127. Kuka ampui Asmyn?

Näyttelijä Heinz Bennent (s. 1921) kuoli kuluvan vuoden lokakuussa. Vaikka hän esiintyi uransa aikana viidessä Derrick-jaksossa, emme tänään kohtaa häntä vaan sen sijaan peräti kaksi hänen lastaan - Annen ja Davidin siskon ja sen veljen rooleissa.

Peltirumpu (1979).

Anne Bennentillä (s. 1963) oli tiiviiseen tahtiin kuusi Derrick-roolia 1978 ja 1982 – 86. Sen sijaan hänen veljensä David Bennent (s. 1966) esiintyi ainoastaan tässä yhdessä jaksossa. Davidhan nousi maailmanlaajuiseksi sensaatioksi Günter Grassin romaaniin perustuvan elokuvan Peltirumpu (1979) myötä, jossa näytellessään hän oli vain 11-vuotias.

Vaikka David Bennentille annettiin lapsuudessa useita kasvua edistäviä hoitoja, hän jäi tunnetusti lyhytkasvuiseksi. IMDb:n tietojen mukaan hän on 155-senttinen mutta näyttää sopivista kuvakulmista Derrickin vieressä vielä paljon pikkuisemmalta. Pidän mahdollisena, että käsikirjoittaja Reinecker kirjoitti jakson tilaustyönä sisaruksille.

Wer erschoss Asmy? (12:5, 19.4.1985) - Es.to 30.4.2009 klo 12.45
Kuvagalleria

Nuoren parin saunareissu päättyy kolkosti, kun mies ammutaan saunan pihalle. Surmansa sai rikas playboy Robert Asmy, onko joku hänen entisistään naisystävistään teon takana? (Yle.fi.)

Kuka ampui Asmyn? on illan polttava kysymys.

Mutta ei kiirehditä asioitten edelle vaan tutustutaan ensin kaikessa rauhassa tähän Asmyyn, rikkaaseen ja maineikkaaseen playboyhin. Asmylla on uusi nainen kierrossa. Niinpä saamme alkumusiikin ajan jännittää, ken mahtaa olla se onnellinen neitonen, joka tällä kerralla saa vuoronsa palvella kesätyttönä Asmyn kartanossa…

Anne Bennenthän se on! Hänellä on ilo päästä Asmyn avecina kartanon ulkorakennuksessa sijaitsevaan saunaan kylpemään. Lauteilla Bennent tarjoaa katsojille tyylivinkin, kuinka hyvin ajelemattomat kainalot ja paljaat rinnat sopivatkaan yhteen.

Pitkä ilo...

... ja pitkän ilon seuraus. (Kuvat: ZDF.)

Sitten, palattaessa sateen liukastamaa polkua pitkin päärakennukseen, tapahtuu PÄM! Kuka ampui Asmyn?

Talon palvelusväki, Fritz Straßner ja keittäjänä toimiva Enzi Fuchs (s. 1937), perehdyttää Derrickin tilanteeseen, sillä välin kun Bennent yrittää koota itseään salin sohvalle käpertyneenä. Asmyn äitikin, kunnianarvoisa Inge Birkmann (1915 - 2004), ehtii sopivasti paikalle arvioimaan poikaansa, joka makaa yhä pressun alla märällä ruoholla.

Vainajan äiti ja entinen vaimo. (Kuva: ZDF.)

Asmylla on myös ultratyylikäs entinen vaimo, Constanze Engelbrecht (1955 - 2000), joka tarjoaa Derrickille kylmänkatkeran luonnehdintansa Asmyn päättymättömästä toivioretkestä kohti unelmiensa naista.

Derrick haastattelee Harryineen Bennentin entistä heilaakin, Werner Asamin (s. 1944) esittämää vieterinletkeää automyyjää, joka on muutamaa päivää aiemmin piipahtanut kartanossa uhkailemassa. Murhan tapahtuma-aikaan hän oli sopivasti yksinäisellä koeajolla.

Äiti-Asmy osoittaa vahvasti poikkeusyksilön ominaisuuksia. Hän toteaa vakaumuksen rintaäänellä, että neiti Bennent on ihan saletisti motiivi pojan äkilliseen surmaan, ja määrää tytön muuttamaan luokseen. Myöhemmin äiti-Asmy hemmottelee katsojaa vielä antamalla kameran olla paikalla, kun hän taritsee Derrickille analyysinsa poika-Asmyn kyltymättömästä maniasta naisiin.

Ihan kuin myöhempien aikojen Wanharouva!

Jakson poikkeusyksilö on löytynyt, katsoja saattaa jo päätellä. Vaan luulopa ei ole tiedon väärti! Tarinan todellinen poikkeusyksilö ryntää avaamaan oven Derrickille vasta kohdassa 20 minuuttia. Hän on aivan onnensa kukkuloilla luullessaan, että tulija on hänen kaivattu, kaksi viikkoa kulussa ollut isosiskonsa.

Mutta Derrickhän se vain on, kehtasikin keskeyttää hänen sarjistuokionsa keittiön pöydän ääressä. Lohdutukseksi David Bennent saa kuulla ylitarkastajalta, että tuhma playboy on kuollut. Hän ilahtuu: ”Sittenhän Anne voi tulla kotiin!” (Kymmenen minuuttia myöhemmin isosisko todella palaakin, eikä herra Bennentin riemulla ole rajoja. Hän on sanomattoman onnellinen.)

Työttömän apeaa arkea. (Kuva: ZDF.)

Herra Bennent on 17-vuotias ja työtön. Yllättäen hän sytyttää tupakin huuleen, mikä saa kertalaakista hänet vaikuttamaan hirveän isolta, varmaan.

Derrick-poikkeusyksilöiden jatkumossa herra Bennent on selvästi poikkeavana poikkeusyksilönä piristävä tapaus. Normaali Derrick-poikkeusyksilöhän ilmaisee poikkeavuutensa ensisijaisesti sanallisesti, itsemäärityksen kautta, mutta tämän poikkeusyksilön persoonallisuus käy ilmi paljon visuaalisemmin ja elokuvallisemmin fysiikan, käytöksen ja elehdinnän välityksellä.

Ennen kaikkea on vaikuttavaa nähdä hänen tiivistä, sanatonta hääräämistään jumaloidun sisaren ympärillä koko ajan kun vain saa olla tämän läheisyydessä.

Aina silloin tällöin sarjan historiassa käsikirjoitus suo Derrickille tilaisuuden osoittaa syvän empaattinen puolensa, ja Kuka ampui Asmyn? -jaksossa hänen humaani myötätuntonsa nuorta herra Bennentiä kohtaan käy ilmeiseksi heti heidän ensimmäisestä yhteisestä kohtauksestaan lähtien.

Herra Bennentin maailma on lapsenomaisen mutkaton, yksinkertainen ja kirkas, eikä sen inhimillisestä keskipisteestä ole epävarmuutta. Kun hän kertoo todellisuudestaan ylitarkastajalle, joka on istahtanut seuraamaan hänen moottorinrassaustaan, ei katsojallekaan tuota vaikeutta ymmärtää sitä suunnatonta lämpöä, jolla poliisimies suhtautuu tähän pieneen ihmiseen. Katsojankin empatia käy yhä raastavammaksi, kun viitteet alkavat kulkea siihen suuntaan, että surmalaukausten takana saattoikin olla herra Bennent eikä kukaan muu.

Kamarilla tuskaa täynnä oleva Derrick tunnustaa Harry Kleinille hirveän epäammattimaisen asennoitumisensa juttuun: ”En halua, että hän on syyllinen.”

Mutta krimin melodraama ei ole vielä huipussaan. Se saavuttaa lakipisteensä vasta ihan viimeisessä kohtauksessa, jossa Derrickin on määrä kohdata kovin yksin maailmaan jäänyt poika kerran vielä. Ylitarkastaja tarttuu nuorukaiseen yrittäen tarjota lohtunsa, ja kuva seisahtaa lopputekstejä ennakoiden pojan silmiin, jotka tämä on suunnannut siihen epävarmaan ja utuiseen tulevaisuuteen, joka hänen on kohdattava edessä olevassa huomisten jatkumossa.

Truffautʼn 400 kepposen ikoninen loppukuva miltei kohtaa vertaisensa.

• Koe raastava loppukohtaus vaivatta uudelleen: klikkaa itsesi tälle YouTuben sivulle. Sting huolehtii taustamusasta.
• Nykyisellä julkaisunopeudella jaksoesittelyitä riittää tammikuun puolelle asti. Seuraava ilmestyy ensi torstaina, 8. joulukuuta, ennen iltakuutta. Esittely taitaa olla jaksoesittelyistäni kaikkein rankin ja negatiivisin, valitettavasti. Mutta rankka on jaksokin... Eivät siitä terveen paperein selviä kuin Harry Klein ja eräs nimeltä mainitsematon lääkärismies.

255. Toinen luoti

Die zweite Kugel (23:1, 5.1.1996) - Es. pe 17.9.2010
Kuvagalleria
Olutkapakan omistaja ammutaan puolenyön aikaan. Derrick joukkoineen saa pian selville, että mafia on kiristänyt italialaista uhria. (Yle.fi.)

Niille joka-anopeille, jotka ovat odottaneet vesi kielellä saadakseen taas kohdata toivevävynsä Philipp Moogin, jakso luultavimmin tuottaa pettymyksen. Moog on nimittäin tänään katolinen pappi, täysin ulkona vävykaavailuista.

Moogin lisäksi meillä on ilo kohdata monta muuta vanhaa tuttua. Toivottavasti pidätte tai mieluummin rakastatte Dirk Galubaa, sillä hänen mittava Derrick-uransa ei ole vielä lähelläkään loppua. Galuba esittää tällä kerralla mafiapomoa, joka kerää Baijerin italialaisilta suojelurahoja miestensä avulla. Oliver Hasenfratz (1966 - 2001) on Galuban samanaikaisesti nynny ja paha poika, joka tahtoo välttämättä seurata isänsä palkollista tämän yölliselle pelottelukäynnille ”Veronan miehenä” tunnetun ravintoloitsijan oluttupaan. Myöhemmin kuvioihin astuu myös yksi omista suosikeistani, Lambert Hamel (s. 1940), jykevänä maalaistohtorina, joka joutuu vastentahtoisesti paikkailemaan nynnyn Hasenfratzin käsivartta, johon on osunut ilkeä luoti.

Toinen luoti on hieno moraalitarina, ja loistavasti käsikirjoitettu. Pienet epärealistisuudet, kuten tutkimusten äärimmäisen nopea eteneminen rikosyönä, eivät saa antaa häiritä, sillä Derrick-sarjan loisto piilee jossain aivan muualla kuin saivartelevissa yksityiskohdissa.

Hasenfratz siis lähtee isänsä palkollisen mukana pelottelukäynnille Veronan miehen kapakkaan. Ravintoloitsija kuitenkin yllättää sisään murtautuneet nuorukaiset, ja Hasenfratz ampuu tämän. Nuorukaisen odottamaton pahuutta huokuva ilme ratkaisevalla hetkellä ennen liipasimen painamista on mieleen jäävä.

Nynny-paha Hasenfratz keksii oivan keinon saada apua mahdollisesti kuolettavaan käsivarsiosumaan, jonka Veronan mies häneen ampui: hän menee ripittäytymään katoliselle papille, mutta perimmäinen motiivi ei ole saada sielulle pelastusta vaan papin välityksellä lääkärinapua, joka olisi yhtä vaikenevaista.

Moog ja Hamel ovat melko mainio pari katolisen opin kahlitsemana pappina ja kyynisempänä lääkärinä. Moogin hahmo popularisoi hienosti Derrickille katolisen ripin periaatetta. Sen sijaan Derrickin hautuumaalla Moogille esittämä luento yhteiskuntamoraalista ei ole yhtä vakuuttava. Harmillista, että Derrickin syvemmät ajatukset tuntuvat aina olevan jotenkin latteita.

Muutoin jakso kyllä on Derrickin karisman juhlaa. Loppumetreillä hän järjestää Hasenfratzille hienon hamletlainen näytelmän näytelmässä, Veronan mieskin kaksoisolentona paikalla, ja freskomaalarin huolettomuudella toteutettu psykodraama huipentuu Moogin kotikirkkoon, jossa Hasenfratz vihdoin on valmis tunnustamaan syntinsä. Päätös on sielunhoidollisestikin mitä motivoitunein; jakso ei turhaan pääty sakraaliseen musiikkiin.

Jakso aloittaa 23. tuotantokauden tasokkaasti, ja ylitarkastaja Derrick on sen itse ohjannut. Derrickillä on 281 jakson joukossa itsellään yhteensä noin 11 ohjausta, ja niistä vielä kaksi on odottamassa ennen sarjan päättymistä.