244. Puhelu Wienistä

”Tarkkaan ottaen me kaikki odotamme puhelua, joka selittää kaiken.” – Derrick, Puhelu Wienistä.

Peter Fricke (s. 1939) esiintyy kahdeksassa Derrick-jaksossa. Uudenvuodenaatonaaton kunniaksi nostamme pöydälle hänen viimeisen näyttäytymisensä sarjassa.

Fricke on tänään menestyvä liikemies, jolla tosin on takaplakkarissa ikävästi avioeropaperit Jutta Kammannin kanssa. Riitaista parivaljakkoa ei yhdistä enää mikään muu kuin virkku tytär Babette, joka elää aktiivista nuorennaisenelämää isänsä luona. Babette harrastaa ratsastamista, ja ridaamaan pitäisi päästä heti jakson alkuminuuteilla. 

Anruf aus Wien (22:2, 3.2.1995) - Es. to 12.8.2010 klo 13.00

Kuvagalleria

Bei der Lösegeldübergabe für seine entführte Tochter erschießt der Privatbankier Bach unabsichtlich einen der Entführer. Oberinspektor Derrick ist sich der dramatischen Situation bewusst: Wenn die restlichen Kidnapper davon erfahren, ist das Mädchen in Lebensgefahr. (Episodeworld.com/Show/Derrick.) 

Vaan Babettepa ei pääsekään perille talleille, sillä kaksi tuntematonta miestä kidnappaa hänet kesken menomatkan. Sitten amatöörimäisen hermostuneet kaappaajat soittavat isä-Frickelle ja vaativat tyttärestä lunnaita. Lisähoukuttimeksi tytärkin saa lausua puhelimeen muutaman sanan tuskaisesti puukko kurkulla. Poliisia muuten ei sitten juttuun sekoiteta!

Fricke hälyttää paikalle ex-vaimo Kammanninkin, joka pysyy rauhallisena kuin viilipytty, vaikka liikemies itse suistuu ihan epätoivon partaalle. Hänellä tupakki palaa ynnä drinkki maistuu, ja työpaikalta taskuun eksyy pistoolikin.

Pistooli on tarpeeseen, kun huppupäinen kaappaaja tulee noutamaan rahapussia: Fricke ampuu tohkeissaan huppupään. Kamera näyttää asianmukaisesti hidastettuna liikemiehen ja ex-vaimon kauhistuneet kasvot vahingonlaukauksen tapahduttua. Kuinka Babetten nyt käy?

Ei auta kuin kutsua Derrick Harryineen apuun. Jo kohta parivaljakko seisoo Fricken olohuoneessa coolina kuin lännensankarit; musiikkikin jäljittelee italiaanojen westerniä. Kinkkinen tilanne! Ylitarkastaja vetää kuitenkin heti lonkalta suunnitelman – oivallisen, joskin epäsovinnaisen, jotenka hänen täytyy hyväksyttää se esimiehellään, ärjysti elehtivällä Klaus Höhnellä (1927 - 2006).

Katsojalla on hyvä syy jännittää, miten ylitarkastajan suunnitelma onnistuu! Kaikkien osallisten täytyy kyetä näyttelemään roolinsa tismalleen oikein... Harry Klein on pessimistisenä, syystä kai, mutta silti ikävän masentavasti. Jakson mittaan hän yrittää murentaa katsojan taistelumoraalia useampaankin kertaan synkeillä ennustuksillaan.

Veronika Fitz.

Suunnitelman toteuttamiseksi Derrickin täytyy ottaa yhteyttä myös ammutun huppupään vaimoon. Vaimo on nimeltään Veronika Fitz (s. 1936), ainoassa Derrick-roolissaan, ja hän työskentelee tarjoilijana peribaijerilaisessa ruokapaikassa. Tarjoilijatar Fitz ei ole lähimmäisistämme välkyimpiä, mutta käsikirjoittaja Reinecker on turboahtanut häneen sen verran persoonaa, että alkaessani katsoa jaksoa uudelleen en muistanut paketista yhtään mitään muuta kuin kyseisen rouva Fitzin.

Derrickille tuottaa tuskaa kertoa vilpittömän hyväntahtoiselle tarjoilijattarelle uutinen puolison kuolemasta. Rouva Fitz tuntuu tajuavan järkyttävän tiedon, mutta saako ylitarkastaja naisen sisäistämään roolinsa uhkarohkeassa suunnitelmassa? Mitenkä puolisoparka muka on kuollut ja silti elossa? Derrick yrittää siis selittää uudelleen, oikein hitaasti ja hypnoottisuutta säästelemättä: ”Olisi hyvä, jos miehenne eläisi.”

Lopulta rouva Fitz tajuaa, että miesvainaja lensi Wieniin, josta lupasi soittaa puhelun. Ja kovasti tosissaan nainen tuota puhelua sitten alkaakin odottaa. Tarjoilijattaren valloittava persoona saa Derrickinkin niin empaattiseen mielentilaan, että myös tämä alkaa raastavan myötätuntoisesti odottaa puhelua Wienistä hänen seuranaan.

Puhelu Wienistä etenee loistavalla tavalla rauhallisesti. Tarinan yksinkertaisessa kerronnassa on selkeä koukku, jota katsoja innokkaana seuraa. Lisäksi jakso sisältää poikkeuksellisen paljon huumoria! Erityisesti tarjoilijatar Fitzin persoonan ympärille kehittyy runsain mitoin oivaltavaa tilannekomediaa. Derrickin esimiehenä huseeraavasta Höhnestä tosin on tehty suorastaan ärsyttävän tyhmä ja mitään tajuamaton.

Babette pelastuu. Kaikki on taas hyvin, melkein. Kuka selittää rouva Fitzille perimmäisen totuuden?

Erinomaisen hieno on jakson loppuveto, kun liikemies Fricke nousee riutuneena, raskain askelin erään vuokrakerrostalon portaat, soittaa ovikelloa ja esittäytyy voipuneelle tarjoilijattarelle: ”Nimeni on Fricke. Minulla on teille asiaa.”

• Jaksokuvitusta tuloksetta etsiessäni löysin mahdollisesti ensi kertaa tämän ranskankielisen Derrick-sivuston.

1. Metsätie

Waldweg (1:1, 20.10.1974) - Es. to 6.9.2007 klo 15.50

Kuvagalleria

Sisäoppilaitoksessa ollaan syystäkin levottomia. Puolen vuoden aikana on kaksi oppilasta surmattu samassa paikkaa metsätietä. Derrick päättää napata tekijän kiinni. (Yle.fi.)

Gabriele Lorenz on pirtsakka talouskoululainen, joka palaa myöhäisellä junalla asioiltaan Münchenistä. Hän on ostanut puseron ja vielä käynyt elokuvissakin. Eletään 1970-luvun alkupuolta, ja ajan muodin mukaisesti hän on pukeutunut pusakkamalliseen harmaaseen turkkiin, mutta ei anneta turkin virheellisen värin hämätä, sillä oikeasti hän on illan tarinan Punahilkka.

Juna seisahtaa pikkuiselle asemalle, ja Punahilkan pitäisi vielä ajaa pyörällään suuren synkän metsän takana sijaitsevaan sisäoppilaitokseen, jossa hänen kotitalouskoulunsa sijaitsee. Mutta - voi! - polkupyörän takakumi on tyhjä. Voisiko kiltti asemakioskinpitäjä, Walter Sedlmayr (1926 - 1990), auttaa häntä, lainata vaikka pumppua? Ei voisi, sillä Sedlmayar on juuri sulkemassa kioskiaan ja hänellä on kiire lähteä suhaamaan omalla polkupyörällään kotiinsa.

Lehtori Kielingin pettävän kiltti katse. (Kuva: ZDF.)

Punahilkka siis päättää urheasti oikaista pyörää taluttaen suuren synkän metsän läpi, vaikka vähän pelottaakin... Sitten kuuluu rasahdus! Ei hittolainen, ei kai se ole susi... Punahilkka säntää karkuun, mutta onneksi rasahduksen aiheuttaja onnistuu näyttämään oikean karvansa: se onkin isoäiti - kiltti lehtori Wolfgang Kieling (1924 – 1985) talouskoulusta.

Lehtori Kielingillä on kotona pumppu, jolla korjata tyhjentynyt takarengas. Isoäiti juttelee mukavia Punahilkalle, ja neljän seinän sisään päästyä tarjotaan tietenkin juomista ja pannaan moderni musiikki levylautaselle pyörimään: Alvin Stardustin ajankohtainen hitti "My Coo-Ca-Choo" (jonka halukkaat voivat kuunnella ja katsellakin kokonaisuudessan YouTubessa) saa antaa tahdin seuraavalle kohtaukselle.

Kuten alkuaikojen Derrickissä tapana on, Metsätien murhaaja ei ole turhan vieraskorea vaan ilkeää tehdä ruman temppunsa kaikkien kameroiden ja katsojien silmien edessä. Ja katsojia todella piisasi heti tv-ensi-iltana lokakuisena sunnuntaina 1974: peräti 31 miljoonaa järkyttynyttä silmäparia joutui seuraamaan, miten lehtori Kielingistä kuoriutuu susi, joka on vain naamioitunut isoäidiksi.

Viereisessä huoneessa majaa pitää susi/isoäidin äiti Lina Carstens (1892 - 1978), eikä hän voi kuin epätoivoissaan jyskyttää lukittuun oveen, kun petollinen susi kuristaa Punahilkan. Murhakohtausta muuten on ensiesityksen jälkeen leikelty miedompaan kuosiin, jossa se on tallennettu myös laajan Derrick-dvd-kokoelman ykköspakettiin. Sensuroimattomana kohtaus löytyy Tian1806:n jaksoesittelystä, 2 min 11 sekunnin mittaisena videona otsikon "RUDOLF MANGER ungekürzte Mordszene" alta, tosin ranskaksi dubattuna. (YouTuben vastaavasti nimetty video on osin leikelty.)

Varastosta löytyy vanhat rattaat, joilla raahata eloton tyttö Derrickin ja kumppanien löydettäväksi metsään.

Yhteisen taipaleen alussa. Huomaa Harry Kleinin ylikasvanut kesätukka. (Kuva: ZDF.)

Ja minuutilla 7 Derrick jo katsastaakin Punahilkan ruumiin. Paikalla on myös Harry Klein. Kyseessä on parivaljakon ensimmäinen yhteisesiintyminen yleisön edessä, vaikka kameratyöskentely ei sitä mitenkään juhlista tahi muutenkaan korosta. Mutta komeat palttoot heillä on kummallakin, Derrickillä harmaja ja Harry Kleinilla mustempi vastaava.

Seireenienkasvatuslaitos. (Kuva: ZDF.)

Aika mennä tenttaamaan talouskoululaisia. Derrick Harryineen parkkeeraa hulppeassa kartanossa toimivan oppilaitoksen pihaan, jonka jokaisesta ikkunasta tulijoita kyttää vähintään yksi tai kaksi seireeniä - kuin James Bond -elokuvien salaisissa koulutuskeskuksissa ikään! Näyttävä tummatukkainen seireeni avaa oven.

Poliisit ohjataan rouva tohtori Hilde Weissnerin (1909 - 1987), talouskoulun rehtorin, työhuoneeseen, jossa tämä kertaa hysteerisen yön tapahtumia. Tunnelmat koulussa ovat kaoottiset, sillä tapaus ei ole ainutlaatuinen: jo puoli vuotta aiemmin yksi oppilas on kohdannut tiensä pään samalla hirveällä tavalla samassa paikassa. Tohtori Weissnerin ohjastamalla koulukierroksella Derrick kohtaa ensimmäisen kerran susi-isoäiti Kielingin, joka yrittää päntätä hiilivetyjä kokonaiselle luokalliselle seireenejä. Ollaan siis kemian tunnilla.

Rouva tohtori Weissnerin työhuoneessa. (Kuva: ZDF.)

Epäillyksi kohoaa erityisesti eräs liberaali opettaja, joka tuntuu olleen turhan intiimeissä tekemisissä seireenien kanssa. Opettajakuntaan kuuluu myös Karl Lieffen, joskin hänen demoninen läsnäolonsa on tarinan pikkuroolissa vasta nupuillaan verrattuna myöhäisten derrickien maestropedagogeihin. Lieffen muuten esiintyy sekä tässä sarjan ensimmäisessä että viimeisessä jaksossa 24 vuotta myöhemmin!

Myös ohjaaja Dietrich Haugk (s. 1925) saa kunnian sekä avata että sulkea Derrick-kehän, kun hänet valitaan myös Jäähyväislahjan ohjaajaksi.

Derrick-tyyli ei sarjan alussa vielä ollut täysin muotoutunut, mitä osoittaa se, että jaksoon on ympätty myös koominen rooli: Klaus Höhne on sisäoppilaitoksen kaikkeen ehtivä yleismies, joka valvoo touhukkaana tyttöjen käymistä vuoteeseen ja hoitaa muutkin hanttihommat samalla kiihkeän hosuvalla omistautuneisuudella.

Ruokalassa lounastunnilla vieraillessamme saamme todistaa, kuinka susi/isoäiti Kieling iskee silmänsä myös kuolleen Punahilkan parhaaseen ystävättäreen, Ingrid Kannonierin esittämään Ingeen, kun tämä istuu hernekeittoaan nauttimassa minihameessaan. Sattumaa tai ei, Derrick tajuaa virittää ansan susi-isoäidin pään menoksi juuri kyseisen Ingen avustuksella. Ennen loppukohtausta näemme, miten susi/isoäiti Kieling piehtaroi huoneessaan omantunnon tuskissaan yrittäen saada suden sisällään taltutetuksi.


Metsätie ei ole niinkään käsikirjoituksen vaan näyttelijätyön juhlaa. Ahdistusta katsojien virkistykseksi tarjoaa erityisesti susi/isoäiti Kielingin kylmäävä olemus. Kovasti mieleenpainuva on myös äiti Carstensin ja susi/isoäiti-pojan katseitten kohtaaminen kohdassa 17 minuuttia, ensimmäisen kerran Punahilkan surman jälkeen. Myöhemmin Derrick tulee haastattelemaan äiti Carstensia, ja samassa yhteydessä poika pystyy kätevästi osoittamaan ylitarkastajalle, miten äitikulta on täysin hänen tahtonsa vallassa: "Olutta, mama!"

Kuohuvin tuntein äiti purkaa sydäntään Derrickille: nuoret naiset saavat syyttää itseään sikamaisista kohtaloistaan, kun esiintyvät seksuaalisesti niin vapaamielisesti.

Mallia jenkeistä?

Alun naturalistinen murhakohtaus tuo mieleen Hitchcockin 1960-luvun tyylikokeilut, ja muitakin yhteyksiä Hitchcockiin jaksosta löytyy - ensimmäisenä tietysti tiivis ja kieroutunut suhde äidin ja pojan välillä. Jotenkin kuvaan olisi hyvin istunut, jos susi/isoäiti Kieling olisi ennen Punahilkan kuristamista vetänyt ylleen harmaan nutturaperuukin ja vanhanmallisen leningin.

Aivan konkreettinen yhteys Hitchcockiin käy susi/isoäiti Kielingin kautta, jolla oli keskeinen rooli mestarin elokuvassa Revitty esirippu (1966).

Metsätie on klassikkojakso, joka on uusittu useita kertoja saksalaisessa televisiossa. Itse asiassa ennen jakson kuvauksia oli tuotettu jo kolme myöhempää jaksoa, mutta se sijoitettiin silti esitysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Ratkaisuun lienee vaikuttanut muun muassa se, että näyttelijäkuntaan kuuluu monia maailmallakin tunnettuja saksalaisnäyttelijöitä, kuten äiti Carstens susi/isoäiti-poikineen.

• Metsätie on kokonaisuutenaan nähtävissä saksankielisenä YouTubessa (6 x 10 min), missä sen katsoin. Ensimmäiset kymmenen minuuttia löytyvät täältä. Tämän kokeilun jälkeen tulin tulokseen, että muita pelkästään saksankielisellä ääniraidalla varustettuja jaksoja en nähtävästi enää aio katsoa.

(Ennakko: 278. Anna Lakowski)

Jakso on liian raaka (K13) esitettäväksi normaalilla ohjelmapaikallaan TV2:n iltapäivässä, joten sen ulostulo siirtyy tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuuteen.

Anna Lakowski (25:2, 6.3.1998) - Es. ?
Kuvagalleria
Siivooja Anna Lakowski joutuu työpaikallaan selkkaukseen naamioituneiden miesten kanssa. Myöhemmin Anna löytää työnantajansa murhattuna. (Yle.fi.)

Rouva Lakowski ylitarkastajan ja
poliisipsykologin tentattavana. (Kuva: ZDF.)

Münchenin Länsipuiston (Westpark)
pagodilla on oma roolinsa jaksossa.

Derricks großer Freundin kattava esittely jaksosta Derrick - rikossarja -blogissa

     
Nimiroolissa Anna Lakowskina tänään esiintyvä Heidelinde Weis (s. 1940) on Derrick-konkari. Hänen kolme jaksoa kattavaa ja kolmelle eri vuosikymmenelle siroteltua uraansa voimme kerrata tämän YouTubesta löytyvän koosteen suosiollisella avustuksella.

Weis on ammatiltaan siivooja. Eräänä päivänä hänen puunatessaan erään herra Lauwerkin toimistoa kaksi naamioitunutta tunkeutujaa yllättää hänet. He kolkkaavat naisen, mutta tämä onnistuu sitä ennen vetämään naamion toisen hyökkääjän kasvoilta ja näkemään tämän kasvot.

Toivuttuaan päällekäynnistä Weis löytää työnantajansa toimistosta puukotettuna.

Murhaa selvittämään tulleen Derrickin pettymykseksi järkyttynyt Weis ei pysty muistamaan tunkeutujan kasvoja, vaikka näki ne selvästi. Ylitarkastaja pelkää silti, että siivooja ainoana todistajana on hengenvaarassa, ja ottaa tämän erityissuojelukseensa.

Weis on jakson poikkeusyksilö: hän on elänyt eristäytyneenä omaan yksityiseen maailmaansa. Derrick onnistuu nyt houkuttelemaan hänet pois eristyksistään. Apunaan hänellä tässä projektissa on poliisipsykologimme Sophie Lauer.

Tutkimusten edetessä Derrick vie siivoojan myös tutustumaan kapakkiin, jossa pörrää ainakin kuorma-autolastillinen paljasta naispintaa. Pidän lukemieni keskustelusivukommenttien perusteella mahdollisena, että kohtaukseen on yliannosteltu rintoja jopa jaksoa 259. Tyttö kuunvalossa överimmin. Kapakissa kohtaamme myös Pierre Franckhin, Klaus Höhnen (1927 - 2006) ja Raphael Wilczekin.

Jaksossa törmäämme lisäksi Gabriele Dossiin rouva Lauerina, joka on mahdollisesti Sophie-psykologin rakas äityli, ja Iris Junikiin merkittävässä Nanan roolissa. Musiikkimaailma on laaja ja ulottuu myös päivän hitteihin, kuten Bellinin Samba de Janeiroon.

Derrick-kotisivunpitäjä Tian1806 on rankannut jakson 1990-luvun toiseksi parhaaksi Derrick-jaksoksi.