Horst Tappert (1923 - 2008)

Horst Tappert, 26.5.1923 - 13.12.2008.

Näyttelijä Horst Tappertin jälkimaine nojaa miltei täysin rikosylitarkastaja Derrickiin, jota hän esitti 281 jakson verran vuosina 1973 - 1998. Siksi lienee paikallaan tarjota muitakin kiintopisteitä hänen elämäänsä ja uraansa.

Tappert syntyi virkamiesperheeseen toukokuussa 1923 Elberfeldin teollisuuskaupungissa läntisessä Saksassa, melko lähellä Hollannin rajaa. Hän oli 16-vuotias toisen maailmansodan alkaessa, joten hän osallistui siihen vuodesta 1940 lähtien itsekin Saksan armeijan sotilaana. Sodan kuluessa hän joutui amerikkalaisten sotavangiksi.

Sodan jälkeen Tappert sai pestin kirjanpitäjäksi Stendalin kaupunginteatteriin, jonka suojissa hän lopulta opiskeli näyttelijäksi 1946 - 47. Hän teki näyttämödebyyttinsäkin samassa teatterissa. Sittemmin hän esiintyi useissa merkittävissä länsisaksalaisissa teattereissa, kunnes päätyi baijerilaisten suurkaupunkiin Müncheniin, jossa pysytteli kiinnitettynä peräti 11 vuoden ajaksi ennen ryhtymistään vapaaksi näyttelijäksi 1967. Parhaana teatteriroolityönään Tappert piti pääosaa nykyamerikkalaisklassikossa Kauppamatkustajan kuolema.

Müncheniin asetuttuaan Tappert alkoi 1950-luvun jälkipuoliskolla siirtyä näyttämöltä yhä enemmän televisio- ja elokuvarooleihin.

Kameran eteen

Läpimurto herrasmiesryöstäjänä 1966.

Läpimurron suuren yleisön tietoisuuteen Tappert teki 42-vuotiaana helmikuussa 1966, kun kolmiosainen televisiosarja  Die Gentlemen bitten zur Kasse sai ensi-iltansa Saksan liittotasavallan televiossa. Sarja lyhennettiin myös elokuvateatterimuotoon, jota esitettiin nimellä Englannin suuri junaryöstö Suomessakin seuraavana vuonna. Televisioesityksen elokuva sai Suomessa 1971.

Englannin suuri junaryöstö perustuu lähellä Lontoota elokuussa 1963 tehtyyn junaryöstöön, joka on saaliiltaan Britannian historian suurimpia. Puolidokumentaariset draamatuotannot olivat suosiossa 1960-luvun Saksassa, ja sarja kuuluu luontevasti tuohon genreen. Tappert on pääosassa jengin herrasmiehisenä johtohahmona Michael Doneganina, joka perustuu ryöstäjä Bruce Reynoldsin (s. 1931) henkilöhahmoon.

Englannin suuressa junaryöstössä Tappert sai esittää konnaa, mutta hän kokeili siipiään lain hyveellisemmälläkin puolella muun muassa elokuvassa Der Gorilla von Soho (1968), joka perustuu Edgar Wallacen dekkariiin The Dark Eyes of London (1924). Tappert esitti Scotland Yardissa työskentelevää rikostutkija David Perkinsiä vielä uudelleen seuraavana vuonna elokuvassa Der Mann mit dem Glasauge.

=> Trailereita Tappertin tunnetuista varhaisista elokuvista.

Krimisarjojen kutsu

Ursula-vaimon seurassa 1983.

Ennen astumistaan ylitarkastaja Stephan Derrickin puolikenkiin Tappert ehti jo näytellä muutamassa tuottaja Helmut Ringelmannin krimisarjassa, kuten Rikosmuseo kertoo -jaksossa 1968 ja Komissaarissa ensimmäisen kerran 1970.

Tuottaja Ringelmann ja käsikirjoittaja Herbert Reinecker suunnittelivat uutta tytärsarjaa Komissaarille ja päättivät pyytää Tappertia siihen pääosaan. Syksyllä 1974, kun Tappert oli 51-vuotias, sai televisioensi-iltansa ihka ensimmäinen Derrick-jakso Metsätie.

Tappert kuvasi tapaansa lähestyä ylitarkastajan henkilöhahmoa toteamalla, että Derrickiä ei pysty näyttelemään, vaan Derrickin roolissa täytyy yksinkertaisesti olla Derrick. Eräässä lehtihaastattelussa ennen ensimmäisenkään jakson kuvauksia Tappert vertasi tulevaa ylitarkastajaa Humphrey Bogartiin ja hahmotti tämän edustavan "ehdotonta maskuliinisuutta - hän on melankolinen kuin Bogart ja pidättyväinen ja kyyninen kuin Humphrey".
 

Derrick ja sen päähenkilö nousivat vuosien myötä kulttimaineeseen yli sadassa maassa ympäri maailman ja tuottivat monia palkintoja Tappertille. Vuonna 1988 Saksan liittotasavalta myönsi hänelle ensimmäisen luokan ansioristin työstä Liittotasavallan imagon hyväksi.
 
Saksalaisittain harvinaisesti Derrick nousi maailmantähdeksi, eikä hänen julkista kuvaansa riepotellut ainoakaan skandaali vuosikymmenien aikana. Kiistanalaisen elokuvan Heißer Sand auf Syltinkin (1967) nudistirantakohtauksissa hän oli aina kunnollisesti pukeissa. Paavi Johannes Paavali II:kin tunnustautui sarjan seuraajaksi. 

Animaatiotribuutti 2004.

Derrick-neljännesvuosisadan aikana Tappert luonnollisesti ikääntyi, mikä näkyy muun muassa hiuslisäkkeen ilmaantumisena sekä välttämättömyytenä käyttää istumista hankaloittavaa tukikorsettia, mutta nämä tekijät lähinnä vain lisäsivät hahmon charmia katsojien silmissä.

Sarjan viimeisen jakson Jäähyväislahja (1998) aikoihin Tappert oli jo 75-vuotias, mutta silti ylitarkastaja ei haikaile eläkepäiviä vaan päinvastoin siirtyy jaksossa päälliköksi Europoliin.

Näyttelijä Tappert sen sijaan esiintyi kameran edessä enää kolmisen kertaa Derrickin jälkeen. Jäähyväisroolinsa hän teki animaatioelokuvassa Derrick - Die Pflicht ruft! (2004) dubbaamalla ylitarkastaja Derrickin vuorosanat. Kyseessä on kulttisarjan kunniaksi tehty humoristinen piirroselokuva, joka ei ole saanut kovin mairittelevia kritiikkejä.

Tappert esiintyi vuosikymmenien varrella myös useissa kuunnelmissa. Hän ohjasi itse 11 Derrick-jaksoa 1986 - 1997.

Yksityiselämä

Horst Tappertin hauta.

Tappertin kaksi ensimmäistä avioliittoa päättyivät eroon. Kolmas, Ursula Pistorin kanssa solmittu liitto sen sijaan kesti yli puoli vuosisataa vuodesta 1957 Tappertin kuolemaan asti. Kahdesta ensimmäisestä avioliitosta hänellä oli kolme lasta: Karin, Ralph ja Gary. Arkkitehtina työskennellyt kuopus Gary kuoli 52-vuotiaana 2001, esikoinen Karin 2010.

Vapaa-ajallaan Tappert harrasti luonnossa liikkumista, kalastusta ja metsästystä. Norjassa Derrick oli niin suosittu, että hänelle lahjoitettiin sieltä hyvien kalastusvesien ääreltä pala maata, jolle näyttelijä pystytti oman talon. Hän sai myös Norjan kunniakansalaisuuden 1993.

Horst Tappertin viimeiset ajat olivat melko tuskalliset. Hän kuoli pitkään sairastettuaan diabeteksen aiheuttamiin komplikaatiohin müncheniläisessä sairaalassa 85-vuotiaana joulukuussa 2008.

Kirjallisuutta

• Horst Tappert, Derrick und ich. Meine zwei Leben (1998).
• Katrin Hampel, Das Derrick-Buch. Alles über die erfolgreichste deutsche Krimiserie (1998).

Olen aiemmin jossain yhteydessä maininnut aikeeni kirjoittaa puolivakava teksti Derrickin "esihistoriasta". Se saa vielä odottaa, ja tämä on puhtaasti lyhyt elämäkerta Horst Tappertista.

Tänään valmistunut tekstini perustuu varsin pintapuolisiin lähteisiin, lähinnä erikielisiin lehtiartikkeleihin, joitten sisältämistä tiedoista löytyy jopa ristiriitaisuuksia. Mahdollisesti jonain päivänä tartun jompaan kumpaan 1998 valmistuneeseen Derrick-kirjaan.