Kuvagalleria
Yökerhon omistaja löydetään murhattuna toimistostaan. Derrick joukkoineen ei usko ryöstömurhaan, ja epäilyt kohdistuvat pian yövahtiin, joka tuntuu tietävän enemmän kuin haluaa kertoa. (Yle.fi.)
Tässä jaksossa rikos ja rikoksen tekijä esitellään katsojalle heti alussa. Yökerhon omistaja tulee keskellä yötä ravintolaansa tarkistaakseen tilikirjat, ja pienen sanaharkan jälkeen yökerhon johtaja Winfried Glatzeder (s. 1945) ampuu hänet, puoliksi itsepuolustuksena. Hän päättää yrittää salata surman ja suostuttelee siihen lähipiirinsäkin.
Yövartija Udo Samel (s. 1953, ainoassa Derrick-roolissaan) kuitenkin yllättää johtajan, joka raahaa ruumista ravintolasalissa. Yövahti saa sitten olla jakson poikkeusyksilö, vähäisen kokemuksen naisista ja vallan makeudesta omaava varhaiskeski-ikäinen mies. Johtajan vaimo Susanne Uhlen (s. 1955) ajaa miehensä kehotuksesta vartijan kotiin, jotta tämän ei tarvitse kävellä matkaa. Ajomatkan aikana ja yökahveilla kotiin päästyä vahti avaa naiselle sydäntään.
Vartija tajuaa kiristämisen mahdollisuuden aika nopeasti. Tietenkin johtajan ja vaimon täytyy hyväksyä Samelin ajatus vaimon kotitalouspalveluista hintana vaikenemiselle ja hallussa olevan surma-aseen palauttamiselle. Vahti saa vihdoinkin haaveilemansa: aamukahvin vuoteeseensa oikean naisen kantamana. Tulevina päivinä Uhlen sitten siivoilee, ja syödään aamiaista yhdessä - leikitään kotia, tosin vaimon taholta melkoisen vastahakoisesti.
Kun Samel ei tajua itse ehdottaa seksiä, Uhlen ottaa lopulta aloitteen käsiinsä. Hän käy vahdin vuoteeseen ja kutsuu tämän luokseen, ja katsojakin pääsee osalliseksi Uhlenin rinnoista, kummastakin. Samel ei kuitenkaan halua tarttua tarjoukseen, vaan sydäntään taas lisää avattuaan palaa aamiaispöytään istumaan ja odottamaan seuralaistaan.
Pöydän ääressä paljastuu, että Uhlenin paljaat rinnat ovat murtaneet jään: kummaltakaan ei oikein ota onnistuakseen kahvin kaataminen täriseviltä käsiltä. Suhde on kokenut muodonmuutoksen: se onkin nyt suuri keskinäinen sydänystävyys, eräänlainen kaunis platoninen rakkaustarina, joka kuitenkin jakson lopussa päättyy Romeo ja Julia -tyyliseen tragediaan.
Jakso on mielestäni sarjassaan aivan terävimmän kärjen tuntumassa, tähtimerkein ehkä 4 tai 4 ½ tähteä viidestä. Psykologinen, kikkailematon ja eheä perusjuoni kantaa vaivatta läpi vajaan tunnin keston. Ja jakson poikkeusyksilökin on uskottava ja luontevasti esiinpantu.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista