123. Mies Antibesista

Tänä iltana tarinamme alkaa jylhässä, historiaa huokuvassa ympäristössä: Münchenin sydämessä sijaitsevassa, 1600-luvun barokkia edustavassa Hofgartenin puistossa. Linnan tiloissa on meneillään wagneriaaninen konsertti-ilta. 

Der Mann aus Antibes (12:1, 18.1.1985) - Es. to 16.4.2009 klo 12.50

Kuvagalleria
Vähän ennen konsertin päättymistä joku kuulee ulkoa kirkaisun, ja esityksen jälkeen paviljongista löytyy nuori nainen puukotettuna. Oliko kyseessä mustasukkaisuusdraama? (Yle.fi.)

Irina Wanka pidättelee hengitystä. (Kuva: ZDF.)

Kun väki alkaa purkautua konsertin päätteeksi linnasta, kuuluu puistosta rääkäisy. Irina Wankahan se; hän löytyy surmattuna keskeltä ulkoilmapaviljonkia.

Ehkä tässä vaiheessa luulemme, että joudumme jakson merkeissä jättämään Wankan, mutta onneksi kohtaamme hänet vielä lopun takaumassa, jossa hän onnettomana Ofeliana riutuu Hamletinsa syleilyssä. Tuo päätöskohtaus on muuten varsin upeasti toteutettu.

Derrick vie suru-uutisen Wankan isälle (Edwin Marian, s. 1928), jolla on kaksi tärkeää viestiä ylitarkastajalle: tytär oli tasapainoton ja eli viimeiset aikansa harmaaohimoisen rakastajan luona. Vierailu jää turhan lyhyeksi, mutta ei hätää: jakson mittaan törmäämme isään toistamiseenkin, tosin haamuksi muuntautuneena.

Dumont on hypännyt peiliin turvaan Derrickiltä. (Kuva: ZDF.)

Harmaaohimo on tietenkin aina yhtä charmantti Sky Dumont, joka taatusti on ottanut illan näyttelijätyöhön mallia meidän ikioman machotruba-duurimme Frederikin roolielkeistä. Matkatoimiston-omistaja Dumont päivittää isä-Wankan vanhentuneen tiedon tyttären asuinpaikasta: rakkaus lopahti jo kolme kuukautta sitten ja Wanka lähti lätkimään.

Dumontin rennossa seurassa Derrick saa osoittaa kuivaa huumoriaan ja kunnioitustaan film noirin terävälle dialogille. Dumont toteaa: ”En pidä äänensävystänne”, mihin Derrick vastaa: ”En pidä siitä aina itsekään.”

Wanka ei kuollut ihan eilisen teeren tyttönä, sillä jo ennen Dumontia hänellä on ollut poikaystävä. Tämä on valitettavasti parhaillaan purjehtimassa Antibesissa asti mutta lupaa tulla heti Müncheniin. Derrick noutaa hänet lentokentältä, missä saamme hämmästykseksemme huomata, että mies Antibesista onkin itse Christian Kohlund – siis yksi Vuoristosairaalan lääkäreistä, se Frau Christa Brinkmannin myöhempi rakastaja!

Ex-poikaystävä ja höllä solmio. (Kuva: ZDF.)

Tässä vaiheessa päivä on yltynyt jo niin helteiseksi, että Derrickkin höllää solmiotaan.

Bänksien jälkeen Wanka ja Kohlund ovat onneksi jatkaneet suhdettaan kirjeenvaihdon merkeissä, joka poikaystävän mielestä osoittaa kiistatta Dumontin nuoren naisen murhaajaksi. Niinpä Kohlundilla on kyltymätön hinku osoittaa matkatoimiston omistaja syylliseksi.

Kohlund esittelee Wankan kirjeitä Derrickille myöhemminkin, aina käsikirjoituksellisesti kaikkein sopivimmissa kohdissa.

Joistain latteista ratkaisuistaan huolimatta Mies Antibesista lipuu varsin ongelmattomasti alusta loppun asti, eikä jännite lässähdä kesken kaiken. Uusia yllätyksiä tulee eteen riittävästi, ja löytääpä Derrick hänelle tarjoillusta asetelmasta oikein kunnon vanhan ajan harhautuksenkin.

Mikä parasta, paljastuvaan murhakuvioon sisältyy moraalinen monitulkintaisuuskin, mikä on omiaan houkuttamaan katsojaa filosofisluontoiseen pohdintaan, kuten parhaaseen Derrick-tyyliin kuuluu. Mikä oikein on oikein? kysyy Hamlet.

• Derricks großer Freund on jälleen herättänyt uransa Derrick-bloggaajana päivätorkuilta. Käykää tutustumassa! Blogissa on tähän mennessä mm. esitelty Der Kommissar -sarjaa ja keskusteltu 1970-luvun derrickeistä. Lähiaikoina on tiedossa teksti, jota ohellani varmasti useampi muukin suomalaisderrickeristi aivan erityisesti odottaa.
• Anonyymi (30. lokakuuta 2011), jolle jakson "Painajainen" juoni on jäänyt epäselväksi, sinua varten Derricks großer Freund on laatinut juonitiivistelmän jaksosta tekstin "Ennakko: Derrickeristin adventti" kommenttialueelle.
• Seuraava jaksoesittely ilmestyy torstaina 1. joulukuuta ennen iltaseitsemää. Vuorossa olevan jakson keskushenkilöihin kuuluva näyttelijä kohosi 1970-luvulla maailmansensaatioksi roolityöstään, jonka hän teki vain 11-vuotiaana eräässä debattia herättäneessä elokuvassa. Joulukuun ensimmäisen päivän rooli on hänen Derrick-ainokaisensa. (Lisävihje: Kyseinen näyttelijä ei ole Brooke Shields.)

269. Tappion paikka

Verlorener Platz (24:3, 14.3.1997) - Es. pe 5.11.2010
Kuvagalleria
Rouva lähtee viemään liikkeen viikon kassaa säilytyslokeroon eikä palaa sovitusti noutamaan miestään. Vaimo löytyy murhattuna autoonsa. Umpimähkäinen ryöstö vai harkittu murha? (Yle.fi.)

Tänään näemme traagisen tarinan Lenaun vaatekauppiassukua kohtaavasta vastoinkäymisestä. Herta Lenauta esittävä Irina Wanka (s. 1961) nimittäin kokee ankean kohtalon autonsa ääreen kuristettuna, viimeisessä Derrick-roolissaan. Mikä pahinta, murhaajankin sukunimi alkaa ällällä niin kuin Lenau, kuten tulemme näkemään.

Mutta ennen vastoinkäymisiä Wanka on ylen onnellisesti naimisissa Klausjürgen "Herr Professor Vuoristosairaala" Wussowin (1929 - 2007) kanssa. Tämä on Wussowin toinen avioliitto, ensimmäinen oli saksalaisen teatterin nykyisen Grand Old Ladyn Christiane Hörbigerin (s. 1938) kanssa.

Ensin Wussow pyrkii kieltämään vaimonsa kuoleman, mikä on suorastaan tragikoomisen hienosti kuvattu. Sitten kun totuutta enää ei voi kiistää, hän joutuu sairaalaan vuodelepoon massiivista lamaannusta potien. Derrickin puhuttaessa Wussowia ensimmäinen rouva Lenau eli Hörbiger tulee yllätyskäynnille sairasvuoteen ääreen ja suhtautuu Wussowiin yhä varsin omistavasti.

Lempinäyttelijöitteni Wussowin ja Hörbigerin avioliitosta ei voi siitä ja syntyä kuin jotain aivan spesiaalia, eli tässä tapauksessa joka-paikan-punastuja Holger Handtke, lempinäyttelijöitteni aatelia hänkin. Hänen estradille astumistaan saamme kuitenkin jännittää kiusaannuttavan kauan, aina minuutille 29. Sitä ennen katsojalle esitellään pariskunnan kaksi muuta lasta: tytär Natali Seelig (s. 1970) ja toinen poika.

Handtkekin työskentelee perheensä vaatehtimossa ja reagoi Derrickin puhutteluihin eleettömän apeasti. Jakson mittaan katsojakin käy apeaksi, sillä niin pieneksi on tämän poikakullan rooli kirjoitettu, vaikka kyseessä on sentään hänen jäähyväisroolinsa sarjassa. Lohdullista kuitenkin on, että tällä kerralla Handtke ei tyri raskaasti surmaamalla silkkaa kömpelyyttään rakastettuaan tai muuta naikkosta, vastoin kuin rutiiniksi ehti jo muodostua.
 
Tappion paikka kertoo tarinan Hörbigerin epätoivoisesta yrityksestä saattaa Lenautten särkynyt perheidylli takaisin kokoon. Ymmärrettävästi hän on Derrickin ykkösepäilty läpi jakson, ja yhteisinä joutohetkinä Derrick vie hänet tutustumaan oikeustaloon ja kertomaan syväajatuksiaan puolustautumisesta ja syyllisyydestä. Tutustumiskäynnistä riittää jälkipuitavaa Harryn kanssa kamarilla.

Loppukohtauksen on tarkoitus sijoittua Lenautten päivällispöytään, johon Gabriele Dossi (s. 1947) tarjoilee taloudenhoitajattarena. Miltei koko perhe - äiti, isä, kaksi lasta ja Derrick - on paikalla, mutta Handtke uupuu.  Niinpä Hörbiger lähtee Derrickin kanssa etsimään Handtkea ja uutta loppukohtauspaikkaa, jossa kaikki selviää, hiukan latteasti mielestäni tosin.

Tämä on jotenkin rutiininen jakso... Jos Tappion paikkaa ei olisi kirkastettu peräti kolmella lempinäyttelijälläni, olisin voinut vailla tunnontuskia jättää jakson väliin.

Niille, jotka kaipaavat vielä jakson huippukohtien läpikäyntiä, on suunnattu oheinen YouTubesta löytyvä 10-minuuttinen video jaksosta.