257. Ruth ja murhaaja

Ruth und die Mörderwelt (23:3, 8.3.1996) - Es. pe 24.9.2010
Kuvagalleria
Pariskunta herää kummalliseen kolinaan keskellä yötä. Kuuluu kolme laukausta ja vanha herra kohtaa murhaajansa. Derrickin tutkimukset keskittyvät naapurissa asuvan opiskelijan liikkeisiin. (Yle.fi.)

Oliver Hasenfratz on tällä kerralla nuori opiskelija, joka soittaa äidin ja isän mielestä musiikkia liian kovaa huoneessaan. Äiti ja isä eivät sen sijaan tiedä, että Hasenfratz on lisäksi sekaantunut hämäräpuuhiin lähtiessään illan päätteeksi tapaamaan kavereitaan. Murtokeikka voi alkaa: Franjo Marincic (s. 1950) tunkeutuu sisään, Hasenfratz jää vahtiin autoon.

Wanharouva Maria Becker (s. 1920) herää murtoyrityksen aiheuttamaan kolinaan ja usuttaa wanhanherra Erland Erlandsenin (1912 - 2003) alakertaan tarkistamaan ulko-ovet, miltä retkeltä wanhaherra ei enää palaa, sillä Marincic ampuu hänet.

Farssi syntyy tällä kerralla siitä, että vahdissa olevaa Hasenfratzia luullaan ulkopuoliseksi todistajaksi ja hän saa olla wanhanrouvan seurassa vastaanottamassa Derrickiä miehistöineen. Hasenfratzin kauhistunut olemus vetoaa wanhaanrouvaan, vaikka tämä heti aavistaa nuorukaisen todellisen roolin tapahtumissa. Wanharouva haluaa ottaa Hasenfratzin siipiensä suojaan, ja Derrick antaa siihen vastahakoisen suostumuksensa. Tervetuloa wanhanrouvan poikkeusmaailmaan, nuoriherra Hasenfratz!

Äiti herättää Hasenfratzin seuraavana aamuna, sillä wanharouva odottaa jo häntä innosta puhkuen keittiössä. (Niin innosta puhkuen, että suru rakkaan wanhanherran poismenosta unohtuu häneltä tykkänään.) Riennetään yhdessä kahvila-aamiaiselle, missä Beckerille tarjoutuu ensimmäinen kunnon tilaisuus toimia elämänsä suunnan menettäneen opiskelijan life coachina. Oppitunnit tehoavat, niin että wanhanrouvan elämänfilosofia lopulta kaikuu Hasenfratzin päässä yksinäisinä hetkinä.

Pienemmissä rooleissa on tänään kaksi Derrick-veteraania: karski Peter Kuiper (1929 - 2007) karskina baarimikko-murto-organisaattorina ja psyykkisesti epävakaisiin rooleihin istuva Walter Renneisen (s. 1940) vakuutusvirkailijana, pois potkittuna sellaisena, sillä hänen yhteistyönsä murtokoplan kanssa on tullut ilmi.

Saadaanhan Marincic ja muut organisaattorit lopulta kiikkiin. Ja jakson päätöskuva todistaa, että tuoresyntyinen ystävyys wanharouva Beckerin ja nuoren Hasenfratzin välillä ei suinkaan osoita kuihtumisen merkkejä.

Kiitos Maria Beckerille tämän jakson pelastamisesta poikkeusyksilönä tutustumassa murhamaailmaan. Wanhastarouvasta tuleekin loppujaksoissa vakiohahmo.

Jäähyväisroolinsa tässä jaksossa tekevän Peter Kuiperin ikimuistettavaa uraa Derrick-konnana kannattaa muistella tällä italiaksi dubatulla YouTube-videolla.

255. Toinen luoti

Die zweite Kugel (23:1, 5.1.1996) - Es. pe 17.9.2010
Kuvagalleria
Olutkapakan omistaja ammutaan puolenyön aikaan. Derrick joukkoineen saa pian selville, että mafia on kiristänyt italialaista uhria. (Yle.fi.)

Niille joka-anopeille, jotka ovat odottaneet vesi kielellä saadakseen taas kohdata toivevävynsä Philipp Moogin, jakso luultavimmin tuottaa pettymyksen. Moog on nimittäin tänään katolinen pappi, täysin ulkona vävykaavailuista.

Moogin lisäksi meillä on ilo kohdata monta muuta vanhaa tuttua. Toivottavasti pidätte tai mieluummin rakastatte Dirk Galubaa, sillä hänen mittava Derrick-uransa ei ole vielä lähelläkään loppua. Galuba esittää tällä kerralla mafiapomoa, joka kerää Baijerin italialaisilta suojelurahoja miestensä avulla. Oliver Hasenfratz (1966 - 2001) on Galuban samanaikaisesti nynny ja paha poika, joka tahtoo välttämättä seurata isänsä palkollista tämän yölliselle pelottelukäynnille ”Veronan miehenä” tunnetun ravintoloitsijan oluttupaan. Myöhemmin kuvioihin astuu myös yksi omista suosikeistani, Lambert Hamel (s. 1940), jykevänä maalaistohtorina, joka joutuu vastentahtoisesti paikkailemaan nynnyn Hasenfratzin käsivartta, johon on osunut ilkeä luoti.

Toinen luoti on hieno moraalitarina, ja loistavasti käsikirjoitettu. Pienet epärealistisuudet, kuten tutkimusten äärimmäisen nopea eteneminen rikosyönä, eivät saa antaa häiritä, sillä Derrick-sarjan loisto piilee jossain aivan muualla kuin saivartelevissa yksityiskohdissa.

Hasenfratz siis lähtee isänsä palkollisen mukana pelottelukäynnille Veronan miehen kapakkaan. Ravintoloitsija kuitenkin yllättää sisään murtautuneet nuorukaiset, ja Hasenfratz ampuu tämän. Nuorukaisen odottamaton pahuutta huokuva ilme ratkaisevalla hetkellä ennen liipasimen painamista on mieleen jäävä.

Nynny-paha Hasenfratz keksii oivan keinon saada apua mahdollisesti kuolettavaan käsivarsiosumaan, jonka Veronan mies häneen ampui: hän menee ripittäytymään katoliselle papille, mutta perimmäinen motiivi ei ole saada sielulle pelastusta vaan papin välityksellä lääkärinapua, joka olisi yhtä vaikenevaista.

Moog ja Hamel ovat melko mainio pari katolisen opin kahlitsemana pappina ja kyynisempänä lääkärinä. Moogin hahmo popularisoi hienosti Derrickille katolisen ripin periaatetta. Sen sijaan Derrickin hautuumaalla Moogille esittämä luento yhteiskuntamoraalista ei ole yhtä vakuuttava. Harmillista, että Derrickin syvemmät ajatukset tuntuvat aina olevan jotenkin latteita.

Muutoin jakso kyllä on Derrickin karisman juhlaa. Loppumetreillä hän järjestää Hasenfratzille hienon hamletlainen näytelmän näytelmässä, Veronan mieskin kaksoisolentona paikalla, ja freskomaalarin huolettomuudella toteutettu psykodraama huipentuu Moogin kotikirkkoon, jossa Hasenfratz vihdoin on valmis tunnustamaan syntinsä. Päätös on sielunhoidollisestikin mitä motivoitunein; jakso ei turhaan pääty sakraaliseen musiikkiin.

Jakso aloittaa 23. tuotantokauden tasokkaasti, ja ylitarkastaja Derrick on sen itse ohjannut. Derrickillä on 281 jakson joukossa itsellään yhteensä noin 11 ohjausta, ja niistä vielä kaksi on odottamassa ennen sarjan päättymistä.