Pornocchion ja Anna Lakowskin kohtalosta

Mitä on tapahtunut tähän mennessä?

Marraskuuhun asti kaikki näytti olevan kunnossa: Yle TV2 esittäisi kaikki Derrick-sarjan viimeiset jaksot seuraavien kahden kuukauden kuluessa. Esitysaikataulu löytyi sarjan ennakkosivulta. Sitten kuukauden puolivälin tietämissä jaksot 276. Pornocchio ja 278. Anna Lakowski vedettiin pois ilmoitetuilta esitysajankohdiltaan.

Päätös tuntuu siinä mielessä ehdottoman luonnolliselta, että Yle oli saanut Viestintävirastolta huomautuksen jaksosta 259. Tyttö kuunvalossa, joka K13-sisältöiseksi luokiteltavien kohtauksiensa vuoksi ei oikein sovellu esitettäväksi ennen klo 19:ää. Tästä syystä Yle oli uudelleenarvioinut Derrickin loppupään jaksoja ja päätynyt vetämään kaksi osaa alkuiltapäivän esityspaikaltaan K13-leiman saaneina.

Tuossa vaiheessa ainakin minä pidin vielä selvänä, että TV2 etsisi Pornocchiolle ja Anna Lakowskille uudet esitysajat lähitulevaisuudesta myöhäisemmällä kellonajalla. Tammikuun 7. päivänä Yleisradio kuitenkin lähetti sähköpostiviestin, josta ilmeni, että jaksot aiotaan jättää kokonaan esittämättä.

Ratkaisusta tiedotti Yle TV2:n ohjelmapäällikkö Timo Järvi. Eräs sarjan katsoja, joka uskoakseni haluaa pysyä anonyymina, on nimittäin käynyt aktiivista kirjeenvaihtoa Ylen ja sen päälliköitten kanssa jo vanhan vuoden puolella pyrkien estämään esittämättäjättämispäätöksen. Ilman hänen panostaan ei meillä olisi käytettävissämme näin laajaa tietoa päätöksestä ja sen taustoista.

Miksi Yle kieltäytyy esittämästä jaksot?

Pornocchion ja Anna Lakowskin esittäminen luonnollisesti vaatisi ohjelmapaikkojen löytämisen niille, eli ne tulisi "irtisijoittaa ja esittää irrallisina". Ohjelmapäällikkö Järvi toteaa viestissään: "Se sotkisi ohjelmakarttamme eikä noudattaisi lainkaan ohjelmakaaviointimme periaatteita."

Vaikka näkökulmani Yleen toki on ulkopuolisen maallikon, käsityksekseni jää, että tuo peruste nojaa ensisijaisesti laitoksen omaan sisäiseen byrokratiaan ja sen mukavuuteen, ei katsojien palveluun. Meneväthän ohjelmakartta ja ohjelmakaaviointi nimenomaan TV2:lla usein täysin uusiksi monien urheilutapahtumien yhteydessä.

Järven edeltäjä kanavapäällikkönä, Ilkka Saari, perusteli marraskuussa verkkotoimittaja Miika Jalosen välityksellä lähettämättä jättämistä myös sillä, että katsojat eivät välttämättä löytäisi kahta poikkeavalle paikalle sijoitettua irtojaksoa ohjelmatiedoista katsottavakseen.

Verkkotoimittaja Jalonen on esittänyt myöhemmin lisää perusteluita sille, miksi TV2 päätti jättää kaksi jaksoa kokonaan esittämättä. On selvää, että kahden derrickin esittäminen erillislähetyksinä nielisi rahaa - minkä verran? Jalonen toteaa, että lisätyöpanosta vaadittaisiin useilta henkilöiltä ja osastoilta. Kun Derrick muutama vuosi sitten tilattiin esitettäväksi Kakkosella, hanke budjetoitiin sillä odotuksella, että kaikki jaksot voitaisiin esittää valitulla ohjelmapaikalla iltapäivässä. Kuten muista asiakirjoista selviää, joittenkin jaksojen sopimattomuus tuohon vuorokaudenaikaan tuli yllätyksenä viime syksynä.

Katsojan näkökulma

Yle TV2 esitti syksystä 2007 alkaen kaikki 281-osaisen Derrick-sarjan jaksot lukuun ottamatta kahta loppupään jaksoa, jotka sijoittuvat laadukkaisiin 24. ja 25. tuotantokauteen. Nuo kaksi pois jätettyä jaksoa ovat saaneet huomioitteni mukaan myös kiittäviä arvosteluita.

Moni sarjaa uskollisesti seurannut katsoja tuntee tulleensa epätasapuolisesti kohdelluksi, kun loppusuoralla vedetään matto tällä tavalla jalkojen alta. Joillain on ollut tavoitteena nähdä koko sarja koko 281-jaksoisessa mitassaan. Tämä siitä huolimatta, että sarja esitettiin kohderyhmänsä kannalta varsin epäedullisella paikalla arki-iltapäivässä.

Epätarkoituksenmukainen esitysaika varmasti vaikutti katsojalukuihin, jotka tilastoissa nähtävästi ovat melko vähäiset. Suuri osa tästä vähäisestä katsojajoukosta kuitenkin oli voimakkaasti sitoutunut sarjaan; Derrick on muodostunut kulttisarjaksi monessa muussakin maassa kuin Suomessa. Uskollisimmille faneille Derrick ei siis ole pelkkä sarja sarjojen joukossa. Siksikin sarjan esittäminen ehyesti kokonaisuudessaan olisi erityisen tärkeää. Tästä näkökulmasta ei riittävä peruste esittämättömyydelle ole se, että muita saksalaisdekkareita tulee viikoittain runsain mitoin, ne kun eivät voi korvata kahta puuttuvaa derrickiä.

Yksi Ylen perusteluista jättää jaksot esittämättä on se, että katsojat eivät välttämättä löytäisi irtosijoitettuja jaksoja. Tämä ei kuitenkaan koituisi ainakaan kaikkien katsojien kohtaloksi, varsinkin jos Yle tiedottaisi esittämisestä kohtuullisesti. (Monet ovat käyneet parin viime kuukauden aikana useita kertoja, silmät ruvella ja sielu vereslihalla, Ylen Derrick-ennakkosivulla tarkistamassa, joko tieto kahden jakson esitysajasta on selvillä.)

Lisäksi esittäminen - ohjelmapaikalla millä hyvänsä - antaisi konkreettisen todisteen, että Yle todella haluaa palvella katsojiaan.

Myöhäisillasta käsittääkseni löytyy melko helposti ohjelmapaikkoja, joihin jaksot sijoittaa. Esimerkiksi kuluneen viikon tiistaina varsinainen ohjelmisto ennen piilosanoja ja tietovisoja päättyi jo klo 0.05 ja huomenna perjantaina klo 0.00.

Jos halutaan pysyä ohjelmakartoissa ja ohjelmakaavioissa, löytyy niistäkin looginen paikka kahdelle derrickille. Torstaisin TV2 esittää klo 20.00 - 21.00 Siskaa, joka on paljossa sukua Derrickille. Tuo ratkaisu ei kuitenkaan olisi välttämättä paras mahdollinen, sillä Siska-uusintojen sarja päättynee vasta parin vuoden kuluttua, eikä taitaisi olla tyylikästä kiilata paria toisen sarjan jaksoa väliin.

Sen sijaan huomattavasti parempi, mielestäni suorastaan loistava esityspaikka jaksoille löytyisi lauantai-illasta klo 20.50 - 21.50. Tuohan on saksalaisdekkarien perinteinen esitysaika, ja paikalla esitetään suloisesti sekaisin eri sarjoja - Kettua, Syyttäjää ja Kahden keikkaa ainakin. Olisi mitä luonnollisinta sijoittaa pariin lauantaihin kaksi Derrickin puuttuvaa jaksoa esimerkkeinä klassikon 1990-luvun valiojaksoista. Ohjelmakaaviot, juoksutukset ja niitten logiikka ei varmastikaan kokisi tuossa ratkaisussa mitään vahinkoa, vaan paremminkin ehkä päinvastoin.

Vielä ainakin marraskuussa Ylellä oli esitysoikeudet koko sarjaan. En pidä mahdottomana, että Yle on luovuttanut oikeutensa pientä korvausta vastaan takaisin noitten kahden jakson osalta. Siinäkään tapauksessa uudelleenosto saksalaiselta veljesyhtiöltä ei varmaan olisi kovin vaikeaa.

Miten toimia?

Miten lopullinen Ylen päätös esittämättä jättämisestä on? Tammikuun puolivälissä keskustelu on jatkunut muun muassa Yle TV2:n kevättervehdykseen liittyvissä kommenttipuheenvuoroissa. Tuon keskustelun tuloksena verkkotoimittaja Jalonen lupasi ottaa päätöksen uudelleen esiin Yle TV2:n päättävissä elimissä. Tämän blogitekstin näkökulmat olivat mukana tuossa päätöksenteossa, mutta päätös ei muuttunut: kaksi jaksoa jäävät uudenkin kierroksen jälkeen esittämättä.

Keskustelu on jatkunut  yllä mainitussa TV2:n kevättervehdyksen keskusteluosiossa ja sittemmin TV2:n saksalaisdekkariesittelysivun keskusteluosiossa.

Miten tästä eteenpäin? [Sivu päivitetty 13.1.2011, 19.1.2011, 24.1.2011 ja 8.5.2011.]

• Minulle tulee kyselyitä myös muista saksalaisista poliisisarjoista kuin Derrickistä. Noita muita saksalaisdekkareita en kuitenkaan ole seurannut lainkaan (poikkeuksena kolme Siska-jaksoa), eikä minulla ole niihin liittyvää erikoistietämystä (esimerkiksi uusinta-aikataulujen suhteen). Tässä linkki TV2:n esittelyyn kevään saksalaisdekkaritarjonnasta (julkaistu tammikuun puolivälissä).

281. Jäähyväislahja

Das Abschiedsgeschenk (25:5, 16.8.1998) - Es. pe 7.1.2011 klo 13.10 (ensiesitys 7.11.1998)

Kuvagalleria

Derrick kutsutaan poliisivoimista erottuaan päällikkövirkaan, Europolin palvelukseen. Läksiäisiä on tarkoitus viettää koko työtoverijoukon voimalla. (Yle.fi.)

Päätösjakson aloittaa kiivas tohina ja tuiske, reipas kilke ja kalke. Vanha kunnon Derrick nimittäin aikoo jättää murharyhmän, ei vetäytyäkseen eläkkeelle vaan noustakseen tärkeäksi päälliköksi Europoliin Brysseliin. Läksiäisjuhlaa valmistellaan siis kuin joulua Korvatunturilla loppusyksystä. Enää kaksi viikkoa aikaa...

Iloista tohinaa varjostaa ikävä sivujuonne. Nimittäin Derrickin henkeä uhataan, kuten alkukuvan kasvoton puhelindialogi jo antaa ymmärtää. Uwe Friedrichsenin esittämä Albert Kaschonnick näkee ylitarkastajan verivihollisenaan, tämä kun järjesti hänelle 15 vuoden vankilatuomion.

Friedrichsenin tappouhkausten vakavuudesta ei ole epäilystäkään. Siksi kaikki Münchenin poliisivoimat on hälytetty valmiuteen. Harry Kleinkin ilmaisee suunnattoman huolensa siitä, että rakas ylitarkastaja suhtautuu vaaraan turhan huolettomasti. Mutta julkinen pelko ja piiloon rientäminen eivät kuulu Derrickin persoonaan, ei, ei ja vielä kerran ei.

Päätösjakso sukeltaa kiitettävän monisyisesti päähenkilönsä Derrickin persoonaan, vielä kerran ja oikein syvälle. Harry Klein saakin lausua minuutilla 44: "Näiden vuosien jälkeenkään en vielä tunne sinua."

Derrick lähtee murhauhan hälyttämänä kierrokselle: jututtamaan vankilassa istuvaa Friedrichseniä itseään, hänen perhettään ja ystäviään. Joka paikasta näyttää löytyvän sama rakastetun herra Friedrichsenin iso valokuva kehystettynä seinältä... Ja kaikilla tuntuu olevan varsin yksisyinen ja itsekäs moraali toimiaan ohjaamassa.

Derrick uhkaajansa perheenjäsenten seurassa:
wanharouva Becker ja isosilmä Merten. (Kuva: ZDF.) 

Friedrichesenin viehättävään perheeseen kuuluu joukko lempinäyttelijöitäni. Itse jylhänjulma wanharouva Maria Becker on Vera Kaschonnick, Derrickin uhkaajan äiti. Mannekiinina uraa luova Michaela Merten Andrea Kaschonnickina saa näytellä isoja silmiään tänään oikein isoina, kun Pierre Franckh valokuvailee häntä. Dirk Galuba puolestaan on veli Walter, joka on saanut perheen baarin johdettavakseen.

Friederichsenin hiukan epämääräisessä baarissa kohtaamme kaksi vanhaa ja hyvää tuttua. Muistamme Karl Lieffenin sivuroolin 262. Surunmurtamassa naapurissa. Nytkin hän saa olla tekemisissä tanssin kanssa valmentaessaan baarin tanssityttöjä. Günther Kaufmann vaikuttaa samassa baarissa jonkinlaisen yleismiehen vakanssilla.

Tapahtumien edetessä Eleonore Weisgerber (s. 1948) tekee itseään tykö poliisipsykologina, joka haluaa auttaa tapauksen tutkimuksissa. Derrick päättää viedä tämän ja Harry Kleinin uhkaajansa eroottiseen baariin iltaa viettämään.

Baarissa ylitarkastaja kohtaa uudelleen ilkeän ja ilkeästi nauravan wanhanrouvan. Tämä kutsuu Derrickin päiväkahville luokseen... Tänään wanharouva ei saa näytellä monisärmäistä persoonaa ja korkean poikkeusmoraalin kantajaa; hän on vain yksitotisen kaikkien sota kaikkia vastaan -filosofian sävytön julistaja, ikävä ja ilkeä ihminen. Itse asiassa hän osoittautuu loppuminuuteilla pahan ruumiillistumaksi. Moista intensiivistä latausta pahuudelle harva näyttelijä olisi osannut luoda wanhanrouvan lailla. Hän peittoaa kaikki Disneyn hyytävät äitipuolet mennen tullen.

Franjo Marincic hyppää viimeisellä kolmanneksella mukaan tarinaan. Hänellä on rooli syväkurkkuna, joka ilmestyy pimeältä sivukujalta kertomaan Derrickille tärkeitä seikkoja murhahankkeesta, lopulta myös palkkamurhaajan henkilöllisyyden.

Poliisipsykologin kiikkulaudalla (kohta 38 minuuttia) Derrick antaa näkemyksensä urastaan rikostutkijana: "Vuosikaudet elämäni on ollut ainaista työntekoa, taistelua rikollisia ja murhaajia vastaan. Mitä apua siitä on ollut? Ihmiset vain katsovat sivusta. He eivät lainkaan tajua, että katselevat omaa elämäänsä." Samaa teemaa hän käsittelee myöhemmässä juhlapuheessaan.

Läksiäisjuhlan tullen. (Kuva: ZDF.)

Itse juhlatilaisuus alkaa kaikista uhista huolimatta suunnitellusti kohdassa 46 minuuttia. Vankilassa viruvan Friedrichseninkin perhe ja ystävät on tietysti myös kutsuttu mukaan... Salikin on kerrassaan upea! Ehtiikö attentaatin tekijäksi pestattu murhamies väliin?

Ei ehdi - kaikki sujuu suunnitellusti.

"Ensimmäisellä sijalla on aina oma, henkilökohtainen etu", Derrick analysoi puhujapöntöstä ankarana nykyaikaa kuin rienatakseen uhkaajansa lähipiirin moraalia. Sivustakatsojista puhuessaan ylitarkastaja mahdollisesti tarkoittaa meitä televisionkatsojiakin... Puheen voi hyvin kuvitella olevan myös eräänlainen käsikirjoittaja Herbert Reineckerin henkinen testamentti.

Derrickin jäähyväispuhe juhlayleisön edessä on niin lyömätön, että sitä kannattaa varmaan kerrata oheiselta YouTubesta löytyvältä videolta. Samalla voi tarkistaa, ettei yksikään paikalle vaivutuneista, eturiveille parkkeeranneista, muihin saksalaisiin poliisarjoihin kuuluvista kuulijoista jäänyt bongaamatta. Tärkein noista kuulijoista varmaan on itse Kettu Leo Kress. 267. Pienessä, punaisessa luvussa rötöstellyt Pierre Sanoussi-Blisshän teki hetikohta jakson jälkeen parannuksen ja hyppäsi Kettu-jengiin, jotenka hänelläkin on itseoikeutettu istumapaikka lähellä Kressiä. Helmut Ringelmannilla (s. 1926), joka tuotti kaikki sarjan 281 jaksoa, on vuorosanaton rooli poliisipäällikkönä juhlasalissa, eturivissä.

Jakso etenee melko kaavamaisesti Derrickin haastatellessa henkilöä toisensa jälkeen, mikä kuitenkaan ei latista tunnelmaa eikä jännitystä, joka pysyy koko ajan korkeana. Pienin keinoin ja yksinkertaisuudessaan toimivin jännittein Jäähyväislahjasta kehkeytyy hieno finaali hienolle sarjalle. Lisäksi attentaattisuunnitelmaan liittyvät henkilöt ja Derrickin juhlapuheen aihe nivoutuvat loistavasti toisiinsa.

Loppukohtausta varten kannattaa varata nenäliina ulottuville, Harry Kleininkin olisi kannattanut. Ja Derrickin. Helen Schneiderin laulama "Hey Mr. Gentleman" taustamusiikkina Derrick etääntyy työtovereistaan iltaan.