torstai 1. joulukuuta 2011

127. Kuka ampui Asmyn?

Näyttelijä Heinz Bennent (s. 1921) kuoli kuluvan vuoden lokakuussa. Vaikka hän esiintyi uransa aikana viidessä Derrick-jaksossa, emme tänään kohtaa häntä vaan sen sijaan peräti kaksi hänen lastaan - Annen ja Davidin siskon ja sen veljen rooleissa.

Peltirumpu (1979).
Anne Bennentillä (s. 1963) oli tiiviiseen tahtiin kuusi Derrick-roolia 1978 ja 1982 – 86. Sen sijaan hänen veljensä David Bennent (s. 1966) esiintyi ainoastaan tässä yhdessä jaksossa. Davidhan nousi maailmanlaajuiseksi sensaatioksi Günter Grassin romaaniin perustuvan elokuvan Peltirumpu (1979) myötä, jossa näytellessään hän oli vain 11-vuotias.

Vaikka David Bennentille annettiin lapsuudessa useita kasvua edistäviä hoitoja, hän jäi tunnetusti lyhytkasvuiseksi. IMDb:n tietojen mukaan hän on 155-senttinen mutta näyttää sopivista kuvakulmista Derrickin vieressä vielä paljon pikkuisemmalta. Pidän mahdollisena, että käsikirjoittaja Reinecker kirjoitti jakson tilaustyönä sisaruksille.


Wer erschoss Asmy? (12:5, 19.4.1985) - Es.to 30.4.2009 klo 12.45
Kuvagalleria
Nuoren parin saunareissu päättyy kolkosti, kun mies ammutaan saunan pihalle. Surmansa sai rikas playboy Robert Asmy, onko joku hänen entisistään naisystävistään teon takana? (Yle.fi.)

Kuka ampui Asmyn? on illan polttava kysymys.

Mutta ei kiirehditä asioitten edelle vaan tutustutaan ensin kaikessa rauhassa tähän Asmyyn, rikkaaseen ja maineikkaaseen playboyhin. Asmylla on uusi nainen kierrossa. Niinpä saamme alkumusiikin ajan jännittää, ken mahtaa olla se onnellinen neitonen, joka tällä kerralla saa vuoronsa palvella kesätyttönä Asmyn kartanossa…

Anne Bennenthän se on! Hänellä on ilo päästä Asmyn avecina kartanon ulkorakennuksessa sijaitsevaan saunaan kylpemään. Lauteilla Bennent tarjoaa katsojille tyylivinkin, kuinka hyvin ajelemattomat kainalot ja paljaat rinnat sopivatkaan yhteen.
Pitkä ilo...
... ja pitkän ilon seuraus. (Kuvat: ZDF.)

Sitten, palattaessa sateen liukastamaa polkua pitkin päärakennukseen, tapahtuu PÄM! Kuka ampui Asmyn?

Talon palvelusväki, Fritz Straßner ja keittäjänä toimiva Enzi Fuchs (s. 1937), perehdyttää Derrickin tilanteeseen, sillä välin kun Bennent yrittää koota itseään salin sohvalle käpertyneenä. Asmyn äitikin, kunnianarvoisa Inge Birkmann (1915 - 2004), ehtii sopivasti paikalle arvioimaan poikaansa, joka makaa yhä pressun alla märällä ruoholla.

Vainajan äiti ja entinen vaimo. (Kuva: ZDF.)
Asmylla on myös ultratyylikäs entinen vaimo, Constanze Engelbrecht (1955 - 2000), joka tarjoaa Derrickille kylmänkatkeran luonnehdintansa Asmyn päättymättömästä toivioretkestä kohti unelmiensa naista.

Derrick haastattelee Harryineen Bennentin entistä heilaakin, Werner Asamin (s. 1944) esittämää vieterinletkeää automyyjää, joka on muutamaa päivää aiemmin piipahtanut kartanossa uhkailemassa. Murhan tapahtuma-aikaan hän oli sopivasti yksinäisellä koeajolla.

Äiti-Asmy osoittaa vahvasti poikkeusyksilön ominaisuuksia. Hän toteaa vakaumuksen rintaäänellä, että neiti Bennent on ihan saletisti motiivi pojan äkilliseen surmaan, ja määrää tytön muuttamaan luokseen. Myöhemmin äiti-Asmy hemmottelee katsojaa vielä antamalla kameran olla paikalla, kun hän taritsee Derrickille analyysinsa poika-Asmyn kyltymättömästä maniasta naisiin.

Ihan kuin myöhempien aikojen Wanharouva!

Jakson poikkeusyksilö on löytynyt, katsoja saattaa jo päätellä. Vaan luulopa ei ole tiedon väärti! Tarinan todellinen poikkeusyksilö ryntää avaamaan oven Derrickille vasta kohdassa 20 minuuttia. Hän on aivan onnensa kukkuloilla luullessaan, että tulija on hänen kaivattu, kaksi viikkoa kulussa ollut isosiskonsa.

Mutta Derrickhän se vain on, kehtasikin keskeyttää hänen sarjistuokionsa keittiön pöydän ääressä. Lohdutukseksi David Bennent saa kuulla ylitarkastajalta, että tuhma playboy on kuollut. Hän ilahtuu: ”Sittenhän Anne voi tulla kotiin!” (Kymmenen minuuttia myöhemmin isosisko todella palaakin, eikä herra Bennentin riemulla ole rajoja. Hän on sanomattoman onnellinen.)

Työttömän apeaa arkea. (Kuva: ZDF.)
Herra Bennent on 17-vuotias ja työtön. Yllättäen hän sytyttää tupakin huuleen, mikä saa kertalaakista hänet vaikuttamaan hirveän isolta, varmaan.

Derrick-poikkeusyksilöiden jatkumossa herra Bennent on selvästi poikkeavana poikkeusyksilönä piristävä tapaus. Normaali Derrick-poikkeusyksilöhän ilmaisee poikkeavuutensa ensisijaisesti sanallisesti, itsemäärityksen kautta, mutta tämän poikkeusyksilön persoonallisuus käy ilmi paljon visuaalisemmin ja elokuvallisemmin fysiikan, käytöksen ja elehdinnän välityksellä.

Ennen kaikkea on vaikuttavaa nähdä hänen tiivistä, sanatonta hääräämistään jumaloidun sisaren ympärillä koko ajan kun vain saa olla tämän läheisyydessä.

Aina silloin tällöin sarjan historiassa käsikirjoitus suo Derrickille tilaisuuden osoittaa syvän empaattinen puolensa, ja Kuka ampui Asmyn? -jaksossa hänen humaani myötätuntonsa nuorta herra Bennentiä kohtaan käy ilmeiseksi heti heidän ensimmäisestä yhteisestä kohtauksestaan lähtien.

Herra Bennentin maailma on lapsenomaisen mutkaton, yksinkertainen ja kirkas, eikä sen inhimillisestä keskipisteestä ole epävarmuutta. Kun hän kertoo todellisuudestaan ylitarkastajalle, joka on istahtanut seuraamaan hänen moottorinrassaustaan, ei katsojallekaan tuota vaikeutta ymmärtää sitä suunnatonta lämpöä, jolla poliisimies suhtautuu tähän pieneen ihmiseen. Katsojankin empatia käy yhä raastavammaksi, kun viitteet alkavat kulkea siihen suuntaan, että surmalaukausten takana saattoikin olla herra Bennent eikä kukaan muu.

Kamarilla tuskaa täynnä oleva Derrick tunnustaa Harry Kleinille hirveän epäammattimaisen asennoitumisensa juttuun: ”En halua, että hän on syyllinen.”

Mutta krimin melodraama ei ole vielä huipussaan. Se saavuttaa lakipisteensä vasta ihan viimeisessä kohtauksessa, jossa Derrickin on määrä kohdata kovin yksin maailmaan jäänyt poika kerran vielä. Ylitarkastaja tarttuu nuorukaiseen yrittäen tarjota lohtunsa, ja kuva seisahtaa lopputekstejä ennakoiden pojan silmiin, jotka tämä on suunnannut siihen epävarmaan ja utuiseen tulevaisuuteen, joka hänen on kohdattava edessä olevassa huomisten jatkumossa.

Truffautʼn 400 kepposen ikoninen loppukuva miltei kohtaa vertaisensa.
  • Koe raastava loppukohtaus vaivatta uudelleen: klikkaa itsesi tälle YouTuben sivulle. Sting huolehtii taustamusasta.
  • Nykyisellä julkaisunopeudella jaksoesittelyitä riittää tammikuun puolelle asti. Seuraava ilmestyy ensi torstaina, 8. joulukuuta, ennen iltakuutta. Esittely taitaa olla jaksoesittelyistäni kaikkein rankin ja negatiivisin, valitettavasti. Mutta rankka on jaksokin... Eivät siitä terveen paperein selviä kuin Harry Klein ja eräs nimeltä mainitsematon lääkärismies.

18 kommenttia:

  1. TODELLA suuri kiitos tästäkin esittelystä! Tämän jakson listaan 80-luvun parhaaksi Derrick-jaksoksi.

    VastaaPoista
  2. eikö engelbrecht nähty 3 v myöhemmin myös painajainen jaksossa

    VastaaPoista
  3. Kyllä, onnettomuuden aiheuttaneena ilolintuna.

    VastaaPoista
  4. koska muistelin vaan että oli merkitty myös tekijäksi Jonka mathhieu carriere kuristi Lopussa..koko jaksoa en nähnyt alusta

    VastaaPoista
  5. Carriére ei surmannut naista lopussa, Derrick Kleineineen ehti ajoissa väliin.

    VastaaPoista
  6. mutta muistelin että esiintyi jaksossa

    VastaaPoista
  7. Itselleni tuo "Borowskin tango" tuotti pettymyksen. Huonoa julkisuutta Suomelle. Yksi on juoppo, toinen hullu ja poliisikin teki tyhmästi kohdassa ennen Kalevin itsemurhaa. Teinitytöt tupakoivat ja kiroilivat, prostituoidut olivat kulahtaneita ja suttuisia. Toki jaksosta plussaakin löytyy, esimerkiksi hienot maisemakuvat ja kohta jossa Borowski syö huumaavia sieniä ja sammuu tanssilattialle.

    VastaaPoista
  8. Derricks großer Freund (1.12. klo 18.57),
    vuoroin vieraissa - viikko sitten olin paikalla vastaamassa sinun kommenttiisi, vaikkakin viive tuolloin oli useita minuutteja.

    Kannatti siis eilen kiirehtiä, jotta ehdin julkaisemaan esittelyni lupaamanani määräaikana ennen seitsemää. Harmillista, etten sitten ehtinyt jäädä tarkkailemaan Derrickerian tapahtumia.

    "Kuka ampui Asmyn?" esitettiin vapunaattona 2009 kai ensiesityksenä Suomessa. ("Derrickhän" aloitettiin Suomessa aikanaan keskeltä sarjaa, joten suuri osa vuosien 2007 - 2011 uusintakierroksen esityksistä oli itse asiassa Suomen-ensiesityksiä.) Jakso teki minuunkin suuren vaikutuksen.

    Muistan ajatelleeni tuolloin, että "Derrick" voi parhaimmillaan olla todellinen tapaus. Paradoksaalisesti kuitenkin lopetin tuossa vaiheessa sarjan katsomisen melkein kokonaan lähes vuoden ajaksi. Järkeilin, että koska jaksoja riittää vielä pitkäksi aikaa (127./281), tulee kyllä uusi tilaisuus hypätä kelkkaan takaisin. (Kuten olen aiemmin kertonut, pidin kahden jakson viikkoesitysvauhtia kannaltani liian nopeana.)

    VastaaPoista
  9. Kiitos "Painajaisen" kertaamisen avustamisessa, Derricks großer Freund.

    Kiitos myös "Borowskin tangon" miniarvostelusta. Miksihän pitää kertomasi mukaisesti jakaa huonoa ja stereotyyppistä Suomi-kuvaa, sen sijaan että pyrittäisiin oikaisemaan ja laajentamaan yksioikoisia käsityksiä? Tämän sanon erityisesti siksi, että jakson ohjaajahan on suomalaislähtöinen. (Mahdollisesti kirjoitan muutaman sanan lisää katsottuani elokuvan itsekin.)

    VastaaPoista
  10. Ehkä tosta Borowskin tangosta tuli jotenkin kaksijakoinen olo.

    Ehkä tuotannon ja käsikirjoituksen suomalainen osapuoli luuli alitaujisesti että tuota katsottaisiin vain Suomessa? Suomalaisia tuo ehkä ei niin haittaa mutta Saksassa saattoi olla reaktio että onpas ihme porukkaa tuolla noin. Helsinki on ainoa paikka jossa on sivistystä, ja sietä piti Borowskin ja psykologin lähteä Pohjois-Karjalan metsikköihin etsimään karannutta saksalaista rosvoa.

    Joo, käsikirjoituksessa oli virheitä kun oli tuo juoppo, tupakoivat teinit, ja kuluneet hutsut. Nuo röökiä polttelevat teinit olisi pitänyt korvata oikeilla hyvännäköisillä naisilla. Ja kun kerta porttolaa joku pyöritti, niin ne hutsut olisi pitänyt olla laadukkaampia. Näyttelijöiden valinnassa ei taidettu olla ihan systemaaattisia ja toimia kunnollisten kriteerien mukaan?

    Sinänäsä en pidä siitä suomalaisille tyypillisestä "mitä ne meistä ajattelevat". Se on alemmuudentuntoista. Poikkeuksen muodostaa tilanne jolloin ollaan tekemisissä vihollisen kanssa. Sun Tzun Sodankäynnin taidon mukaan vihollisen tunteminen edellyttää sen tietämistä, mitä vihollinen tietää minusta.

    VastaaPoista
  11. "Mitä ne minusta ajattelee"-ajatteluhan on alemmuudentuntoista, riippumatta siitä minkä maan kansalainen tuosta asenteesta kärsii - ranskalainen, tsekki tai suomalainen. Sen sijaan itsetuntoinen, eurooppalainen suomalainen, jota alemmuudentunne ei riivaa, protestoi nähdäkseni aivan luontevasti vääriä tai rajoittuneita käsityksiä vastaan turhia pohtimatta, mitä muut ajattelee. Asenne ratkaisee ja kertoo.

    Kaikki suomalaiset eivät onneksi ole itsetunnottomia. Siksi olen ihmetellyt, miksi niin moneen kotimaiseen fiktioon on alemmuudentuntoisuus ladattu aivan lähtökohtaiseksi asenteeksi (esim. "Kylmäverisesti sinun").

    VastaaPoista
  12. Vois varmaan kahlata suomalaisen dekkarigenren ja dekkarituotannot siitä lähtien kun se "keksittiin". Kirjat, sarjat ja elokuvat. Ehkä Derrickus tietää jotain noista?

    Komisaario Palmussa ei tuota alemmuudentuntoa vielä ollut.

    VastaaPoista
  13. Kirjoitin eilisaamuna: "Siksi olen ihmetellyt, miksi niin moneen kotimaiseen fiktioon on alemmuudentuntoisuus ladattu aivan lähtökohtaiseksi asenteeksi (esim. 'Kylmäverisesti sinun')", ja nyt harmittelen, että neljä kirjainta jäi puuttumaan. Nimittäin tarkoitin NYKYfiktiota, tv-tuotantoa nimenomaan. Kirjoitin ei-kategorisesti: "niin moneen" - siis ei kaikkiin.

    Suomalaisen tv-fiktion tuntemukseni ei ole mitenkään kattava. Esimerkiksi olen katsonut vain muutaman jakson mainitusta "Kylmäverisesti sinun"-sarjasta. Joskus ajattelin kirjoittaa tekstin yhdestä sarjan jaksosta Villa Derrickeriaan, mutta luovuin ajatuksesta, sillä on hyvin raskasta kirjoittaa negatiivisia arviointeja (kuten erään tuoreen Christie-tv-sovituksen arvostelu lokakuulta osoitti).

    Moni on kirjoittanut suomalaisen näyttämö-/filmi-ilmaisun kapeutumisesta kuluneina vuosikymmeninä. "Komisario Palmu" on hyvä esimerkki rasitteista vapaasta ja loistavasta suomalaisesta elokuvailmaisusta.

    Suomalaisen mentaliteetin syvempi käsittely tuntuu jotenkin "vieraalta" tässä kuitenkin niin "kevytmielisessä" blogissa. Toivoisinkin, että keskustelualueelle ajan myötä kertyisi lisää kommentteja myös sivun pääkohteesta, loistavasta jaksosta "Kuka ampui Asmyn?".

    VastaaPoista
  14. Katsoin lopulta "Borowskin tangon" minäkin ja kirjoitin siitä jopa laajemman tekstin. Se löytyy Villa Derrickeriasta: http://villaderrickeria.blogspot.com/2011/12/saksalais-suomalainen-mielenmaisema.html.

    VastaaPoista
  15. Der Kommissar-jaksossa "Fährt der Zug nach Italien?" esiintyivät myös Anne Bennent ja David Bennet — jälleen rooleissaankin sisaruksina. Reinecker varmaankin päätti myöhemminkin tehdä samalla idealla krimi-jakson, ja näin "Kaka ampui Asmyn?" hahmottui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on jälleen yksi sellainen hieno yksityiskohta, joita olet pystynyt tarjoamaan useaan otteeseen aiemminkin! Kiitos tiedostasi. Kyseisen Der Kommissar -jakson kuvausten aikoihin David Bennent oli nähtävästi vasta 8-vuotias - ja arvatenkin kovin pienikokoinen.

      Molemmat sisarukset ovatkin päässeet sarjan kotisivujen jaksokuvitukseen mukaan (http://kommissar-keller.de/ > Filme > Jakso 92). Myös rakkaalla Peter Kuiperillamme näyttää olevan rooli samaisessa tarinassa, sukulaismiehenä.

      Poista
  16. LOISTAVAA.KUKA AMPUI ASMYN?ON MAHTAVA JAKSO..LOISTAVAT NÄYTTELIJÄT,HYVIN KUVATTU JA OHJATTU,KIITOS KOKO TUOTANTOKAARTILLE.!JOS LASKEE,ETTÄ JAETAAN DERRICKIT ERI VUOSIKYMMENIIN,NIIN VARMAAN TÄMÄ OLISISE 80-LUVUN PARAS,TAI SITTEN JAKSO VAIN MUUTAMAN FILMIMETRIN TÄHDEN..

    VastaaPoista