lauantai 23. huhtikuuta 2011

76. Tapaus Pricker

Eilisessä tekstissäni haikailin alkukausien Derrickin arkisuuden perään. Tässä tekstissä täydennän arkisuuden haikailua haikailulla tavallisten ihmisten tavallisen arjen kuvaukseen.

Jaksossa Tapaus Pricker polttopiste ja jännite eivät rakennu rikoksen ja sen kehittymisen ympärille vaan keskitetysti realistiseen arkeen, jossa sattuma muuttaa kolmen ihmisen todellisuutta odottamattomalla tavalla.

Pricker (7:11, 17.10.1980) - Es.to 18.9.2008 klo 15.55
Kuvagalleria
Vankeinkuljetusauto joutuu hyökkäyksen kohteeksi eikä uhreilta vältytä. Tutkintavanki Alfred Pricker pääsee pakoon. Mutta oliko mittava operaatio tehty vain pikkurikollisen vapauttamiseksi? (Yle.fi.)

Dirk Galuba (s. 1940) ja Klaus Schwarzkopf (1922 - 1991) ovat pekka ja pätkä, Hamann ja Pricker, ammattirikollinen ja ressukka, joita jakson alussa piristää tieto pienestä vaihtelusta ankean puuduttavaan vankilaelämään: heidät aiotaan kärrätä vankeinkuljetusautolla oikeudenistuntoon Müncheniin.

Paitsi että Galuban virkistysmatka peruuntuu. Hän on syystä äärimmäisen pettynyt, sillä rikoskumppanit ovat tarkkaan suunnitelleet, miten kuljetusautoon isketään ja Galuba vapautetaan. Sitten iskijät löytävät kuljetussellistä vain Schwarzkopfin... Voi kurja, turhaan ammuttiin kaksi autonkuljettajaa, eli pakoon vain ja äkkiä.

Schwarzkopfin häkin ovi jää auki, joten hänkin päättää liueta ulos ja pötkiä pakosalle. Eikä yhtään liian aikaisin, sillä iskijät tajuavat pian palata eliminoidakseen silminnäkijän.

Paikallinen heinähattu osuu traktorillaan rikospaikalle ja hälyttää poliisit paikalle.
Meidän uusi isä? (Kuva: ZDF.)
Samaan aikaan toisaalla Schwarzkopf kompuroi pyhäpuvussaan paikallisessa metsässä. Ja toisaalla leskirouva Ruth Drexel (1930 - 2009) tiskailee keittiössään astioita ja kuulee etsintäkuulutuksen vankikarkurista. Ammattikoulua käyvä tytär Ute Willing istuu pöydässä, särpii keittoa ja kärsii tupakantuskasta.

Kuten odottaa saattaa, vankikarkuri ja pikku perhe joutuvat kosketukseen keskenään. Reissussa rähjääntynyt Schwarzkopf kutsutaan sisään, tarjotaan tupakkia ja keittoa. Hän saa peseytyä ammeessa, ja isäntävainaan vaatteetkin istuvat tismalleen. "Kuin ilmetty isäpappa", leskirouva Drexel toteaa lopputuloksen nähtyään.

Vankikarkuri löytää paikkansa perheessä ja keittiöpöydän ääressä joutuisaan.

Tytär Willing: Tämä on ihan kuin silloin.
Äiti Drexel: Mikä?
Tytär Willing: Isä istui tuossa. Silloin minä en saanut viiniä.
Äiti Drexel: Olit niin pieni. Hän lauloi! Isällä oli kaunis ääni.

"Tämä onnea on, eikä muuksi muuttua voi."
Käydään yhdessä uimassa. Ja pyöräilemässä. Voi kun elämä on ihanaa! Yhteistä naurua, yhteistä iloittelua. Ainoan pilven taivaalle piirtää Maria Singerin (1914 - 2003) esittämä naapurustokyttääjä.

Tapaus Prickerissä saamme ilon kohdata myös Siska-poliisi Werner Schnitzerin nuorna neitona. Hän on radikaaliparran kasvattanut karkurin pikkuveli, tiukan hyveellinen pienyrittäjä.

Poliisiasemarakennuksen tapettina mittavan uran tehnyt Willi Berger muuten kunnostautuu jaksossa: hän astelee rikollisten suosimaan kapakkiin, jossa hänet hakataan kevyesti. Ylpeänä hän esittelee Derrickille ja Harry Kleinille repeytynyttä kostyymiaan.

Schwarzkopfia yrittävät jäljittää sekä poliisit että kuljetusautoiskijät. Poliisien kiikarissa ovat myös iskijät, ja siinä tehtävässä Derrick ottaa kynsiinsä jengin heikoimpana lenkkinä pitämänsä Galuban vaimon, Gaby Herbstin (s. 1948) esittämän mannekiinin. Lopun toimintakohtaus laukauksineen uusperheen katon alla liittyy tähän jatkumoon.

Loppukuvassa tietenkin käsi kädessä, hennon hapuilevasti, epävarmasti. Arvatkaa, kuka ja kenen kädessä.

7 kommenttia:

  1. Blogin ylläpitäjä, onko sinulla vielä varastossa jaksoja, joista ei ole esittelyitä tässä blogissa?

    VastaaPoista
  2. Pystyn kirjoittamaan esittelyn ainakin vielä neljästä jaksosta.

    Tosin ainakaan ennen syksyn pimenemistä ei yhtäkään esittelyä ole tulossa, mutta uskallan luvata vähintään kaksi esittelytekstiä ennen jouluaattoa.

    VastaaPoista
  3. Selvä. Kiitos tiedosta, jään odottamaan innolla!

    VastaaPoista
  4. todella hyvä jakso. olisi mukavaa saada lisää näitä derrickin alkupään jaksojen esittelyjä hengenravinnoksi...

    VastaaPoista
  5. harmi etten ole nähnyt tätä jaksoa.dirk galuba kuuluu näihin derrick-vierailijoihin mun suosikkina ja werner schnitzer joka on loistava siskassa

    VastaaPoista
  6. Schwarzkopf esiintyi Der Kommissar -jaksossa „Tod eines Landstreichers“ ('Maankiertäjän kuolema') asunnottomana kerjäläisenä. Pakko sanoa, että hän selviytyi roolista kiitettävästi!

    Komissario Kellerin hahmo eroaa Derrickistä siinä, että hän on väliin inhimillisempi rikollisia kohtaan (esim. tarjoaa näille ruokaa, olutta ja tupakkaa).

    VastaaPoista
  7. Klaus Schwarzkopfin krimi-ura on laaja. Hän näyttää esiintyneen jo tuottaja Ringelmannin varhaisessa "Rikosmuseo kertoo"-sarjassa 1963. "Der Kommissarissa" hänellä on neljä roolia 1969 - 74 ja "Derrickissä" 1980 - 88 niin ikään neljä. "Rikospaikalla"-sarjassa huomasin juuri hänen esittäneen hahmoa nimeltä komisario Finke 13 kertaa 1971 - 78!

    "Tapaus Pricker" nosti Schwarzkopfin kertalaakista Derrick-lempinäyttelijöitteni joukkoon, minkä nimissä eksyin historioimaan häntä kommenttini aluksi IMDb:n ääressä. Lempinäyttelijästatuksesta huolimatta taisi käydä niin, että katsoin jakson 131. "Pitkä yö" toukokuussa 2009 tunnistamatta rakasta vankikarkuria vähän kultivoituneemman valepuvun takaa.

    "Tod eines Landstreichersin" kulkuri-Schwarzkopf varmasti pystyy tekemään vaikutuksen. Viittä vuotta aiempaa lättähattu-Schwarzkopfiahan sinä sivusit blogissasi esittelessäsi jaksoa "Ratten der Großstadt".

    Schwarzkopfin historiaa kerratessani mieleeni tuli, että "Der Kommissarin" ja "Derrickin" hienosti hallitsevana sinä olisit kykenevä kirjoittamaan näyttelijäkohtaisia "retrospektiivisiä" tekstejä, joissa kuvata näyttelijän, esimerkiksi juuri Schwarzkopfin, rooleja ja niitten kehitystä noitten kahden sarjan kuluessa. Millaiset ovat ne kahdeksan roolia vuosien 1969 - 88 aikana, jotka hän esittää? Niitten erityispiirteet? Konnana kuten Kuiper yleensä, antisankarina kuten vankikarkuri Pricker, sankarina, lain oikealla vai väärällä puolella?

    Tämä oli idea, jonka vain tulin huolimattomasti heittäneeksi.

    Tuo mainintasi 1960 - 70-luvun poliisimiehen Kellerin erityispiirteestä on minusta hyvin mielenkiintoinen. Mieleen tulee, että ihmisten väliset suhteet ehkä ovat muuttuneet vuosikymmenien myötä? Olisiko tuollainen inhimillisyys ollut helpommin kuviteltavissa myös 1970-luvun Derrickille kuin viimeisten tuotantokausien Derrickille, joka elää yhä modernimmassa maailmassa? Kun komisario Keller syötti ja juotti maankiertäjää, oltiin sentään vielä aika lähellä toista maailmansotaa ja yhteistä kärsimystä.

    VastaaPoista

Kommentointimahdollisuus on poistunut 1.2.2012.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.