280. Laukaus ääninauhalla

Mama Kaputtke (25:4, 1.5.1998) - Es. pe 17.12.2010 klo 13.10

Kuvagalleria

Nuori nainen ammutaan syrjäisellä tiellä. Surmalaukaukset tallentuvat sattumalta lähellä liikkuneen lintututkijan nauhalle. Derrick ryhtyy etsimään motiivia murhaan. (Yle.fi.)

Äiti Rikinkorjaaja ylitarkastajan
turvaisassa huomassa. (Kuva: ZDF.)

Laukaus ääninauhalla on kaikkien aikojen toiseksi viimeinen Derrick-jakso. Kantavana teemana on voimattomaksi osoittautuva äidinrakkaus.

Äidinrakkauden kantaja jaksossa on Sonja Sutterin (s. 1931) esittämä nimihenkilö, Mama Kaputtke (lapsenkielisesti suunnilleen 'rikkiäiti' tai 'äiti rikinkorjaaja'), joka lastensa pieniä ollessa aina korjasi näitten rikki menneet lelut tai rikki menneen elämän. Nyt asiat ovat toisin: "Enää en voi korjata mitään. Rikkiäiti on itse rikki."

Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Sutterin kuopus, 22-vuotias Elisabeth "Lissy" Kraus, löytyy metsätien reunasta ammuttuna. Lissyn viimeiset sanat ovat sattumalta arkistoituneet nauhalle. Nimittäin ihan jakson alkuminuuteilla tutustumme lintutieteen tutkimustapoihin, kun Isarin rannalla naisystävineen käveleskelevä Christian Koch törmää ornitologi Wolfram A. Guentheriin (s. 1929), joka purkittaa lintujen laulantaa nauhalle. Guenther esittelee laitteistoaan parille ja tulee sattumalta kohdistaneeksi huipputarkan apparaattinsa nuoren naisen viimeisiin, epätoivoisiin sanoihin ennen laukauksia: "Rukoilen teitä! Älkää tehkö sitä. Ei!"

Lintutieteilijän uusi äänitallenne:

kuoleva ilotipunen. (Kuva: ZDF.)

Salamyhkäiset sisarukset

Thomas ja Carolin. (Kuva: ZDF.)

Derrick ottaa yhteyttä vainajan kahteen sisarukseen: veljeen Thomas Schückeen (s. 1955) peräti yhdeksännessä Derrick-roolissaan ja siskoon Carolin Finkiin (s. 1966), joitten kanssa Lissy on asustanut hulppeassa müncheniläislokaalissa. Sisaruksilta Derrick saa selville, että pikkusisko on toiminut prostituoituna hotellin seuralaispalvelussa.

Juureva äiti Sutter sen sijaan joutuu suruviestin saatuaan matkustamaan maaseudulta baijerilaismetropoliin, samalla tavalla kuin Niskavuoren vanha emäntä Niskavuoren leivässä (elokuvaversio Niskavuoren Aarne) matkustaa Hämeen maaseudulta Helsinkiin panemaan lastensa asiat kuntoon. Sutterilta kuitenkin puuttuu niskavuorelaisen matriarkan valta ja voima palauttaa tasapaino lastensa elämään. Äidinrakkaus on menettänyt mahtiaan tultaessa vuoden 1998 Etelä-Saksaan.

Sutterille kolmen lapsen elämä ja elämäntyyli ovat muodostuneet suureksi salaisuudeksi. Lissy oli prostituoitu, oo-kei, mutta millä työllä kaksi muuta lasta rahoittavat kaiken maallisen hyvänsä?

Derrickille äiti Sutter kommentoi nauhalta kuulemiaan tyttärensä viimeisiä sanoja: "Kuulin hänen ensimmäisen ja viimeisen huutonsa. Millainen elämä niiden väliin jäi?" Lapset ovat liiaksi vieraantuneet äitinsä viisaasta, perusasioista nousevasta, yhteisöllisyyteen perustuvasta elämäntavasta, jonka tämä kiteyttää raamatullisin sanankääntein näin: "Olkoon puheenne 'on' tahi 'ei', sillä tavalla että 'on' on selvä eikä 'ei' jää käsittämättä."

Äiti Sutter osallistuu aktiivisesti Derrickin tutkimuksiin. Yhdessä he käyvät tutustumassa kolmeen Lissy-tyttären asiakkaaseen, jotka vähän Citizen Kanen tyyliin auttavat avaamaan sisarusten salaisuutta äidille ja ylitarkastajalle.

Aviopari Susanne Uhlen ja Wolf Roth.
Huomaa Rothin enemmän tai vähemmän
charmantti harmaantuminen. (Kuva: ZDF.)

Werner Siska-Schnitzer (kohta 23 minuuttia) on 60-vuotias leskimies, jolle Lissy antoi pari kertaa lohtua yksinäisyyteen. Henry van Lyck (35 minuuttia) puolestaan pitää tärkeänä, että vaimo ei saanut selville moraalisesti arveluttavaa suhdetta ilolintuun. Tärkeä rooli on kolmannella asiakkaalla Wolf Rothilla (kohta 31 minuuttia), jonka vaimoa Susanne Uhlenia tieto miehen uskottomuudesta vieläkin korpeaa.

Paljastuvaa totuutta ei Äiti Rikinkorjaajakaan pysty selvin päin nieleksimään.

Merkityksellinen ihminen Lissyn elämässä on ollut Volker Lechtenbrinkin esittämä surumielinen ravintolapianisti, todellinen ystävä. Pianisti tarjoaa Derrickille tiedonmurusia nuoresta naisesta kuitenkin säästeliäästi, pihtaavana syväkurkkuna. (Koko jakson jännitysmomenttihan murenisi, jos hän kertoisi kaiken oleelliseksi tietämänsä heti kättelyssä.) Hän antaa silti avaimen Lissyn kauppatavaraksi muuntuneen seksuaalisuuden vieraantuneisuuteen: "Hän oli viehättävä, neuvoton huora. Minun kanssani hän ei suostunut makaamaan, koska piti minusta." Günther Kaufmannilla on pieni rooli hotellin vastaanottovirkailijana.

Laukaus ääninauhalla tuo esiin luontevasti ja syvällisesti monia teemoja: materialistinen elämäntapa, seksin esineellistyminen, lasten erkaantuminen äidistään. Sen sijaan yksinäisyyden ja pelon käsittelyjä pidän melkoisen Derrick-kliseisinä, kuluneina. Jakso on Derrick-entusiastien suosiossa, ei suotta, joskaan juonenkulun tasolla en näkisi sen yltävän ihan yhtä korkealle kuin teemojensa käsittelyssä.

Tämän YouTubesta löytyvän videon avulla voi vielä uudelleen nauttia jakson atmosfääristä ja samalla ottaa rouva Sutterilta mallia tavasta, jolla asioida Münchenin rikospoliisin ylitarkastajan kanssa.

279. Miljoonalunnaat

Herr Kordes braucht eine Million (25:3, 17.4.1998) - Es. to 9.12.2010 klo 13.20

Kuvagalleria

Liikemiehen tytär on kidnapattu ja hänestä vaaditaan miljoonan lunnaita. Liikemies suostuu maksamaan, mutta Derrick ja Klein lähtevät virittelemään kiristäjälle ansaa. (Yle.fi.)

Miljoonalunnaat alkaa idyllisillä kuvilla Kordesien varakkaasta kotikartanosta, jossa perheen tytär Johanna Klante valmistautuu taidehistorian tenttiin, lakia opiskeleva poika Leopold kannustaa siskoaan, isä Lambert Hamel on lähdössä töihin luotsaamaansa perheyritykseen ja... itse wanharouva  Maria Becker on hurjan sydämellisenä isoäitinä perheen viisas ja kaikkinäkevä dynamo. Inge Schulzilla on pikkurooli perheen taloudenhoitajattarena Paulana.

Herra Hamel (oik.)

tarvitsee miljoonan.

Liikeneuvottelussa Hamelille selviää, että pankilta ei enää heru lisäluottoa; herra Hamel tarvitsee siis miljoonan. Mistä rahat? Synkästi hän katsoo isänsä ja isoisänsä valokuvia firman seinällä (yhdennäköisyys miespolvien välillä pistää silmään, varmaan ihan tarkoituksella): minäkö ajan isoisäni perustaman yrityksen konkurssiin? Hamelin mietteliäs ja alakuloinen kertojanääni leimaa alun kerrontaa vanhanaikaisella charmilla.

Siis mistä rahat? Kuvalehdessä paistatteleva liikemies Heimeran taitaa olla varoissaan... Ja hänellä on tytär Charlotte (Melanie Bianca Jung, s. 1972), jonka voisi...

... kidnapata. Tuumasta toimeen. Hamel kätkee tainnuttamansa tyttären syrjäiseen varastorakennukseen ja soittaa vaimennetulla ja epäselvällä äänellä tytön isälle: miljoona D-markkaa. Heimeranin vaimo Christiane Hammacher (s. 1939) viimeisessä yhdestätoista roolistaan on yhtä äimistynyt kuin miehensä. Hamelin amatöörimäinen kömpelöys rikollisena tuo tapahtumiin lisäkiehtovuutta.

Lunnasrahat on määrä luovuttaa Münchenin päärautatieasemalla asiakirjasalkussa. Liikemies Heimeranin avuksi hälyttämä Derrick Harryineen tarkkailee, kun Hamel tarttuu laukkuun. Derrickin pysäytettyä kiristäjän tämä kertoo ottaneensa yksinään jätetyn laukun vain toimittaakseen sen löytötavaratoimistoon. - Tässä vaiheessa katsoja huomaa epävarman rikollisen Hamelin muuttuneen sulavan itsevarmaksi ja pelkäämättömäksi.

Derrick pui tilannetta herra Heimeranin kanssa poliisiasemalla. Ehkä Hamel sittenkin on kaiken takana ja löytötavaratoimistoselitys on vain nerokas keksintö selustan turvaksi.

Syyllinen vai syytön? Charlotte-tytär täytyy joka tapauksessa saada pelastetuksi. Derrick keksii psykologiaan vahvasti nojaavan juonen ja saa kidnapatun vanhemmatkin onneksi yhtymään siihen. Ensin siis vapautetaan Hamel, joka suunnasta virtaavin vuolain anteeksipyynnöin. Ja rahasalkkukin saa suunnitelmassa uuden tehtävän.

Miljoonalunnaat on kolmanneksi viimeinen Derrick. Alkavatko Derrickin ja Harryn välit rakoilla loppusuoralla, pahastikin? Muistamme, miten jo Palkkamurhaajan tyttäressä ylitarkastajalla oli vaikeuksia kestää apulaisensa yllättävää passiivisuutta lopun kahvipöytäkohtauksessa. Tällä kerralla Derrick käyttäytyy epäsosiaalisesti. Parasta raportoida kamarilla käyty huolestusta herättävä sananvaihto kohdasta 42 minuuttia sellaisenaan:

Derrick (siemaistuaan kahvia kukin koristellusta mukista): Yäk! Hyi helkkari.

Klein (asiallisesti): Ei maistu vai? Arvasin sen.

Derrick (purnaamista jatkaen): Kamala mukikin.

Klein: Lämmitin vanhaa.

Derrick (katkerana mouruten): Sinun kahvisi on kaupungin kamalinta.

(Klein elehtii kuin murkkuikäisen vanhempi epätoivon rajalla.)

Jaksossa joukko yksityiskohtia herättää kysymyksiä: kidnapatun Charlotten vanhemmat eivät vaikuta missään vaiheessa äärimmäisen huolestuneilta, mitä kyllä voisi pitää oletettavana. Ikävänä pidän myös joittenkin mahdollisuuksien hyödyntämättömyyttä: alussa kuvataan äärimmäisen kiehtovasti Hamelin kotikutoinen kidnappausoperaatio, mutta sitten liikemies muuttuu roolinsa ammattimaisen virheettömästi hoitavaksi koneeksi. Eikö hän esimerkiksi käy kertaakaan ruokkimassa tyttöä varastossa, vaikka poliisiseurannan uhallakin?

Loppuratkaisussa Hamelin kahdella lapsella on merkittävä rooli, kun liikemies lähettää heidät toimittamaan erästä asiaansa. "Oman maailmani ääreen", kuten hän toteaa äidilleen. Viimeisessä kohtauksessa Hamel lopulta saa kohdata ajattelemattoman rikoksensa seuraukset miltei silmästä silmään. Hän on vihdoin valmis lähtemään Derrickin kanssa.

Derrick-kotisivunpitäjä Tian1806 on rankannut jakson 1990-luvun parhaaksi Derrick-jaksoksi. Ei valinta varmaan hakoteille osunut ole; riippuu sitä mitä katsomisessa painottaa. Jakso alkaa jännittävästi ja vetäväkerrontaisesti, mutta jälkipuolisko ei mielestäni ihan jaksa vetää samalla intensiteetillä, vaikka Hamelin maailman taas kerran keikauttava puhelu liikemies Heimeranilta hyvin tehokas käänne onkin.

• Myös paavi Johannes Paavali II oli Derrick-fani - 13 valokuvaksi tiivistetty historiikki Derrickin urasta ZDF:n kotisivuilla (saksankielinen tekstitys).

(Ennakko: 278. Anna Lakowski)

Jakso on liian raaka (K13) esitettäväksi normaalilla ohjelmapaikallaan TV2:n iltapäivässä, joten sen ulostulo siirtyy tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuuteen.

Anna Lakowski (25:2, 6.3.1998) - Es. ?
Kuvagalleria
Siivooja Anna Lakowski joutuu työpaikallaan selkkaukseen naamioituneiden miesten kanssa. Myöhemmin Anna löytää työnantajansa murhattuna. (Yle.fi.)

Rouva Lakowski ylitarkastajan ja
poliisipsykologin tentattavana. (Kuva: ZDF.)

Münchenin Länsipuiston (Westpark)
pagodilla on oma roolinsa jaksossa.

Derricks großer Freundin kattava esittely jaksosta Derrick - rikossarja -blogissa

     
Nimiroolissa Anna Lakowskina tänään esiintyvä Heidelinde Weis (s. 1940) on Derrick-konkari. Hänen kolme jaksoa kattavaa ja kolmelle eri vuosikymmenelle siroteltua uraansa voimme kerrata tämän YouTubesta löytyvän koosteen suosiollisella avustuksella.

Weis on ammatiltaan siivooja. Eräänä päivänä hänen puunatessaan erään herra Lauwerkin toimistoa kaksi naamioitunutta tunkeutujaa yllättää hänet. He kolkkaavat naisen, mutta tämä onnistuu sitä ennen vetämään naamion toisen hyökkääjän kasvoilta ja näkemään tämän kasvot.

Toivuttuaan päällekäynnistä Weis löytää työnantajansa toimistosta puukotettuna.

Murhaa selvittämään tulleen Derrickin pettymykseksi järkyttynyt Weis ei pysty muistamaan tunkeutujan kasvoja, vaikka näki ne selvästi. Ylitarkastaja pelkää silti, että siivooja ainoana todistajana on hengenvaarassa, ja ottaa tämän erityissuojelukseensa.

Weis on jakson poikkeusyksilö: hän on elänyt eristäytyneenä omaan yksityiseen maailmaansa. Derrick onnistuu nyt houkuttelemaan hänet pois eristyksistään. Apunaan hänellä tässä projektissa on poliisipsykologimme Sophie Lauer.

Tutkimusten edetessä Derrick vie siivoojan myös tutustumaan kapakkiin, jossa pörrää ainakin kuorma-autolastillinen paljasta naispintaa. Pidän lukemieni keskustelusivukommenttien perusteella mahdollisena, että kohtaukseen on yliannosteltu rintoja jopa jaksoa 259. Tyttö kuunvalossa överimmin. Kapakissa kohtaamme myös Pierre Franckhin, Klaus Höhnen (1927 - 2006) ja Raphael Wilczekin.

Jaksossa törmäämme lisäksi Gabriele Dossiin rouva Lauerina, joka on mahdollisesti Sophie-psykologin rakas äityli, ja Iris Junikiin merkittävässä Nanan roolissa. Musiikkimaailma on laaja ja ulottuu myös päivän hitteihin, kuten Bellinin Samba de Janeiroon.

Derrick-kotisivunpitäjä Tian1806 on rankannut jakson 1990-luvun toiseksi parhaaksi Derrick-jaksoksi.

277. Palkkamurhaajan tytär

Die Tochter des Mörders (25:1, 23.1.1998) - Es. pe 3.12.2010 klo 13.10

Kuvagalleria

Palkkamurhaaja jää kiinni suoritettuaan mafian antaman tehtävän. Hän pääsee poliisilta pakoon, mutta joutuu jättämään tyttärensä. Derrick piilottaa tytön ja ei aikaakaan, kun Derrick saa varoituksen. (Yle.fi.)

Christian Kohlund (s. 1950) on tuttu Vuoristosairaalasta, josta muistamme hänet Christan kollegana ja kiellettynä rakkautena. Tänään hän päättää Derrick-uransa kylmäverisenä palkkamurhaaja Johannes Dohnana.

Werner Schnitzer ja Gundi Ellert 

pyörittävät italialaisravintelia. (Kuva: ZDF.)

Hurja palkkamurhaaja

Christian Kohlund. (Kuva: ZDF.)

Palkkamurhaaja Kohlundin uhriksi joutuu italialaisravintolaa isännöivä Werner Schnitzer, joka pian kuolemansa jälkeen ansioituu rikospoliisina Siska-sarjan 91 episodissa. Kaivattua italialaisuutta ravintolaan tuo Schnitzerin vaimo Gundi Ellert (s. 1951) italialaisella syntyperällään.

Alkutilanne on vähän samanlainen kuin eilen nähdyssä jaksossa Laulujen aatelia: rikolliset painostavat ravintoloitsijalta suojelurahaa. Vaan Schnitzerpä pysyy vahvana, kohtalokkain seurauksin: kun uhkaukset eivät tehoa, joutuu ase lopulta laulamaan.

Keikka menee vähän mönkään, sillä pakeneva Kohlund tunnistetaan. Niinpä palkkamurhaaja ryntää kotiin pakkaamaan passin ja hammasharjan ja samalla hyvästelemässä avovaimonsa Jeannine Burchin ja 17-vuotiaan tyttärensä Veran (Theresa Scholze, s. 1980).

Tästä Verasta... Mitä muuta voisi olla tuloksena lapsuudesta palkkamurhaajan tyttärenä kuin derrickläinen poikkeusyksilöys? Vera ei suostu sanomaan juuri sanaakaan, inhoamansa Burchin läsnä ollessa ei puoltakaan sanaa. Hän vain odottaa isiä takaisin.

Derrick huolestuu orpoisen oloisesta Verasta, joka jää asuntoon yksin yötä vasten, kun Burchkin lähtee lätkimään. Niinpä ylitarkastaja palaa jututtamaan tyttöä. "Puhun sinusta ystävälleni ja saat tavata hänet", hän lausuu ja hymyilee samalla pirullisesti tyyliin, joka sopisi mielestäni paremmin johonkin b-luokan kauhuelokuvaan. Katsojassa tietenkin herää välitön järkytysreaktio - ei kaa taas poliisipsykologi Sophie Laueria, vaikka hänestä ei mainittu ennakkotiedoissa halaistua sanaa!

Onneksi käsikirjoittaja Reinecker varjeli meidät Sophie-psykologilta tänään. Toisaalta kohta katsoja joutuu todistamaan, millaista menoa yksin kotiin jäänyt Vera pitää, ja alkaa paradoksaalisesti sittenkin kaivata psykologi Lauerin ammatillista läsnäoloa.

Tuoreen yksinhuoltajaisän

välillä kinkkistä arkea. (Kuva: ZDF.)

Tyttöhän on ihan hunningolla, Derrick äkkää, jotenka hän kääri hihansa, sylkäisee kouriinsa ja ryhtyy tytön yyhooksi. Ensin hän keittää tälle kahvia, vaikka katsoja tällä kerralla ei valitettavasti saakaan todistaan,  millä tavalla charmantti herrasmies Derrick taittelee suodatinpaperin keittimeen, ja pakkaa sitten tämän vaatteet, jotta tyttö voi muuttaa ylitarkastajan hyvän ystävän, isossa talossa asuvan Jutta Kammannin luo.

Nyt katsoja pettyy - näinkö lyhyeksi ikuisen poikamiehen Stephanin isyys jäi?

Onneksi jäi. Vera nimittäin panee paikat sileiksi Kammannin hienossa talossakin alta aikayksikön. Miten olisi käynyt kaikille ylitarkastajan kamarimusiikkilevyille? Ja miten ylitarkastaja olisi kestänyt tytön möykkämusan? Silti Derrick tekee minuutilla 39 jotain ihan käsittämätöntä: hän tarjoaa holhousviranomaisille tytön holhoojaksi itseään. Miksi?

Palkkamurhaajan tytär käsittelee kahta luontoa, jotka taistelevat Derrickin sielussa: toisaalta inhimillisenä ihmisenä hän haluaa vain tytön parasta, toisaalta poliisina hän haluaa saada murhaajaisän satimeen tyttöä välineenä käyttäen. Derrick haluaa olla sekä hyvä ihminen että hyvä poliisi. Ihmisenä hän siksi ei sulje sydäntään tasapainottomalta lapselta. "Ei kuulu minulle", ei ole ylitarkastajan tunnuslause. Polisiinakin hän onnistuu, kun tytärtään kaipaava Kohlund saadaan miltei odotetulla tavalla pyydykseen. (Joku voisi kysyä, miksi poliisia pakenevalla kylmäverisellä palkkamurhaajalla on niin suuri tarve saada tyttärensä heti lähelleen.)

"Ei kuulu minulle" on sen sijaan kaikkien niitten välinpitämättömien ihmisten tunnuslause, jotka eivät paljasta tutkijoille havaintojaan etsintäkuulutetun Kohlundin liikkeistä. Heihin kuuluu muiden muassa musta ravintoloitsija Günther Kaufmann (s. 1947), tuttu Rainer Werner Fassbinder -filmografiasta ja tulevasta jaksosta 280. Laukaus ääninauhalla. Onneksi Kaufmannilla on pieni lapsenlapsi, jonka olemassaolo vähän herättelee häntä pois välinpitämättömyydestä.

Jaksossa on Franjo Marincicilla pieni rooli loppuminuuttien mafiakihona ja Mario Marincicilla vielä pienempi rooli.

Palkkamurhaajan tyttäressä saamme todistaa Derrickiä kaikkein sympaattisimmillaan ja empaattisimmillaan. Keskiössä on tänään ihminen Derrick. Rakastavasti hän tutustuu Veraan ja tämän sisäiseen maailmaan muun muassa kouluaineiden avulla. Jakso jättää kuitenkin ainakin minuun hieman ristiriitaisen vaikutelman, ei vähiten päätösminuuttien puoliksi kaoottisen farssikehitelmän vuoksi.

Loppusuoralla Derrick on näemmä ottanut huumorin tietoiseksi linjakseen. Pyöräilijä, joka kiukuttelee portieerille kadonneesta polkupyörästään (pyöräilyharrastukseen tykästynyt Verako sen lie vohkinut alleen?), tuo mieleen Tintin originellit temperamenttipakkaukset, kuten kapteeni Haddockin.

Pyöräilijä (raivoten tiskillä): "Penteleen pentele! Kielsitte tuomasta pyörää tänne, ja nyt se on hävinnyt ulkoa. Kuka sen korvaa?" 

Derrick (palkkamurhaaja Kohlundin kauluksista hereten): "Minä."

Inhimillisyyttä ja inhimillistä vastuuta korostava jakso päättyy osuvasti kuvaan, jossa nuori Vera on aivan ilmeisesti ottanut ylitarkastajan rakkaaksi isähahmokseen.

(Ennakko: 276. Pornochio)

Jakso on liian raaka (K13) esitettäväksi normaalilla ohjelmapaikallaan TV2:n iltapäivässä, joten sen ulostulo siirtyy tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuuteen.

Pornocchio (24:10, 12.12.1997) - Es. ?

Kuvagalleria

Kun Derrick saapuu Gitta ja Richie Manzerin luo, he olivat osanneet odottaa vierailua. Puhuessaan puhelimessa pornotähden kanssa Richie Manzer kuuli laukauksia jonka jälkeen puhelu katkesi. (Yle.fi.)

Dirk Galuba (oik.) ja vaimo

Michaela Merten. (Kuva: ZDF.)

Derrick, Harry avecinaan, kyläilemässä

Michaelalla ja Dirkillä. (Kuva: ZDF.)

Dirk Galuba ja Michaela Merten ovat onnellisesti naimisissa keskenään. He ovat rikkaita ja omistavat menestyksellisen pornoelokuvastudion. Lisäksi heillä on mukava alivuokralainen, Tobias Hoesl (s. 1961) viimeisessä Derrick-roolissaan. Ammatiltaan alivuokralainen on pornonäyttelijä, joka työskentelee Galuban studiossa. Hän käyttää taiteilijanimeä Pornocchio.

Eräänä kauniina päivänä istuessaan autossaan Hoesl päättää napata nokialaisensa kouraansa ja pirauttaa pomolleen Galuballe. Puhelu päättyy oudosti, sillä pornotuottaja kuulee ensin laukauksia ja sitten yhteys katkeaa kokonaan.


Pornostudiolla on tunnelmaa.

Puhelun järkyttämät Galuba ja Mertens osaavat odottaa ikäviä uutisia, kun Derrick Harryineen ilmestyy heidän kotiovelleen yllätysvierailulle. Hoesl on ammuttu kuoliaaksi! Ylitarkastajan mielestä teko muistuttaa lähinnä teloitusta. Galuba ja Mertens eivät kuitenkaan osaa nimetä ketään, joka haluaisi mitään pahaa heidän kultaiselle alivuokralaiselleen.

Murhatutkimukset vievät muun muassa pornostudiolle, jossa Pierre Franckh saa tekotaiteellisena ohjaajana käskyttää niukkaverhoisia näyttelijöitään. Tapahtumien tiimellyksessä myös pornotuottaja Galuba menettää henkensä.

Juonivyyhteeseen näyttää pahasti sekaantuneen von Landiniuksen perhe. Ernst Jacobi (s. 1933) esittää kostonhimon riivaamaa pappa-von Landiniusta. Johanna Klanten (s. 1976) näyttelemä Anna-tytär on nätti kuin sika pienenä. Mikä oli tytön suhde menehtyneeseen pornonäyttelijään?

Sana pornocchio/pornochio/pornokkio viittaa Carlo Collodin tunnettuun lastenromaaniin vuodelta 1881 ja voi tarkoittaa monia asioita: esimerkiksi marionettia, jonka sukuelin kasvaa aina sen valehdellessa, tai henkilöä, joka liioittelee erotiikan maailmassa tavoittamiaan saavutuksia.

(Jaksolla on Saksassa vaihtoehtoinen nimi Zerbrochene Geige ('särkynyt viulu'). Nimi viitannee jakson runsaaseen psykologiseen sisältöön, jota syvennetään mm. takaumissa. Ehkä Ylessä olisi kannattanut harkita tuota samaa nimeä Särkynyt viulu, varsinainen otsikko kun saattaa nostaa valppaampien piirien karvat pystyyn.)



275. Laulujen aatelia

Das erste aller Lieder (24:9, 7.11.1997) - Es. to 2.12.2010 klo 13.15

Kuvagalleria

Derrick epäilee Bernhard Strobelin tarinaa siitä, miten hän löysi veljensä ruumiin. Eikö hän ollut tietoinen veljensä huumeriippuvuudesta? (Yle.fi.)

Tätä torstaita joka-anoppi on odottanut kieli kammattuna takuulla jo monta viikkoa. Toivevävy Philipp Moog näet astuu jälleen lauteille, tällä kerralla Bernhard Strobelina, joka kertoo löytäneensä veljensä Sebastian Fischerin (s. 1966) kalmon öiseltä kadulta. Joka-anopin riemuun kuitenkin sekoittuu suru ja haikeus, sillä Moog laulaa jaksossa Derrick-joutsenlaulunsa.
 
Aivan aluksi teemme tutustumiskäynnin Klaus Hermin (s. 1925; viimeinen 13 Derrick-roolista) pitämään baariin, jota hän isännöi apunaan poikansa Till Toft (s. 1962). Hiljaista on, ilmoja pitelee.

Klaus Herm baarimikkoilee.
(Kuva: ZDF.)

Huumediilerit Raphael (vas.) ja Franjo hyvin 

ansaitulla virkistäytymistauolla. (Kuva: ZDF.)

On kapakissa sentään kaksi asiakasta: huumekauppiaat Franjo Marincic ja Raphael Wilczek. Aikansa istuskeltuaan ja juomiaan hemingwaylaisessa yhteisymmärryksessä nautiskeltuaan he osoittavat tehokkuutensa kauppamiehinä: Hermin ja pojan baari värvätään alta aikayksikön huumeidenjakelupisteeksi. Vähän lisätienestejä hiljaiselle paikalle, tai alkaa palaa ja tarvitaan palokuntaa.

Hermin ja pojan ensimmäinen asiakas on Fischer – itse Moogin velipoika siis! – , joka noukkii heroiiniannoksensa tiskiltä ja menee kapakin vessaan kuolemaan. Herm ja poika eivät halua poliisia heti kättelyssä riesoikseen, joten he ajavat ruumiin autokyydillä tämän omaan kotiin.

Perillä pappa-Strobel Stefan Wigger, Moog-Strobel ja sisko-Strobel ottavat ruumiin haltuunsa ja päättävät lavastaa toisenlaisen tarinan, jotta Herm ja poika saavat kätensä pestyksi jutusta. Paha juttu vain, että Derrick ei ota tarinaa uskoakseen.

Philip Moog lämmittelee käsiään
sisko-Strobel seuranaan. (Kuva: ZDF.)

Vasta ulkomailta palannut Moog järkyttyy pahasti tiedosta, että veli oli ajautunut sillä välin narkomanian syövereihin. Hän alkaa omatoimisesti selvittää tämän kuolemaa. Selvittelyjen myötä hän tutustuu myös Iris Junikin (1968 - 2009) esittämään nuoreen huumeriippuvaiseen Susanneen. Hän tuntee myötätuntoa velivainajan kohtalonsisarta kohtaan ja kutsuu hänet Strobelien perheeseen perheenjäseneksi. Suhde auttajan ja autetun välillä muun muassa tekee Moogista hetkellisen huumevälittäjän.

Välissä tapahtuu murhakin, kun kauppamatkustajapari Marincic ja Wilczek ammutaan kesken rauhallisen kadulla pasteerauksen. Kuka on veriteon tekijä?

Jakso tarjoaa pikantteja välähdyksiä rikospoliisin ja kapakoitsijan arkeen. Ensin minuutilla 41 Derrick lounastaa Harryineen nakkimakkaroiden äärellä. (Ehkä lisäkiusaksi joka-anopeille, jotka ovat kokeneet juuri viisi minuuttia sitten jotain unohtumatonta, ääretöntä, taivaallista.) Minuutilla 50 Herm puolestaan vetäytyy salaperäisen näköisenä baarinsa naisasiakkaille suunnattuun vessaan.

Derrickin poikkeusyksilöiden kirjoon tuo jakson myötä tervetulleen lisänsä mystinen huilunsoittaja Kokopelli (Georg Preuße, s. 1950), joka harjoittaa melankolista viisautta ja on aina sivustakatsojana seuraamassa, kun jotain tapahtuu. Hänen olemuksensa tuo mieleen Sergio Leonen jotkut lyyrisimmät hahmot. Kokopellin ansiosta jakso saa pahaenteisen runollisen kosketuksen. Moogilta tosin menee hermot minuutilla 33, kun hän ei ymmärrä elämänmystikon pohjatonta syvällisyyttä. Onneksi kohtaamisesta kuitenkin jää toivevävylle tartunta haurasta lyyrisyydentajua.

Monitaito ylitarkastaja ohjaajana.

Ylitarkastaja Derrick on ohjannut Laulujen aatelia itse, viimeisenä yhdestätoista ohjauksestaan. Odotin jaksoa erityisen kiinnostuneena, sillä Derrick-entusiasti Tian1806 on suonut sille matalimman mahdollisen luokituksen rankingissaan: vain yksi vaivainen derrick-piste.

Oma mielipiteeni on melko lailla päinvastainen. Jakso alkaa mielestäni vetävästi ja jatkuu siihen malliin että lopputeksteihin asti edetään kiitettävän sujuvasti. Maneereihin ei sorruta. Poikkeusyksilöt, poikkeussuhteet ja poikkeustilat nivoutuvat luontevasti toisiinsa ja muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden, ja huilunsoittaja Kokopelli levittää runollisen varjeluksen koko jakson ylle. Tämä jakso on mielestäni miltei Derrickien aatelia.

PS. Minuutilla 36 Laulujen aatelia tarjoaa kaikille joka-anopeille värisyttävän eroottisen yllätyksen. Njammi-njammi.

274. Erehdyksenä murha

Der Mord, der ein Irrtum war (24:8, 17.10.1997) - Es. to 25.11.2010
Kuvagalleria
Rouva Beck löytää miehensä ammuttuna olohuoneen lattialta. Derrickin saavuttua paikalle rouva pystyy heti nimeämään epäillyn. Voiko tapauksella olla mitään yhteistä nuoren opiskelijan kohtalon kanssa? (Yle.fi.)

Rouva Anneliese Beck (Angela Hobrig, s. 1964) palaa pahaa aavistamatta ostoksilta ja löytää miehensä luoti rinnassa olohuoneen lattialta. Kun Derrick saapuu paikalle ja kysyy "Mitä tapahtui?", rouva Beck ohjaa hänet hetimiten seurustelemaan Waldhausien perhettä, jolla oli kana kynimättä hampaankolossa herra Beckin kanssa.

Friedrich von Thunin (s. 1942) tunnemme Suomessa paremmin vuosien 1998 - 2004 professori Capellarina, mutta tänään hän saa olla taatto Waldhaus. Vaimoa Erikaa esittää Gila von Weitershausen (s. 1944).

Avioliitosta on hedelmänä tytär Katja Woywood, joka on omaksunut kulkupelikseen pyörätuolin sitten viime näkemän. Istunut siinä kuulemma viimeiset viisi vuotta... Hänkö muka on riistänyt hengen rouva Beckin ainoalta mieheltä? Ainakin hän on uhannut niin onnettomuudesta asti, jossa rattijuoppo herra Beck vammautti hänet.

Äveriäässä kodissa seinät on päällystetty tyttärestä otetuilla, lavastetuilla mallikuvilla, ettei varmasti unohtuisi, millaisen elämän Woywood on menettänyt. Tunnelmat talossa ovat varsin traagiset edelleen; ei ihme, vaikka kostolla olisi herkuteltu perhepiirissä kokopäivätoimisesti, kahdessa vuorossa koko herra Beckin rattijuoppotuomion ajan. Katsojan epäilyksiä yritetään kasata myös tyttären ylihuolehtivaisen autonkuljettajan (Veit Stübner, s. 1954) ylle. Taloudenhoitajattarena hääräilee Inge Schulz.

Derrick ja Woywood alkavat seurustella. Tosin ailahtelevaisen pyörätuolipotilaan osalta suhde vaikuttaa joltain lapselliselta viha-rakkaussuhteelta. Ylitarkastaja jopa paljastaa tytölle tärkeän elämänohjeensa: "Tee mahdollisimman vähän virheitä." Ja minuutilla 27 Woywood tunnustaa olevansa herra Beckin murhan takana, tavalla tai toisella... "Ottakaa selvää, miten."

Erehdyksenä murha keskittyy täysin psykologiaan ja samalla viljelee sarjan kliseitä. Derrick esimerkiksi tutusti vierailee keskustelemassa valokuvausstudiossa, jossa Woywood lavastettiin tervejäseniseksi kaksi vuotta aiemmin. Klaustrofobinen poikkeustunnelmakaan invalidiperheessä ei saa erityisen voimakasta ilmaisua.

Odotin jaksolta enemmän. Derrick analysoi nuorta naisseuralaistaan oivaltavasti mutta kovin rutinoituneesti. Kypsymättömän uhmakkaasta pyörätuolipotilaasta on vaikea pitää. Jaksossa ei tapahdu erityisen paljon, ei varsinkaan erityisiä, kunnes...

Viimeisellä neljänneksellä Woywoodin muistoista kaivautuu esiin jotain uutta ja ainutlaatuista: vankilasta vapautunut herra Beck on syyllisyydentuntoineen ottanut yhteyttä uhriinsa. Yhteinen tragedia yhdistää näitä kahta oudolla tavalla, sillä kummallakin on oma pyörätuolinsa sielussaan, ja he löytävät toisensa. Suudelma rikkojan ja rikotun välillä on avain uuteen maailmaan. Muistoissa Woywood kykenee jälleen kävelemään, juoksemaan, lentämään - Love Story à la Woywood ja herra Beck, tosin ehkä vähän enemmän rujosti kuin runollisesti. (Tässä vaiheessa jakso on jo siirtynyt arkirealismista kauas sielun surrealistisiin sfääreihin.)

Ja murha olikin tietämättömyydessä tehty erehdys, jotain jota vammauttajansa uudella tasolla kohdannut Woywood vähiten toivoi.

Ennakko: Derrickeristin adventti

Adventti taitaa alkaa virallisesti ensimmäisestä adventtisunnuntaista 28. marraskuuta, mutta derrickeristin adventti ottaa ennakkoa jo kolme päivää aiemmin. Silloin TV2 lähettää jakson Erehdyksenä murha, joka on saksalaisen Derrick-kotisivunpitäjän Tian1806:n mukaan yksi 1990-luvun parhaista jaksoista, mutta tästä rankingista myöhemmin lisää.

Enää viimeiset kahdeksan Derrickiä vuosilta 1997 - 98 jäljellä. Derrickeristin adventti koostuu tosin ainoastaan viidestä jaksosta 25.11. - 17.12., sillä ihan joka torstai ja perjantai sarja ei mahdu TV2:n ohjelmakartalle. Saammepa kokea pehmeää laskua aikaan jälkeen Derrickin.

Myös sarjan esitysjärjestys on muuttunut. K13-merkityt Pornochio ja Anna Lakowski eivät sovi iltapäiväaikaan televisiota katsoville silmille, joten TV2 pudotti ne välistä pois (ks. aiemman ennakkosivun kommentit). Toivottavasti jaksot kuitenkin nähdään myöhäisemmällä esitysajalla heti pyhien mentyä. Muuten meille jäisi joulun jälkeen enää päätösjakso Jäähyväislahja.

Joulutauko venähtää tänä vuonna täsmälleen kolmen viikon pituiseksi.

Esitysajankohdat

274. Erehdyksenä murha (*****) - to 25.11.2010 klo 13.15

275. Laulujen aatelia (*) - to 2.12.2010 klo 13.15

276. Pornochio (******) - ?

277. Palkkamurhaajan tytär (****) - pe 3.12.2010 klo 13.10

278. Anna Lakowski (******) - ?

279. Miljoonalunnaat (******) - to 9.12.2010 klo 13.20

280. Laukaus ääninauhalla (*****) - pe 17.12.2010 klo 13.10

281. Jäähyväislahja (***) - pe 7.1.2011 klo 13.10

Viimeisen jakson kuvausten yhteydessä. (Kuva: Der Derrick-Fanclub.)

Rankingeja

Jaksonimien yhteydestä löytyvä tähditys on peräisin mainitun Tian1806:n jaksoesittelyistä (hän käyttää skaalaa 1 - 6 derrickiä). Jännityksellä odotan erityisesti jaksoa 275. Laulujen aatelia, jolle hän suo vain yhden ainoan derrickin. Liekö hän ollut yhtä kitsas ainoankaan muun jakson suhteen?

Tosin oma arviointikriteeristöni taitaa olla varsin toisenlainen kuin Tian1806:n. Ihmettelen erityisesti esimerkiksi niitä vain kolmea derrickiä, jotka hän on antanut humoristisen viistolle jaksolle 273. Kappalaisen yöt, puhumattakaan 275. Laulujen aatelia minimitähdityksestä.

Tian1806 on asettanut jaksot myös ranking-järjestykseen. Kahdeksaan jäljellä olevaan jaksoon sisältyy peräti neljä 1990-luvun kymmenestä parhaasta Derrickistä, muun muassa vuosikymmenen kahden kärki, jos Tian1806:een on uskominen:

1./10: 279. Miljoonalunnaat - to 9.12.2010

2./10: 278. Anna Lakowski - ?

6./10: 276. Pornocchio - ?

8./10: 274. Erehdyksenä murha - to 25.11.2010

273. Kappalaisen yöt

Die Nächte des Kaplans (24:7, 25.7.1997) - Es. pe 19.11.2010

Kuvagalleria

Derrick tapaa itsemurhapaikalla vanhan tutun. Kappalainen Laux tuntuu antavan elämään väsyneille lohtua kellon ympäri. Mitä hän mahtaa tietää tapahtuneesta? (Yle.fi.)

"Soittakaa, itsemurhaajat!" "Odotan puhelimen ääressä vaikka koko yön." Derrickkin soittaa pari kertaa, ensimmäisen kerran jakson minuutilla 8.

Michael Maertens (s. 1963) esittää kappalainen Bernhard Lauxia yhdessä harvoista Derrick-rooleistaan. Hän on ylitsepursuavan auttamishaluinen samarialainen, vapaaehtoinen pekkasauri 24/7, joka ilmoittaa lehdessä, että hädässä kärvistelevä saa ottaa häneen yhteyttä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.

Itsemurhan ideoinut 18-vuotias tyttö soittaakin kappalaiselle heti alkutekstien päätyttyä kesken tämän kauneimpien unien. Pappismies rientää nuorilla kintuillaan avuksi rautatieasemalle, mutta tyttö on jo ehtinyt toteuttaa suunnitelmansa. Siellä kappalainen ja Derrick myös tutustuvat ja aloittavat seurustelunsa.

Gaby Herbst (s. 1948) esiintyy yhdeksännessä ja viimeisessä Derrickissään kappalaisen, tuon touhottavan idealistin, äitinä. Miksi hänellä silti ei ole ainoatakaan harmaata hiusta?

Tapahtuu toinen itsemurha: herra Gropius ampuu itsensä kesken kappalaiselle suunnatun puhelun. Kappalainen ja Derrick saavat mainion verukkeen jatkaa seurusteluaan. Ylitarkastaja äkkää kuitenkin nopeasti itsetuhon lavastetuksi, eli tämäkin jakso kruunautuu ehdalla murhalla. Ei tarvitse pelkkien itsemurhien kanssa läträtä.

Tutustutaan herra Gropiuksen lähipiiriin: entiseen vaimoon Rita Russekiin (s. 1952), joka päättää trilogiaksi yltäneen Derrick-uransa palaamalla viimeiseen rooliinsa 16 vuoden tauon jälkeen, ja tämän veljeen, Hanns Zischleriin (1947) viimeisessä neljästä Derrick-osastaan. Russek ja Zischler pesiytyvät äveriään herra Gropiuksen tyhjäksi jääneeseen kotikartanoon vinhaa vauhtia.

Tuore pari Derrick ja kappalainen kutsuvat itse itsensä vieraiksi epävirallisiin tupareihin kartanoon. Siellä he tutustuvat myös kolmeen tyttäreen, jotka kilvan suhtautuvat ironisen pilkallisesti kappalaisen maailmaan. Leipätyönään Russek ja veli-Zischler pitävät epämääräistä baaria. Kolme tytärtä avustavat vähissä pukeissa mukana, baaritiskin edessä ja takana.
 
Helmut Pick esittää pikkuosan kirkkoherra Johannes Benderinä. Horst Bollman (s. 1925) puolestaan on viimeisessä Derrick-roolissaan ääni, joka loppupuolella jaksoa saa kasvot. Hän myös vaihtaa joukkuetta kesken kaiken ryhtymällä murhaajan juudakseksi. 
 
Kappalaisen yöt lähtee liikkeelle kiehtovasta alkuideasta, eikä toteutus jää toiseksi. Jakso etenee jännittävästi, mikä ei ole ominaista ihan joka Derrickille, ja viihdyttävästi. Myös odottamattomia juonenkäänteitä riittää. Oivaltava huumorikin on täysin tahallista. Lisäksi perverssi kuningasperhe - sisko ja sen veli ja kolme prinsessaa - tuo jaksoon mukaan irvokkaan sadun lumoa ilotyttöbaariin sijoittuvine hoveineen.

Ennen lopputekstejä Derrick ehtii vielä kerran herättää laupiaan kappalaisen puhelullaan, jälleen keskiyön pahemmalla puolella.

• Miten ja miksi ihmeessä saksalainen Hanns Zischler, jaksossa murhatun kartanonherran lanko, liittyy ruotsalaiseen Beck-poliisisarjaan? Vastaus löytynee tästä tekstistä, jonka kirjoittelin kesähuvilallani Villa Derrickeriassa.