käsityksekseni jää, että tuo peruste nojaa ensisijaisesti laitoksen omaan sisäiseen byrokratiaan ja sen mukavuuteen, ei katsojien palveluun. Meneväthän ohjelmakartta ja ohjelmakaaviointi nimenomaan TV2:lla usein täysin uusiksi monien urheilutapahtumien yhteydessä.

Järven edeltäjä kanavapäällikkönä, Ilkka Saari, perusteli marraskuussa verkkotoimittaja Miika Jalosen välityksellä lähettämättä jättämistä myös sillä, että katsojat eivät välttämättä löytäisi kahta poikkeavalle paikalle sijoitettua irtojaksoa ohjelmatiedoista katsottavakseen.

Verkkotoimittaja Jalonen on esittänyt myöhemmin lisää perusteluita sille, miksi TV2 päätti jättää kaksi jaksoa kokonaan esittämättä. On selvää, että kahden derrickin esittäminen erillislähetyksinä nielisi rahaa - minkä verran? Jalonen toteaa, että lisätyöpanosta vaadittaisiin useilta henkilöiltä ja osastoilta. Kun Derrick muutama vuosi sitten tilattiin esitettäväksi Kakkosella, hanke budjetoitiin sillä odotuksella, että kaikki jaksot voitaisiin esittää valitulla ohjelmapaikalla iltapäivässä. Kuten muista asiakirjoista selviää, joittenkin jaksojen sopimattomuus tuohon vuorokaudenaikaan tuli yllätyksenä viime syksynä.

Katsojan näkökulma

Yle TV2 esitti syksystä 2007 alkaen kaikki 281-osaisen Derrick-sarjan jaksot lukuun ottamatta kahta loppupään jaksoa, jotka sijoittuvat laadukkaisiin 24. ja 25. tuotantokauteen. Nuo kaksi pois jätettyä jaksoa ovat saaneet huomioitteni mukaan myös kiittäviä arvosteluita.

Moni sarjaa uskollisesti seurannut katsoja tuntee tulleensa epätasapuolisesti kohdelluksi, kun loppusuoralla vedetään matto tällä tavalla jalkojen alta. Joillain on ollut tavoitteena nähdä koko sarja koko 281-jaksoisessa mitassaan. Tämä siitä huolimatta, että sarja esitettiin kohderyhmänsä kannalta varsin epäedullisella paikalla arki-iltapäivässä.

Epätarkoituksenmukainen esitysaika varmasti vaikutti katsojalukuihin, jotka tilastoissa nähtävästi ovat melko vähäiset. Suuri osa tästä vähäisestä katsojajoukosta kuitenkin oli voimakkaasti sitoutunut sarjaan; Derrick on muodostunut kulttisarjaksi monessa muussakin maassa kuin Suomessa. Uskollisimmille faneille Derrick ei siis ole pelkkä sarja sarjojen joukossa. Siksikin sarjan esittäminen ehyesti kokonaisuudessaan olisi erityisen tärkeää. Tästä näkökulmasta ei riittävä peruste esittämättömyydelle ole se, että muita saksalaisdekkareita tulee viikoittain runsain mitoin, ne kun eivät voi korvata kahta puuttuvaa derrickiä.

Yksi Ylen perusteluista jättää jaksot esittämättä on se, että katsojat eivät välttämättä löytäisi irtosijoitettuja jaksoja. Tämä ei kuitenkaan koituisi ainakaan kaikkien katsojien kohtaloksi, varsinkin jos Yle tiedottaisi esittämisestä kohtuullisesti. (Monet ovat käyneet parin viime kuukauden aikana useita kertoja, silmät ruvella ja sielu vereslihalla, Ylen Derrick-ennakkosivulla tarkistamassa, joko tieto kahden jakson esitysajasta on selvillä.)

Lisäksi esittäminen - ohjelmapaikalla millä hyvänsä - antaisi konkreettisen todisteen, että Yle todella haluaa palvella katsojiaan.

Myöhäisillasta käsittääkseni löytyy melko helposti ohjelmapaikkoja, joihin jaksot sijoittaa. Esimerkiksi kuluneen viikon tiistaina varsinainen ohjelmisto ennen piilosanoja ja tietovisoja päättyi jo klo 0.05 ja huomenna perjantaina klo 0.00.

Jos halutaan pysyä ohjelmakartoissa ja ohjelmakaavioissa, löytyy niistäkin looginen paikka kahdelle derrickille. Torstaisin TV2 esittää klo 20.00 - 21.00 Siskaa, joka on paljossa sukua Derrickille. Tuo ratkaisu ei kuitenkaan olisi välttämättä paras mahdollinen, sillä Siska-uusintojen sarja päättynee vasta parin vuoden kuluttua, eikä taitaisi olla tyylikästä kiilata paria toisen sarjan jaksoa väliin.

Sen sijaan huomattavasti parempi, mielestäni suorastaan loistava esityspaikka jaksoille löytyisi lauantai-illasta klo 20.50 - 21.50. Tuohan on saksalaisdekkarien perinteinen esitysaika, ja paikalla esitetään suloisesti sekaisin eri sarjoja - KettuaSyyttäjää ja Kahden keikkaa ainakin. Olisi mitä luonnollisinta sijoittaa pariin lauantaihin kaksi Derrickin puuttuvaa jaksoa esimerkkeinä klassikon 1990-luvun valiojaksoista. Ohjelmakaaviot, juoksutukset ja niitten logiikka ei varmastikaan kokisi tuossa ratkaisussa mitään vahinkoa, vaan paremminkin ehkä päinvastoin.

Vielä ainakin marraskuussa Ylellä oli esitysoikeudet koko sarjaan. En pidä mahdottomana, että Yle on luovuttanut oikeutensa pientä korvausta vastaan takaisin noitten kahden jakson osalta. Siinäkään tapauksessa uudelleenosto saksalaiselta veljesyhtiöltä ei varmaan olisi kovin vaikeaa.

Miten toimia?

Miten lopullinen Ylen päätös esittämättä jättämisestä on? Tammikuun puolivälissä keskustelu on jatkunut muun muassa Yle TV2:n kevättervehdykseen liittyvissä kommenttipuheenvuoroissa. Tuon keskustelun tuloksena verkkotoimittaja Jalonen lupasi ottaa päätöksen uudelleen esiin Yle TV2:n päättävissä elimissä. Tämän blogitekstin näkökulmat olivat mukana tuossa päätöksenteossa, mutta päätös ei muuttunut: kaksi jaksoa jäävät uudenkin kierroksen jälkeen esittämättä.

Keskustelu on jatkunut  yllä mainitussa TV2:n kevättervehdyksen keskusteluosiossa ja sittemmin TV2:n saksalaisdekkariesittelysivun keskusteluosiossa.

Miten tästä eteenpäin? [Sivu päivitetty 13.1.2011, 19.1.2011, 24.1.2011 ja 8.5.2011.]

  • Minulle tulee kyselyitä myös muista saksalaisista poliisisarjoista kuin Derrickistä. Noita muita saksalaisdekkareita en kuitenkaan ole seurannut lainkaan (poikkeuksena kolme Siska-jaksoa), eikä minulla ole niihin liittyvää erikoistietämystä (esimerkiksi uusinta-aikataulujen suhteen). Tässä linkki TV2:n esittelyyn kevään saksalaisdekkaritarjonnasta (julkaistu tammikuun puolivälissä).

        lauantai 16. lokakuuta 2010

        Extra: Harry Klein kansainvälisenä elokuvatähtenä

        Yle Teemalla on näillä minuuteilla päättymässä Bob Fossen elokuva Cabaret, päätähtenään Liza Minnelli. Elokuvassa pyörähtelee nuori Harry Kleinkin 1930-luvun alun syntisessä Berliinissä, joten se ansaitsee oman käsittelynsä myös Derrickeriassa.

        Kerrankin meidän Harry saa loistaa ilman Derrickin ikuista varjoa yllään! Luultavasti puhtoisen imagonsa turvatakseen Harry Klein ei kuitenkaan esiinny elokuvassa omalla nimellään vaan turvautuu salanimeen Fritz Wendel. 

        Harry Klein ilmestyy Kit Kat Clubille jo kohdassa 14 minuuttia. Ymmärrettävästi vähän epävarmana hän alkaa haastaa englantia Minnellille ja Michael Yorkille, tukka suittuna ja pieni parta huulessa. Minusta hiukan rennompi poliisilookki istuu hänelle paljon paremmin.
        Harry Klein esittäytyy liikemieheksi, joka haaveilee diplomaatin urasta. Siksi York alkaa petrata hänen englantiaan yksityistuntien merkeissä. Sitä kautta hän tutustuu Marisa Berensoniin (s. 1946, Kubrickin Barry Lyndonin naispäähenkilö), toiseen yksityisoppilaaseen, jonka englanti on vielä hullunkurisempaa, ja ihastuu tähän heti ikihyviksi. Haparoiva suhde kahden kokemattoman kesken alkaa.

        Koska Harry Klein ei vielä tunne Derrickiä, hän joutuu turvautumaan Yorkiin avatakseen sydäntään. Hän tuntee nimittäin huolta siitä, että Berenson ei reagoi hänen lähentymisyrityksiinsä. Berenson puolestaan pelkää Harry Kleinin olevan pelkkä rahaa tavoitteleva köyhä onnenonkija, koska itse on rikas perijätär.

        Berensonin uumoilut inspiroivat Minnellin puhkeamaan parin minuutin kuluttua lauluun ja esittämään "Money, Moneyn" Joel Greyn keralla Kit Kat Clubin estradilla

        Viimein Harry Klein onneksi uskaltautuu kosimaan Berensonia, joka on sentään käynyt vakuuttuneeksi hänen rakkaudestaan. Kuitenkin Berenson antaa rukkaset vedoten siihen, että on itse juutalainen ja Harry Klein protestantti. Berliinin dekadentin ilonpidon keskellä nimittäin ensimmäiset juutalaisvainon merkit nostavat jo päätään, kohdistuen Berensoninkin äveriääseen perheeseen.

        Asiaa pohdittuaan Harry Klein lopulta tunnustaa Berensonille, että on oikeasti juutalainen itsekin ja syrjinnän pelossa vain esiintyy kristittynä. Tarinalla on onnellinen loppu, sillä he menevät naimisiin keskenään, juutalaisin menoin tietenkin.

        Elokuvan päälle langettaa tarkoitetusti traagisen varjon tieto siitä, mitä Saksassa tapahtui myöhemmin 1930-luvun mittaan.

        Tykkäsin. Elokuvassa parasta oli, että siinä esiintyi Harry Klein. Pikkasen epävarmasti, ehkä roolin vaatimuksesta, mutta muuten ihan mallikkaasti hän suoriutuu koitoksestaan kansainvälisissä elokuvapiireissä, kaukana Münchenin poliisin murhayksikön turvallisesta kotoisuudesta.